SmartROC T 35 MKII – Mattila luottaa Epirociin

Kauhavalainen Maanrakennus Mattila Oy hankki vuonna 2017 uuden FlexiROC T30 R -pengerporausvaunun. Tuolloin kävin edellisen kerran työmaalla. Monipuolista louhintaa Epirocin kalustolla tekevä yritys kasvatti tänä vuonna poraustehoaan hankkimalla pykälää suuremman SmartROC T 35 MKII -poravaunun.

Viiden vuoden takainen jutun kohde meni vaihdossa uuteen poravaunuun ja sen lisäksi käytössä on myös uudempi T30. Kaivukonesovitteisia Excadrill-poralaitteita kuuluu kalustoon kaksi kappaletta. Arsenaali kertookin selvästi yrityksen toimialan. Se on reikien poraaminen suomalaiseen peruskallioon. Asiakaskunta on laaja maarakennusurakoitsijoista kaupunkeihin ja rakennusliikkeistä yksityisiinkin.

Arto Mattila omistaa yrityksen yhdessä poikansa Jonin kanssa. Heidän lisäkseen työntekijöitä on viisi. Arto määritteli pääasialliseksi toiminta-alueeksi kuusi vuotta sitten pääasiassa Pohjanmaan, mutta nykyään toimitaan enemmän myös koko Suomessa etelästä pohjoiseen. Esimerkiksi jutun teon hetkellä poika Joni oli kaivukoneella töissä Mannerheimintiellä Helsingissä. Isompi uusi poravaunu oli Ylivieskassa ja pienempi Kokkolassa.

Arto Mattila on tehnyt pitkä uran porarina. Hommat alkoivat maatalouden harjoittamisen ohessa vuonna 1990. Käsiporalla rei’itettiin peltokiviä. Homma lähti siitä sitten laukalle ja vuonna 2003 oli aika laajentua osakeyhtiöksi.

”Hiljaista hetkeä ei ole ollut. Töitä on riittänyt jo 20 vuotta ja eteenpäinkin näyttää ihan hyvältä”, aloittaa Arto Mattila jutustelun keittiönsä pöydän ääressä Kortesjärvellä.

Vakavan tapaturman pari vuotta sitten läpikäynyt Arto on toipunut vammoistaan hyvin ja jatkaa kuten ennenkin.

”Porasin räjähtämättömään nalliin sillä seurauksella, että kasvoni saivat kivensiruja täyslaidallisen. Kaulavaltimo vältti niukasti osuman ja henki säästyi. Onni kävi todellakin tässä onnettomuudessa. Kypäräkin halkesi useasta kohtaa ja kuulosuojaimet lensivät päästä”, toteaa Mattila.

Yrittäjän kivikovasta asenteesta kertoo kaiken se, että tikkien poiston jälkeen mies palasi samalle työmaalle viimeistelemään kentän.

”Tosin porasin nyt seisomalla vaunun takana. Vaikka en usko, että samalle miehelle voisi osua toista kertaa samanlainen tapaus.”

Maanrakennus Mattila tekee paljon erikoisporauksia taajamissa, jotka vaativat usein erityistä valmistelua, varovaisuutta ja vankkaa vuosien mittaan kerryytettyä ammattitaitoa.

”Tosin nyt tällä uudella Epirocilla aiotaan mennä murskaamollekin poraamaan kenttää. Sen teho on riittävä jo niihinkin töihin. Siellä voidaan hyödyntää koneeseen syötettävää porauskaaviotakin.”

Pieni kulutus

Uusi SmartROC T 35 MKII -poravaunu oli toukokuun alussa töissä Ylivieskan jätekeskuksen laajennustyömaalla. Kuljettajana kuopiolainen Teijo Korhonen. Mies kertoo aiemmin poranneensa vain ExcaDrillillä, joten Epirocin ohjaamoon nouseminen oli sukellus kerralla syvään päätyyn.

”Täytyy myöntää, että kyllä se hiukan jännitti. Epirocilta kouluttivat kahteen otteeseen, joten kyllä tämän nopeasti oppi. Ja nyt kun kaksi kuukautta on takana ja nelisen kilometriä reikää porattuna, alkaa tämä kai jo sujuakin”, sanoo Korhonen.

Täytyy huomauttaa tähän väliin, että Korhonen suoltaa tarinaa sujuvalla savon kielellä, jota turkulaisen on mahdotonta sellaisenaan kirjoittaa. Pitäydytään siis käännöksessä savosta kirjakieleen.

Vierailupäivää edeltävänä päivänä koneeseen oli juuri tehty ensimmäinen huolto tuntimittarin näyttäessä vajaata 300 tuntia.

”Ehkä suurin muutos edellisiin käytäntöihin on tämä iso 15 tuuman kosketusnäyttö, jonka avulla kaikki toiminnot ja säädöt hoidetaan”, jatkaa Korhonen.

Työmaalla kallion pinta on erittäin epätasainen ja korkeuseroja on. Poravaunun siirtäminen on haasteellista. Kuvien ottohetkellä porattavien reikien syvyys oli alle kahdessa metrissä ja halkaisija 64 millimetriä.

”Otin aamulla nollakoron kepistä ja nyt automatiikka hoitaa reikien syvyyden samaan tasoon senttimetritarkkuudella. Myös reikien kallistusarvo määräytyy vaunun sijainnista ja suunnasta riippumatta automaattisesti, kun sen kerran olen asettanut.”

Korhonen sanoo koneen säädetyn erinomaisesti.

”Niska on neljän poratun kilometrin jälkeen kuin uusi. Tankoja on mennyt vasta yksi ja oikein säädetty poraustapahtuma säästää myös kruunuja.”

Tarkistamme näytöltä vielä keskimääräisen polttoaineen kulutuksen. Caterpillarin Cat 7.1 -dieselmoottori (Stage V/168 kW) on hörppinyt keskimäärin yhdeksän litraa tunnissa.

”Mittaukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi 89 millimetrin reikää porattaessa polttoaineen kulutus per porametri on kuusi prosenttia pienempi kuin aiemmin. Tämä johtuu tehokkaasta hydrauliikasta, hyvästä porakoneen hyötysuhteesta sekä moottorin, kompressorin ja pölynpoistolaitteen entistä paremmista ja monipuolisimmista säätömahdollisuuksista. Moottorin kierrokset säätyvät automaattisesti alaspäin, kun tehontarve pienenee”, kertoo myyntipäällikkö Kari Erkko Epirocilta.

Reikää 36 metriin asti

Uuden sukupolven MKII-poravaunuun on tullut uusia ominaisuuksia ja parannuksia verrattuna edellisen mallisarjan laitteeseen. Korhosenkin mainitsema 15 tuuman kosketusnäyttö on uusinta uutta ja se pitää sisällään kaikki poraustoimintojen hallinnat sekä myös peruutuskameran.

Uudessa poravaunussa on valmistajan mukaan jopa 50 prosenttia vähemmän hydrauliikkaletkuja ja 70 prosenttia vähemmän sähköliittimiä kuin edellisen mallisarjan koneessa.

Uusi poratankokaruselli 9+1 tangolle mahdollistaa reiät aina 36 metriin saakka. Reikäkoko on välillä 64–115 millimetriä. Kierrosluvun säätöohjelmisto on päivitetty ja Epirocin mukaan sekin osaltaan vähentää polttoaineen kulutusta. Porausautomaatiota on lisätty ja nyt yhden reiän automaattiporauksessa myös poraletkun purku tapahtuu automaattisesti.

Porakruunujen teroitus hoituu Mattilankin koneessa kylkeen kiinnitetyllä Epiroc Grind Matic RH3 -teroituslaitteella. Tämän lisäksi on käytössä myös Dynasetin valmistama suorahiomakone porakruunujen nopeaan teroittamiseen. Ohjaamon puhtaana pitämistä helpottaa saapasharjateline.

Porauksen ohjausjärjestelmä on vanha tuttu COP Logic. Se optimoi automaattisesti muun muassa iskun ja syötön painetta, mikä lisää valmistajan mukaan porakankien ja -kruunujen käyttöikää. Sen avulla saadaan aikaan myös entistä suorempia reikiä ilman kiinniporautumisen riskiä.

Kallioporakoneena on 188 kilogrammaa painava COP SC19 T38E, jonka iskuteho on 19 kilowattia. SmartROC T35 poravaunussa voidaan käyttää myös COP SC25-HF -porakonetta. Näistä kummastakin on saatavana myös X-mallin ylöslyövät versiot.

Taittopuomilla ulottuvuus eteen on 2 755–5 500 mm ja 25 astetta molempiin suuntiin.

Vaakareikämahdollisuus on sekä sivulle että eteenpäin. Ruuvikompressorina on Atlas Copco K36-C111 GD ja reikää huuhdellaan 127 litran tuotolla (10,5 bar).

HNS-reikänavigointi toimii ilman tukiasemaa. Sen avulla reiät saadaan oikeaan paikkaan ja syvyyteen. Porakaavio voidaan suunnitella Roc Manager -ohjelmalla sekä siirtää langattomasti vaunulle ja takaisin. Yksinkertaisen kentän suunnittelu onnistuu myös suoraan vaunun näytöllä.

SmartROC T 35 MKII -poravaunu painaa 15 300 kilogrammaa ja ulkomitat ovat 11 000×2 490×3 400 millimetriä (PxLxK).

Kovaa työtä

Lopuksi tiedustelen Mattilalta, miksi valinta kalustoa uusittaessa kohdistuu aina Epirociin.

“Minä pidän Epirocia tämän alan teknisenä edelläkävijänä. Vasara näissä on uskomattoman tehokas ja laitteet ovat kestäneet hyvin ilman suurempia ongelmia”, tiivistää Mattila.

“Alavaunut poravaunuissa ovat kovilla. Kaivukone pystyy itselleen petaamaan tasaisen alustan, mutta poravaunu ei muuta kuin siirtymään itseään mitenkään auttamatta. Muutenkin poraaminen on kovaa työtä. Kalusto antaa aina kaikkensa, mitään tauottavaa tyhjäkäyntijaksoa ei ole. Reikää tehdään täydellä teholla. Poralaitteiden pitääkin kestää kovaa kulutusta ja pysyä siitä huolimatta ehjinä. Tässä Epiroc on kannuksensa ansainnut.”

Mattila vaihtaa poralaitteensa uuteen noin 5–6 vuoden välein. Tuolloin niiden mittarissa on noin 5 000 tuntia.

Itsekin olen nuorena miehenä nojannut paineilmaporaan, jolle traktorikompressori antoi ilmaa. Näin muistelemme lopuksi vanhoja käytäntöjä sekä kommelluksia ja työmailla vierailleita “asiantuntijoita”.

“Yhdelle työmaalle ryntäsi tuohtunut naishenkilö ja kertoi savupiippunsa tuhoutuneen. Kutsui kaupungin viskaalitkin paikalle. Annoin rouvan vaahdota siinä aikansa ja kuuntelin kärsivällisesti. Kun vuodatus oli loppu, niin totesinpa vain, että me ei kyllä ole vielä kertaakaan edes räjäytetty. Palataan asiaan sitten, kun eka ampu on tehty”, virnistää Mattila lopuksi.

• Lue myös: Epirocilta täyssähkökone.