4 000 kilometriä uutta päällystettä ei vähennä korjausvelkaa

Viime vuosina maanteiden kunto on päässyt rapistumaan pahemman kerran. Uutisoinnissa sama ikävä asia kääritään kauniimpaan pakettiin kertomalla, että tiestön korjausvelka on kasvanut. Korjausvelkaa Suomen tiestöllä on jo noin 2,6 miljardin euron edestä. Arvokkain kansallisomaisuutemme on uhkaavasti rapistumassa.

Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry on laskenut, että tiestön rahoitukseen tulisi tehdä miljardin euron tasokorotus. 300 miljoonaa euroa tarvittaisiin perustienpitoon, 300 miljoonaa korjausvelan poistamiseen ja 400 miljoonaa kehittämisinvestointeihin.

Tällä hallituskaudella korjausvelan kuromiseen on osoitettu 520 miljoonaa euroa, joista tänä vuonna saadaan käyttöön 250 miljoonaa, eli lähes puolet. Aivan SKAL:n esittämiin lukuihin ei päästä, mutta ainakin tänä vuonna saataneen jotakin hyvää aikaiseksi.

Väyläviraston väylänpidon toimialajohtajan Virpi Anttilan mukaan tänä vuonna on tarkoitus päällystää noin 4 000 kilometriä maanteitä sekä kävely- ja pyöräilyväyliä. Sillä määrällä korjausvelka ei kasva, mutta ei sanottavasti vähenekään. Viime vuonna määrä jäi 1 682 kilometriin, mikä on pienin koko 2000-luvulla ja häpeällisen vähän. Pääväylien lisäksi päällystettä riittää tänä vuonna myös muille, alueellisesti tärkeille teille.

Kaikki tarvitsevat teitä

Miksi hyväkuntoinen tieverkko sitten on niin tärkeä? Eikö tienpitoon käytettäville euroille olisi muutakin käyttöä?

Kunnossa oleva tieverkko luo perustan yhteiskunnan toiminnoille. Se luo edellytyksiä yritystoiminnalle, ja sitä kautta työpaikkojen syntymiselle. Kaikki teollisuuden tarvitsema puu aloittaa matkansa metsästä tietä pitkin, ja ruoka, jota syömme, on lähes poikkeuksetta ollut tien päällä jopa moneen kertaan. Minne vain kotoa lähdemme, kuljemme tietä pitkin. Kun tuli on irti tai terveys saa kolhun, apu saapuu tietä pitkin, vieläpä sitä nopeammin ja varmemmin, mitä paremmassa kunnossa väylä on. Ilman teitä ei yhteiskunta toimi.

Totuus on, että huonokuntoista tietä ei hoitamalla saa hyväksi. Hyväkuntoinen tie saadaan myös hoidettua hyvin ja huonokuntoista pienemmillä kustannuksilla, ja hyvin hoidetulla tiellä liikennöinti on turvallista ja sujuvaa. Sujuva liikenne ei rasita kalustoa, mahdollistaa alhaisen polttoaineen kulutuksen ja hillitsee siten myös kustannuspaineita ja ympäristövaikutuksia.

Väylävirasto on laatinut uuden väyläverkon investointiohjelman vuosille 2025–2032. Ohjelman talouskehys on 2,8 miljardia euroa, josta maanteille on osoitettu 1,2 miljardia, eli noin 43 prosenttia. Koska tieliikenteen määrä ennustetaan kasvavan ja ruuhkautumisen lisääntyvän, eivät investointiohjelman tiehankkeet riitä ylläpitämään maantieverkon palvelutasoa nykyisellä tasolla. Rahoitustaso ei ole riittävä. SKAL onkin esittänyt, että investointiohjelman painotus tulisi olla selkeästi tieverkolla, sen kehittämisessä ja ylläpidossa. Yksistään uusien käyttövoimien vaatimat lataus- ja jakeluverkostot edellyttävät merkittäviä investointeja.

Maanteiden korjausvelka on siis tuo alussa mainittu 2,6 miljardia euroa. Sattumalta se on sama summa, mikä tämänhetkisen arvion mukaan lankeaisi veronmaksajien maksettavaksi niin sanotusta Turun tunnin junasta, joka ei tosiasiassa tunnissa edes ehtisi Helsingistä Turkuun.

Pelkästään kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta voisi kysyä, kumpi on tärkeämpää: saada Turun ja Helsingin välisestä matka-ajasta pois reilu puoli tuntia vai laittaa kaikki valtion ylläpitämät tiet kuntoon?

Kaunista kevättä!

• Lue myös: Kelirikkokausi on alkanut

---

Artikkelikuva: Pauli Maukonen