Blogi
Kaivos syvälle poraamalla
Viiankiaavan suojeltu suoalue sijaitsee Sodankylässä, noin 15 kilometriä kuntataajamasta pohjoiseen. Se on alueen merkittävimpien aapasoiden joukossa. Luonto alueella on monimuotoista ja esimerkiksi lintujen lajikirjo on runsas. Lintubongareiden kiikareihin on vuosien mittaan osunut yli 90 lintulajia, joista parisenkymmentä on luokiteltu uhanalaisiksi.
Viiankiaapa on mukana soiden suojelun perusohjelmassa ja kuuluu myös Natura 2000 -verkostoon. Kokonaispinta-ala on noin 66 neliökilometriä. Poronhoidollisesti sekä virkistyskäyttötarkoituksissa alueella on myös merkittävä rooli.
Suo kätkee sisuksiinsa melkoisen metallipitoisen aarteen, jonka rahallinen arvo on arvioitu noin 100 miljardiksi euroksi. Noin 200–1000 metrin syvyydessä lepää nimittäin suuret ja rikkaat malmivarat, esimerkiksi yli 40 miljoonaa tonnia nikkeliä ja kuparia. Amerikkalaisen Anglo Americanin sodankyläläisen tytäryhtiön AA Sakatti Oy:n mukaan noin kilometrin pituisesta esiintymästä löytyy myös platinaa, kobolttia, palladiumia, hopeaa ja kultaa.
Viiankiaavan suojelualue esiintymän päällä estää tietenkin avokaivoksen perustamisen alueelle ja suunnitelmat ovatkin vallan toiset. Niiden mukaan noin 5,5 kilometriä pitkää vinotunnelia alettaisiin louhia suojelualueen ulkopuolelta kohti syvyyttä, jossa malmivarat sijaitsevat.
Operointi tapahtuisi syvällä maan alla herkkää suoaluetta vahingoittamatta.
Lähes miljardin euron investoinnit vaativa hanke on suunniteltu tehtäväksi Suomessa ennennäkemättömällä menetelmällä. Maailmalla tunneleita tehdään varsin yleisesti suurilla tunnelinporauslaitteilla (TBM=tunnel boring machine) ja tällaista laitetta olisi tarkoitus nyt käyttää Sodankylässäkin, sillä luonnonsuojelualueen alla ei haluta, eikä voida käyttää räjähdysaineita.
Tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin TBM-porausmenetelmällä on toki tehty yksi hanke, joka ei liity kuitenkaan kaivoksiin millään tavalla. Tarkkaavaiset lukijat muistavat vuodelta 2020 artikkelin, missä kerrottiin irlantilaisyhtiön Turussa toteuttamasta hankkeesta. Siinä porattiin 800 metriä reikää puhdistettuja jätevesiä kuljettavaa purkuputkea varten Kakolan jätevedenpuhdistamosta mereen.
Turkuun porattavan reiän halkaisija oli kolme metriä, mutta Sodankylän kaivoshankkeessa mittaluokka on toinen. Porattavan tunnelin läpimitta kun on kahdeksan metriä eli Suomeen tuotaisiin kaivoksen toteutuessa ennennäkemättömän massiivinen TBM-porauslaite, jonka päivittäiseksi työsaavutukseksi pohjoisen olosuhteissa arvioidaan parisenkymmentä metriä valmista betonoitua tunnelia.
Kaikki kaivoksen kannalta tärkeät tukitoiminnotkin kuten huoltotilat ja ruokala on tarkoitus myös sijoittaa syvälle maan alle. Kiven sahaustakin on pohdittu yhdeksi työtavaksi, kun tunnelia pitää laajentaa sivusuuntiin.
Konepörssin sivuilla on aiemmin kerrottu tällä TBM-menetelmällä toteutetuista hankkeista, kuten esimerkiksi Sveitsissä Alppien alla kulkevasta, 57 kilometriä pitkästä Gotthard Base Tunnel -tunnelista. Maailman pisimmän ja syvimmillään 2,5 kilometrin syvyydessä kulkevan rautatietunnelin rakentaminen kesti kahdesta suunnasta tehtävällä, neljällä 400 metriä pitkällä TBM-laitteella lähes 20 vuotta. Kerrottakoon, että yksi tuollainen ”tunnelitehdas” painoi 3 000 tonnia.
Ilmiselvää on, että valmistuttuaan noin 350 ihmistä työllistävä Sodankylän hanke saa osakseen sekä kannatusta että vastustusta. Vastustajat pelkäävät, että suoalue kuivuu veden valuessa ylhäältä tunneleihin.
Kaivoksen edustajien mukaan juuri valittu työmenetelmä sekä sijainti syvällä eivät häiritse suon ekosysteemiä. Poraus ei riko kallioperää samoin kuin räjäyttäminen. Syvällä maan alla myös kallion puristuminen suuressa paineessa estää osaltaan myös pintavesien valumisen alas tunneleihin. Injektoitu tunneli pitää vettä.
Vuosittainen louhintamäärä on suunniteltu noin 1,3–2,2 miljoonaksi tonniksi. Esiintymä on rikas, jolloin maan päälle ajettavaa sivukiveä kertyy rikastettavaan malmimäärään nähden paljon vähemmän kuin esimerkiksi Kevitsassa. Sivukivellä on tarkoitus täyttää tunnelia, kun 20 vuodeksi laskettu toiminta-aika loppuu.
Kyseessä on varsin mielenkiitoinen hanke jo valitun työmenetelmänkin puolesta. Tosiasia on, että Sodankylän kaltaisia kaivoksia tarvitaan yhä enemmän päästöttömän energiankin tuotantoon sekä ylipäätään nykyisen kaltaisen elämänmenon ylläpitämiseen.
Toivoa sopii, että kaivos ja Viiankiaavan alueen hieno luonto saadaan sovitettua yhteen. Kaivos on tarkoitus myös sähköistää esimerkiksi ajoneuvojen ja kaivoskoneidenkin osalta, joten ympäristöarvot otetaan kaivosyhtiön mukaan huomioon kaikissa eri vaiheissa.
Konepörssissä 11/2023 on artikkeli Komatsun kaivoskonetehtaalta Saksasta. Edellä kuvatut hankkeet tietysti herättävät kaikkien kaivoskoneiden rakentajien mielenkiinnon jo suunnitteluvaiheessa. Ison kaivoksen koneistaminen kun on sekin miljoonia maksava vaihe. Sodankylässä koneet tulevat ottamaan käyttövoimansa sähköstä. Tämänsuuntainen kehitys maailman kaivoksilla vaatii valmistajia panostamaan yhä enemmän sähköön.
Ja kuten Komatsultakin kerrottiin, sähkökäyttöiset koneet tulevat kaivoksille sitä mukaan, kun infraa saadaan rakennettua. Sen jälkeen ei paluuta dieselkoneisiin ole.
Lue seuraavaksi
