Maansiirto Marttunen Oy 50 vuotta – Murskauksesta seulontaan

Pekka Marttunen kapusi 21 vuotiaana vuonna 1970 Allis Chalmersin hyttiin. Siitä alkoi pitkä taival maarakentajana ja murskausurakoitsijana. 71 vuotiaana mies katsoo luottavaisena nykyistä Maansiirto Marttunen Oy:n tilannetta. Pojat Marko ja Anssi vetävät pääasiassa seulontaan keskittyvää yritystä menestyksekkäästi ja seuraavat sukupolvetkin ovat jo kasvamassa jatkamaan Marttusten suvun tarinaa. Vakavarainen yritys on aina antanut töiden puhua puolestaan, henkseleitä ei paukutella. ”Teepä se juttu sitten matalalla profiililla”, aloittaakin isäPekka jutustelun yrityksen konttorilla Lahdessa.

Yrittämisen henki oli jo Pekan vuonna 1988 edesmennellä isällä, joka perusti veljensä kanssa 60-luvun alussa Suomen ensimmäisen betonielementtitehtaan Kouvolaan. Pekan sanojen mukaan konkurssinkin tehneellä isällään kulki välillä vähän liian lujaa ja hän rauhoitteli tilannetta tullessaan mukaan bisneksiin 50 vuotta sitten.

”Isä oli pohjalaisella luonteella varustettu, todella hyvä neuvottelija. Näin päästiin pyöräkuormaajalla Lahden Betonin töihin pienille murskauslaitoksille. 70-luvun alussa aloitettiin omaa murskausta sitten jo kuutiohinnalla samalle firmalle. Vuonna 77 ostimme Lahden betonin murskauslaitoksen ja aloimme pyörittää sitä. Samalla investointiin uusiin Lokomon laitteisiin. Tästä lähti murskausliiketoiminta vahvaan nousuun”, sanoo Pekka.

Töiden määrän kasvaessa yritysmuotokin muuttui kommandiittiyhtiöksi vuonna 1977 ja nimeksi tuli Maansiirto ja Murskausliike Marttunen Ky (nyt Maansiirto Marttunen Oy). Tällöin toiminta alkoi myös Renkomäen soranottoalueella eli siellä toiminta kesti kaikkiaan nelisenkymmentä vuotta. Nyt alueen luvat ovat umpeutuneet ja koneiden äänet vaienneet toistaiseksi.

Työt pitivät Pekkaa kiireisenä, mutta sen verran kotonakin mies ehti piipahtamaan, että kolme poikaa perheeseen syntyi vuosien 71-83 välillä. Vanhin veljeksistä Marko (49 v) on yrityksen toimitusjohtaja ja nuorin Anssi (37 v) toimii työpäällikkönä. Keskimmäinen pojista eli Ville (42 v) ajaa pyöräkuormaajaa.

”Ville halusi säilyttää tukan päässä ja jätti yrityksen stressaamispuolen meille”, naurahtavat Marko ja Anssi.

Allis Chalmersista se alkoi

”Alkuaikoina Konekeskon kanssa tehtiin pyöräkuormaajakauppoja ja takapyöräohjattuja Allis Chalmers -pyöräkuormaajia oli talossa useita. Vaihdelaatikko oli penkin alla, räminää riitti eikä ilmastoinnista ollut tietoakaan, paitsi oven avaamalla”, muistaa Pekka Marttunen.

Molemmat pojatkin ovat ensituntumansa ottaneet polvenkorkuisina junioreina Allis Chalmersin puikoissa.

”Tosin jo aika nuorena pääsin kasiparinkin puikkoihin. Siirsin maantietä pitkin pyöräkuormaajaa Renkomäen maisemissa, kun poliisit tulivat vastaan. Pelästyin, kun sitä ajokorttiakaan ei vielä ollut. Sinitakit katsoivat autosta suu auki massiivista konetta ja selvästi luin huulilta, kun toinen konstaapeleista sanoi: ”On se iso”. Eivät huomanneet katsoa tarkkaan kuljettajan siloposkista naamaa ja unohtivat, että 45 tonnia painavalla koneella ei olisi ollut mitään asiaa yleiselle tielle”, nauraa Marko ja pohtii rikoksen jo vanhentuneen.

Allikset pysyivät yrityksen kalustossa 80-luvun loppuun saakka, jolloin taloon tuli ensimmäiset Komatsut ja Caterpillarit. Myös isoja Volvon pyöräkuormaajia nähtiin jatkossa Marttusten työmailla. Nykyään pyöräkuormaajakalusto koostuu pääasiassa Cateista. Merkkiä on yleensä vaihdettu tai siinä pysytty kaikkia kuluja tarkkaan seuraamalla. Nyt Catit ovat osoittautuneet polttoainetehokkaiksi ja huoltosopimuksilla on turvattu seisokkien minimoiminen.

Murskauksesta seulontaan

80-luvulla murskausliiketoiminta kasvoi. Lahden Betoni oli muuttunut Oy Lohja Ab:ksi. Sittemmin siitä tuli Lohja Rudus Oy ja nyt nimi on pelkkä Rudus Oy. Tavallaan sama yritys onkin ollut Marttusten työnantaja koko 50 vuoden ajan, sillä edelleen Rudus on päätyönantaja.

Pekka Marttunen toimi aktiivisesti myös SML:n (nykyinen Infra ry) murskausjaostossa. Marttusilla otettiin käyttöön ensimmäinen murskauspuolen laatujärjestelmä, kun ajateltiin tilaajapuolen sellaista vaativan tulevaisuudessa. Auditointi koski kaikkea toimintaa ja henkilökuntaa koulutettiin laatujärjestelmään aktiivisesti.

”Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan se oli hinta, joka alkoi nousta ratkaisevaan asemaan, ei laatu”, muistaa Pekka.

”Otimme laatujärjestelmän myötä samalla käyttöön erittäin tarkan kone- ja laitekohtaisen kuluseurannan, joka edelleen tänäpäivänä ohjaa esimerkiksi konehankintoja. Kun jollain merkeillä ja malleille esimerkiksi polttoaine- tai korjauskulut nousevat liian suuriksi, asiaan osataan puuttua ajoissa”, tuumaavat Marko ja Anssi.

”Myimme murskausliiketoiminnan eli kolme laitosta Rudukselle vuonna 97. Kaupassa meni mukana myös siihen liittyvä henkilöstö. Markonkin myin sinne Ruduksen hyvään oppiin”, virnistää Pekka. Pari vuotta Markolla vierähti vieraan palveluksessa, kunnes oli aika palata takaisin.

Yritys oli myyntihetkellä erittäin hyvässä tuloskunnossa ja toimi tehokkaasti valtakunnallisella tasolla. Vaikka murskausbisnes lähti, jäljelle jäi vielä myöhemmin lopetettu kuljetusliiketoiminta ja seulat. Kokonaan ei yhteys Rudukseen kaupan jälkeenkään kadonnut, sillä Marttusen pyöräkuormaajat työllistettiin laitoksille murskaimien syöttöön ja myyntikuormauksiin.

Yhä enemmän seulontaa

”Kun yritys pieneni, vähenivät murheetkin. Kun parhaimmillaan työllistimme 40 henkeä, niin nyt meitä on omat mukaan lukien noin 15. Tela-alustaisia Powersceen Chieftain -seuloja meillä on viisi, pyöräkuormaajia kalustossa on 12 ja nyt myös kaksi kaivukonetta, joissa varusteina Rammerin iskuvasarat. Nyt olemme optimikoossa eli pystymme omin voimin vielä hallitsemaan toimintaa”, jatkaa Marko.

”Huomionarvoista on, että vaikka liikevaihto tippui murskaustoiminnasta luopumisen johdosta, alkoi viivan alle jäädä enemmän”, muistuttaa Pekka.

Aina 80-luvun alusta saakka yritys on tehnyt kalusto- ja muut hankinnat omalla pääomalla, ei pankinjohtajan ovea kolkutellen. Jo vuonna 1991 yritykselle myönnettiin AAA-luottokelpoisuus.

Miljoonia tonneja

Nykyään siis kuormaus- ja seulontaurakointi on Marttusten leivän lähde. Pääasialliset työnantajat ovat edellä mainittu Rudus Oy ja myös Swerock Oy. Vakio myyntikuormauspaikat sijaitsevat Hikiällä (Swerock) ja Okeroisissa (Rudus). Seulayksiköt kiertävät ympäri Suomen eri yrityksiä palvelemassa.

”Kaikki on muuttunut paljon hektisemmäksi. Nyt minullakin on autossa reissureppu koko ajan pakattuna. Kesken päivän saattaa tulla lähtö toiselle puolen Suomea”, valistaa Marko.

”Kun kevät koittaa, saattaa olla, että sovittuna ei ole mitään. Sitten yhtäkkiä homma taas lävähtää tulille ja kiireet alkavat. Viime talvi oli poikkeuksellinen, kun seuloimme etelässä läpi koko vuoden. Parhaimpina vuosina olemme seuloneet noin 700 000 tonnia. Tänä vuonna päästään noin puoleen miljoonaan tonniin”, täydentää Anssi.

Marko tutkii konttorilla tarkkaan dokumentoitua numerotietoa. Se kertoo, että koneisiin eli seuloihin, pyöräkuormaajiin ja kaivukoneisiin oli tänä vuonna lokakuun alkuun mennessä tullut yhteensä 16 000 tuntia. Polttoainetta oli kulunut 266 553 litraa.

Punnittuja tonneja oli pyöräkuormaajien kauhojen kautta kaikkiaan kulkenut yli kaksi miljoonaa tonnia. Yhden kauhallisen painon ollessa noin 10 tonnia, niin 200 000 kertaa on kauhallisia punnittu. Toinen mokoma materiaalia kulkee ohi punnituksen esimerkiksi seulojen syötössä.

”Pyöräkuormaajilla olemme tehneet myös vanhojen sora-alueiden maisemointia. Kaivukoneilla kuoritaan pintamaita vasarahommien lisäksi. Siinä ne työllistävät pyöräkuormaajiakin. Niillä kun kannetaan kuorittua pintamaata pois”, valistavat Marko ja Anssi.

”Tilauskanta on tällä hetkellä hyvä vanhojen tilaajien osalta sekä uusiakin on saatu mukavasti. Uskomme että luotettavalle alan ammattilaiselle on kysyntää jatkossakin”, päättävät Marttuset.

Hiljaisempiin hetkiin on yksi periaate. Hintoja ei lähdetä polkemaan ja koneita särkemään katteettomiin töihin. Mieluummin seulat sitten seisovat pihalla, kuin tappiota tekemässä pitkin poikin äitiSuomea.

---

Sataa riihikuivaa

1980-luvulla förskotin eli ”kotin” jakaminen työmiehille tilipäivien välissä oli varsin yleistä. Pekka Marttunen muistelee yhtä pimeää pakkasiltaa 80-luvun lopussa. Lompakkoon oli sujautettu yli 10 000 markkaa viikonlopun pelastuspaperia jaettavaksi miehille.

Työmaalle saavuttuaan Pekka kapusi kuitenkin ensitöikseen murskaimen päälle jumikiveä kidasta kangella irrottamaan. Sillä seurauksella, että lompakko vierähti taskusta Pekan huomaamatta murskaimen syövereihin. Maahan päästyään Pekka sitten ihmetteli, mitä puiden lehtiä maahan varisee. Aggregaattien tuuletusvirrassa alkoi sataa setelisilppua ja toki myös kokonaisia seteleitä.

Kaikki miehet, niin omat kuin paikalla olleet autokuskitkin riensivät tamppaamaan kenttää ja mammonaa keräämään. Pekan muistin mukaan tappiota kertyi muutamien tonnien verran, sillä pankissa silputtujenkin setelien vaihtoa jonkin verran onnistuttiin tekemään. Lumi oli kuulemma koko alueelta pakkaantunut varsin tiiviisti rahanpoimijoiden työkenkien alla. Kerrankin siis taivaalta vihmoi maahan rännän sijaan rahaa.