LM-Suomiset Oy Raumalla – Kivi kulkee, maalla ja merellä

LM-Suomiset Oy Eurajoelta on jo reilun vuoden ajan louhinut Raumalla mittavaa, teollisuuden laajennuksiin käytettävää kallioaluetta. Kiveä irrotetaan ja käsitellään hankkeessa yhteensä 600 000 kiintokuutiota. Helmikuun alussa louhittuna oli jo kaksi kolmasosaa massasta, pinta-alasta toki paljon enemmän.

Alueella tuotettua mursketta on laivattu lähellä olevasta laiturista Viroon ja nyt LM-Suomiset kuljettavat myös louhetta Rauman Ulko-Petäjäkseen (Petäjäs 4 -hanke), missä Terramare laajentaa sataman kenttätiloja kuuden hehtaarin verran merelle. Kyseessä on valtakunnan mittakaavassakin varsin merkittävä louhintaurakka.

Koko louhittava alue on noin 15 hehtaarin kokoinen. Urakka alkoi marraskuussa 2018 pintojen puhdistuksella ja varsinainen louhinta saatiin käyntiin tammikuussa viime vuonna. Ensimmäiset kivet murskaimien kitaan syötettiin pian louhinnan aloittamisen jälkeen. Helmikuun alussa louhittuna oli 450 000 kiintokuutiota, jäljellä siis vielä noin 150 000 mottia.

Koko alue jakaantuu kahteen osaan, sillä keskeltä aluetta kulkee kaupungin jätevesipuhdistamon ylivuotoputki, jonka ympäriltä kalliota ei vielä ole päästy louhimaan. LM-Suomiset urakoivatkin parhaillaan myös uutta, louhoksen kiertävää putkilinjaa. Noin 1,3 kilometriä pitkä kanaali kaivetaan syvimmillään yhdeksään metriin ja 24 metrin salkoina asennettava PEH-putki on halkaisijaltaan 1 000 millimetriä.

”Kun tein tarjouksen tästä louhinnasta, niin monien mielestä olin kait hieman hullu. Kiveä alueelta kun tulisi niin paljon, että mikäli kaikki olisi yritetty myydä Rauman talousalueelle, olisi sitä riittänyt varmaan viideksi vuodeksi. Tuolloin alussa ei esimerkiksi Petäjäs 4 -hankkeen nielemästä suuresta louhemäärästä ollut mitään tietoa”, aloittaa LM-Suomiset Oy:n toimitusjohtaja Markku Suominen.

”Viereisestä satamalaiturista lähti ja lähtee puulastinsa tänne jättäneitä laivoja Viroon, missä tiesin olevan markkinoita eri murskelajikkeille. Viedäänhän sinne runsaasti kiviaineksia myös Ruotsista ja jopa Norjasta saakka. Laivaus Viroon on ollut suuressa roolissa koko projektissa. Sen ansiosta emme ole sekoittaneet näitä Länsi-Suomen murskemarkkinoita.”

Koneyrittäjien Liitto ry:n puheenjohtajana toimiva Suominen on kasvattanut mittavan tuttavaverkoston, jonka kautta löytyivät kontaktit Viroonkin. Maarakentajasta tuli näin myös vientiyrittäjä.

”Viron kauppa oli win-win-tilanne kaikille osapuolille. Laivat saivat paluukuormaansa 4 000-6 000 tonnia mursketta ja joskus kiviaines meni jopa samaan satamaan, josta otettiin uusi puukuorma. Satamassa työskentelevälle Mantsiselle laivan lastaus murskeella toi myös toivottua lisätyötä.

Kohdesatamia Virossa ovat Muuga, Bekkeri, Pärnu ja Paldiski. Nyt kun sataman laajennus imee louhetta, on murskeen laivaus Viroon vähentynyt. Ja itse asiassa jäljellä oleva louhe täältä ei tule edes riittämään Petäjäksen täyttöön”, jatkaa Suominen.

Proomu tunnissa

Monenlaista pohdittavaa massiivinen louhintaurakka aiheutti. Konekaluston mitoitus, niin kokoluokkien kuin määränkin suhteen oli jotain sellaista, jota pitkään maarakennustöitä tehneiden Suomistenkaan ei aiemmin ollut tarvinnut miettiä. Valtavan louhemäärän lastaus ja kuljetus oli sekin haastavaa järjestää mahdollisimman tehokkaasti.

Petäjäksen sataman kenttälaajennus sattui sopivaan aikaan, syvimmillään 28 metrin täyttöön kun tarvitaan kaikkiaan 820 000 kuutiota kiveä.

Kaksi proomua kulkee meritse ja mittavalla autokalustolla viedään maanteitse noin 100 louhekuormaa päivässä. Ajossa oli jutun teon hetkellä kymmenkunta autoa, sekä puoliperävaunuja että kasettiyhdistelmiä. Myös yksi viisiakselinen nuppiauto rahtaa kiveä 17 kilometrin reissun purkupaikalle ja takaisin. Edestakaiseen matkaan kuluu aikaa lähes tunti.

”Kun selvisi, että Petäjäs 4 -hanke nielee valtavan määrän louhetta, niin kuljettaminen päätettiin suorittaa meriteitse pääurakoitsija Terramaren kahdella palkoproomulla sekä maata pitkin mittavalla autokalustolla. Proomujen lastaus piti miettiä sujuvaksi. Asiassa käytettiin lievää hulluutta, mutta ehkä enemmän maarakentamisesta saatua kokemusta. Maan pintaan dumppereista kipatusta murskekasasta lastaaminen ei tietenkään tullut kysymykseenkään. Rakensimmekin lastausta varten maan pinnan alle laarin, josta on helppo saada täysiä kauhoja nopeasti ja tehokkaasti. Lastaus proomuihin tapahtuu kahdella, 46 ja 38 tonnin, Volvo-kaivukoneella”, selventää Suominen.

Terramaren kaverit miettivät ennen projektin aloittamista, että yhden 800 tonnia kuljettavan proomun lastaukseen menisi aikaa kolmisen tuntia. LM-Suomisten kahdella lastauskoneella aika on kuitenkin puristettu 40 minuuttiin. Noin 1,5 kilometrin merimatkaan lastauspaikalta purkuun kuluu yhdellä proomulla tuulista riippuen 45–60 minuuttia, joten lastausaika on hyvässä balanssissa siihen. Kahdella kaivukoneella kyetään parhaimmillaan noin 1 000 tonnin lastausvauhtiin tunnissa.

Seuraan proomun vaihtoa rannassa. Hinaajan kuljettajalta tyhjän proomun tuonti täyden viereen on taidonnäyte sinänsä. Toinen kaivukone ottaa kiinni tyhjästä proomusta ja hinaaja vetää sen jälkeen täyden pois välistä. Vaihto käy sujuvasti ja kaivukoneet pääsevät nopeasti mättämään uutta kuormaa. Täyden palkoproomun vesiraja näyttäisi olevan ainakin puolitoista metriä alempana kuin tyhjän. Hinaaja vetää raskaan lastinsa Petäjäkseen ja louhe tyhjennetään purkupaikalla suoraan proomusta mereen.

”Ammattitaitoiset hinaajien kuljettajat ovat Terramaren mukaan tässä maassa vähissä”, tietää Suominen. Ja se on helppo uskoa, kun katsoo, kuinka hienosti ja tarkasti raskas proomu tottelee hinaajan oikea-aikaisia liikkeitä.

Käymme myös hinaajien purkupaikalla satamassa. Tyhjennys käy reilua aallokkoa nostattavassa tuulessa varsin jouhevasti. Meren pohjan täyttö tehdään ennakkosuunnitelman mukaisesti. Silttipuomi estää ympäröivän veden samentumisen ja proomun kulkuaukossa saman tekee paineilma. Penkalla on kaksi LM-Suomisten Volvo-kaivukonetta ottamassa vastaan autokuormia.

”Proomuilla tehtävä täyttö on myös turvallisuuskysymys. Maapengertä on turvallista tehdä, kun alla on jo parhaimmillaan 20 metrin paksuinen louhekerros”, tietää Suominen.

Proomuilla kulkee päivässä noin 8 000–9 000 tonnia louhetta. Autot kuljettavat 3 500 tonnia ja yhdessä vuorossa käyvien murskaimienkin läpi saadaan päivätasolla kulkemaan noin 3 000 tonnia kiveä. Se tekee yhteensä noin 15 000 tonnia vuorokausitasolla. Alueella saadaankin työskennellä aamuskuudesta iltakymmeneen. Murskaus saa alkaa vasta seitsemältä.

Kiviralli Raumalla on siis aikamoista, niin maalla kuin merellä. Vielä hetken.

Keltaista kalustoa

Suomiset, Markku ja veljensä Ilkka ovat Volvo-miehiä. Se käy selväksi nopeasti. Juttua tehdessä louhoksella sekä purkupaikalla kun oli töissä yhteensä parikymmentä keltaista konetta ja miehitys oli noin 30-päinen.

Proomuja syöttäviä Volvo-dumppereita sekä autokalustoa lastaavat rintauksessa kaksi Volvo-kaivukonetta. Pienempi on EC380EL (37,8–43 t/226 kW) ja suurempi yrityksen tuore, joulukuussa 2019 toteutunut hankinta eli EC750EL (73,5–75,3 t/385 kW).

”Alkujaan mietimme, että laitamme 75-tonnisen lastaamaan proomuja, mutta sitten tajusimme, että autojen ja dumppereiden lastaukseen tarvitaan tehoja, kun ajokalustoa on niin paljon. Niinpä proomujen lastaukseen valjastettiin toinen EC380 sekä sen kaveriksi EC460. Ne pärjäävät siinä hyvin ja kahdella lastauskoneella penkalla saadaan odotusajat kuljetuskalustolle lyhyiksi.”

”Halusin 750:een pisimmän mahdollisen kauhanvarren ja suositusta isomman kauhan, joka tuli nyt Volvolta sekin. Volvolla vähän ihmettelivät kauhan kokoa ja pitkää kauhanvartta, mutta suostuivat. Eli kauhan tilavuus on 4,8 kuutiometriä, kun suositus on 4,2. Ratkaisu on osoittautunut hyväksi. Lisäulottuvuudesta ei lastatessa suinkaan ole haittaa, eikä lisääntynyt paino puomin päässä tee koneesta yhtään epävakaata. Se pysyy alustassa kiinni. Kuljettajat ovat olleet erittäin tyytyväisiä”, sanoo Suominen.

Automiehet ovat aliurakoitsijoita, jotka ajavat tonnihinnalla. Suominen on antanut dumpperien kuljettajille ohjeet päästää autot aina edelle, jos jonoa syntyy. Hänen mielestään ei ole reilua odotuttaa autoja, jotka eivät tienaa paikallaan seisten mitään. Proomuja varten on laiturilla myös olemassa pieni puskurivarasto louhetta, joten dumpperiliikenne kestää pienet katkot.

Huoltosopimuksilla käyttövarmuutta

75-tonninen lastaa 2,5 puoliperävaunullista autoa samassa ajassa kun pienempi, 2,2 kuutiometrin kauhalla (Terästyö T. Salminen Oy) varustettu 380 yhden. Kun 750:n yksi täysi kauhallinen painaa noin seitsemän tonnia, niin 50 tonnin yhdistelmän nuppiin tarvitaan kolme ja kärryyn neljä kauhallista. Vastaavasti 40 tonnin Volvo A40 -dumpperin lava täyttyy viidellä ja pykälää pienemmän A30:n (30 t) neljällä kauhallisella. Molempia dumppereita on Suomisilla ajossa kaksi kappaletta.

Volvot lastaavat louhetta korkean, rikkiammutun kallioseinämän alla, jonka päälle jääneessä kannessa on isoja lohkareita. Turvallisuus on hoidettu siten, että seinämän ja lastauspaikan välissä on ”vallihauta”, jonne mahdollisesti kannesta irtautuvat kivet jäävät.

”Koneet ovat kovilla tässäkin projektissa ja teimme taannoin sellaisen huomion, että huollot saattavat helposti omalta porukaltamme jäädä tekemättä tai niitä ainakin lykätään, kun sopivaa aikaa ei tahdo löytyä. Niinpä kaikissa koneissa on nykyään huoltosopimukset. Volvon asentajat tekevät huollot ajallaan ja me sitten itse isommat remontit omalla pajallamme. Tämä on osoittautunut hyväksi systeemiksi. Kaikissa vanhoissakin Volvoissa huoltosopimus on”, valistaa Suominen.

”Jotkut valmistajat panttaavat tarkoituksella tietoa koneistaan, mutta Volvolla ei maata tiedon päällä. Joskus koneen saattaminen toimintakuntoon voi olla kiinni jostain releestä tai muusta pienestä asiasta. Volvolta saa vaikkapa räjäytyskuvia nopeasti, kun tarve vaatii. Tärkeintä on saada kone liikkeelle mahdollisimman ripeästi, varsinaisen korjauksen voi tehdä myöhemmin. Meille huoltoauto tulee Porista. Tosin huoltotaukoja on joskus vaikea täällä järjestää, kun työt jatkuvat aamusta myöhään iltaan.”

Tämäkin asia konkretisoituu paikan päällä, kun Markun veli Ilkka tulee työmaakopille ilmoittamaan, että yhden dumpperin peräöljyt ovat ruiskahtaneet pihalle. Lavettikyytiä Porin huoltohallille aletaan suunnitella heti ja myös korvaavaa ajokalustoa mietitään.

Volvon myyjä Pekka Oikarikin pelmahtaa paikalle sopivasti. Markku ja Pekka ovat tehneet konekauppaa viime vuosina taajaan tahtiin. Volvo Construction Finlandille ja Oikarin Pekalle Rauman louhos onkin melkoinen näyteikkuna.

Lue myös: Suomisen veljekset – insinöörit maarakentajina.