Baumaan autolla ja kotiin pyöräkuormaajalla – Konemessut tuhkapilven varjossa

Useita osastoja oli kokonaan kiinni, kun edes näytteilleasettajat eivät olleet näyttelyyn päässeet. Mm. Amerikan paviljongissa oli pressuja vedetty osastoilla seinäksi eteen. Myös seminaarien ohjelmia rukattiin uuteen uskoon, kun juhlapuhujat eivät päässeet Müncheniin.

Saksalaiset sekä muut keskieurooppalaiset tietenkin näyttelyyn pääsivät helposti joko omalla autolla tai julkisilla kulkuneuvoilla, joten kotimaisten vieraiden määrän suhteessa Bauma 2010 ei vuoden 2007 vastaavasta poikennut. Kokonaismäärä jäi lentokiellon sekä ehkä myös taloudellisen taantuman takia kuitenkin nyt lähes 100.000 alemmas kuin vuonna 2007. Järjestäjien ilmoittama kävijämäärä oli 415.000, kun se vuonna 2007 oli 500.000. Näyttelyvieraista 65 prosenttia tuli Saksasta.

Auto alle ja menoksi

Kun kaksi suomalaista kohtasi näyttelyssä, ensimmäinen kysymys oli ”milläs tulit”. Ja yleisin vastaus oli ”omalla autolla”. Reitit kulkivat joko Ruotsin ja Tanskan kautta Saksaan tai sitten Tallinnasta Baltian läpi, Puolan kautta Saksaan. Ruotsin kautta ajaneet selvisivät noin 1700 kilometrillä kun alkumatkasta Via Baltican valinneet joutuivat ajamaan yli 2000 kilometriä.

Oma päätös näyttelyyn lähtemisestä syntyi nopeasti perjantai-iltapäivän (16.4.) aikana, kun ennusteet povasivat lentokenttien pysyvän kiinni pitkälle Bauma viikkoon. Lautat Suomesta Tukholmaan täyttyivät nopeasti, mutta lauantaiaamuksi paikka autolle ja miehille Turusta Tukholmaan vielä irtosi. Tukholmasta kyytiin poimittiin Facebookista vihiä matkasuunnitelmista saanut toimittajakolleega. Sunnuntai-iltana oltiinkin sitten jo messukaupungissa.

Maskulainen urakoitsija Harri Nylund oli yksi lentoliikenteen seisahtumisesta kärsinyt matkaaja. Nylund oli jo Baumaa edeltävällä viikolla työasioissa liikkeellä Saksassa. Tarkoitus oli lentää perjantaina takaisin Suomeen ja sunnuntaina sitten takaisin Müncheniin messuille.

Nylund jäikin sitten odottamaan messuja, kun muu seurue vuokrasi kaksi autoa ja lähti ajamaan kotiin kohti pohjoista. Viikonlopun aikana Nylund selvitteli paluumahdollisuutta, kun messuviikolla torstaina olisi pitänyt olla takaisin Suomessa. Jo sunnuntaina selvisi se, että kaikki Saksasta ulos ajavat junat oli myyty täyteen torstaihin saakka.

Keinot olivat vähissä. Mutta yksi sentään oli vielä jäljellä. Internetin kautta löytyi auto, jonka Nylund päätti ostaa päästäkseen kotiin. Vajaan sadan kilometrin päässä sijaitsevasta Ingolstadtista Nylund osti käytetyn Mercedes Benz Sprinter 315 CDI –pakettiauton. Matka kotiinpäin alkoi sitten jo maanantaina. Messut jäivät tällä kertaa Nylundilta väliin.
Doosanin osastolta löytyi iloinen suomalaisryhmä. Somerolaisen KMS Palvelu Oy:n toimitusjohtaja Arto Isotalo ja hänen poikansa Jussi sekä matkaseuruetta täydentänyt Ville Koivisto olivat näyttelyviikkoa edeltävänä perjantaina ottaneet lautan Naantalista Kapellskäriin ja sieltä sitten huruuttaneet autolla Müncheniin. Samassa autossa matkasi myös Daetek Oy:n piiripäällikkö Vesa Hietala.
”Kun näytti siltä, että lennot ovat peruutettu, niin kysymys oli ainoastaan siitä miten mennään eikä mennäänkö ollenkaan. Bauma oli pakko nähdä”, totesi Isotalo.

Pyöräkuormaimella halki Saksan

Jos suomalaisia autolla matkaajia riitti, niin todellinen reissaaja löytyi kiinalaisvalmistaja Cheng Gongin osastolta. Suomalaisen maahantuojan Kaivuu Team Enroth Oy:n Esa Niemi suunnitteli mielenkiintoista paluumatkaa. Menomatka messuille hoitui tavanomaisesti vaimon kanssa autolla.

Paluumatkalle vaimo lähti autolla, mutta Esa 18 tonnin pyöräkuormaimella. Aivan oikein. Noin 1000 kilometrin taipaleeseen Münchenista Rostockiin Niemi lähti messujen jälkeen maanantaina kello 13.00. Älkää kysykö miksi?
Tiistaina kello 11.00 tavoitin miehen, matkaa oli jäljellä vielä arviolta 250 kilometriä. LauttaSuomeen pyöräkuormaimelle ja autolle oli varattuna tiistain ja keskiviikon väliseksi yöksi kello kaksi. Pyöräkuormaimen 958H maksiminopeus on noin 40 kilometriä tunnissa, mutta Saksassa saa ajaa vain kahtakymppiä. Tätä varten koneissa on oltava nopeusrajotteesta kertova tarra. Siis saksalaisissa koneissa, ei Elon ajokissa.

”Matka on sujunut hyvin ja kerrankin on pystynyt katselemaan maisemia. Varsinkin 13-tie on kaunis. Se kulkee solassa ja molemmin puolin on piparkakkutaloja ja postikorttimaisemia. Suosittelen tätä matkustusmuotoa kaikille”, naurahtaa Niemi puhelimeen huruutellessaan kohti satamaa.”Yhden kerran poliisit pysäyttivät, kun alamäessä tuli kait ajettua lähes viittäkymppiä. Viittoilin vain käsiä ja pääsin jatkamaan matkaa ilman sakkoja.”
Täytyy todeta suomalaisten kyllä olevan terveellä tavalla kylähulluja.
”Kaivurikuormaimia on tullut Suomessa ajettua pitkin ja poikin, joten ei tässä ajamisessa mitään uutta ole, maisemissa kyllä”, toteaa Niemi pyhäksi lopuksi.

Baumaraportit tulevissa Konepörsseissä 6 ja 7 /2010.