HRP:ltä kantavuutta perävaunuun

Mitta- ja massamuutos on tuonut työtä myös raskaankaluston korjaustoiminnan parissa toimiville yrittäjille. Hyvinkään HRP Oy:n osaamisella käytössä oleva perävaunukalusto muuntuu uusien asetusten mukaiseksi. Mitta- ja massauudistus vauhditti perävaunukauppaa, joskin sen vaikutukset ovat ulottuneet myös korjaamotoimintaan. Varsinkin paripyörin varustettuja puutavara- ja kasettiperävaunuja on päivitetty aiempaa raskaampien massojen asettamien vaatimusten mukaisiksi. Hyvinkään HRP Oy:n tiloissa on viime kesän jälkeen toteutettu useita perävaunuihin kohdistuneita muutostöitä. ”Viime kesän jälkeen olemme tehneet parisenkymmentä lisäakseliasennusta – kaikki puutavara- ja kasettiperävaunuihin”, kertovat Kalle (vas) ja Hannu Kakko Hyvinkään HRP Oy:stä. 

”Neliakselisen puutavaraperävaunun muuttaminen viisiakseliseksi vaatii käytännössä myös rungon jatkamista. Meillä tehdyissä muutoksissa runkoa on jatkettu reilulla metrillä, jolloin runkopituus on asettunut reilun 11 metrin tienoille”, valottaa Kakko .

Viidenneksi akseliksi olisi mahdollista valita myös sähköhydraulisesti ohjaava akseli, joskin Kakon mukaan yrittäjät ovat pitäytyneet kiinteissä, ilmajousitetuissa akseleissa. Ilmajousituksenkevennysmahdollisuus parantaa ketteryyttä metsäautoteillä.

”Useimmissa perävaunuissa on lisäksi ilmatoimiset keventimet kakkos- ja nelosakseleilla, jolloin ketteryys on vastaavia neliakselisia parempi. Keventimen kanssa on kuitenkin oltava varovainen, sillä perävaunun runkorakenne on kieltämättä aika lujilla nyt”, summaa Kakko.

Hyvinkääläistoimijan tiloissa on viilattu myös muutama kasettiperävaunu kohtaamaan aiempaa raskaampia kuormia. Nämä paraabelijousitetut perävaunut ovat muutostyön yhteydessä saaneet alustaansa neljännen akselin, jonka sijoituspaikka on vaihdellut asiakkaan toiveiden ja tarpeiden mukaan.

”Kaikkein yksinkertaisin ja edullisin vaihtoehto suuremman kokonaismassan tavoittelussa on 1+3-tyyppisen ratkaisun toteuttaminen”, kertoo Kakko, jonka mukaan tämän kustannustehokkaan muutostyön haittapuolena on perävaunumassan rajoittuminen 34 tonniin. 

”68 tonnin kokonaismassan tavoittelussa 34 tonnin perävaunu tosin on riittävä”, laskee Kakko, jonka mukaan ilmajousitettu ja ykköspyörin varustettu akseli on myös verrattain kevyt ratkaisu.

Kolmiakselinen kasettiperävaunu voidaan muokata myös 2+2-tyyppiseksi vaihtoehdoksi, jolloin muutostöiden määrä lisääntyy jonkin verran. Samalla perävaunuun saadaan korkeampi, 36 tai 38 tonnin kokonaismassa.

”Etupäähän asennettava lisäakseli edellyttää perävaunun rungon jatkamista ja kasettilaatikon paikan muuttamista, jotta akselipainot pysyvät sallituissa rajoissa. Olemassa olevan etukelkan muuttamisen sijaan laitamme alle aina uuden kaksiakselisen kelkan”, kertoo Kakko seuratessaan perävaunujen parissa työskentelevien asentajien toimia.

Varsinaisen rakentamisen ohella muutostyön yhteydessä on paneuduttava myös dokumentointiin, jonka merkitys on nykypäivänä verrattain suuri. Kakon mukaan tämä heijastuu myös asiakkaan työstä maksamaan hintaan.

”Ennen muutostöihin ryhtymistä on selvitettävä perävaunuvalmistajan kanta muutostöihin. Käytännössä muutokset ovat mahdollisia tällä vuosituhannella valmistuneeseen ja paripyörin varustettuun kalustoon. Kokemuksemme perusteella yhteistyö valmistajilta hankittavien dokumenttien suhteen on sujunut pääosin myönteisesti, joskin osa valmistajista haluaa tehdä muutostyöt oman organisaation sisällä”, kertoo Kakko kokemuksistaan.

Perävaunuvalmistajat edellyttävät muutostyön tekijältä löytyvän A-jarruluvan, sillä uuteen kuosiin saatetulle perävaunulle on tehtävä uusi jarrulaskelma sekä jarruviivemittaus. Yksi kriittisistä kokonaisuuksista aiempaa korkeampien kokonaismassojen tavoittelussa löytyy vetoauton ja perävaunun välistä. 76 tonnin kokonaismassan yhteydessä vetoaisan D-arvon on oltava vähintään 190 kN, mikä monesti johtaa uuden aisan hankintaan.

”Kentällä käytössä oleva kalusto on erittäin monipuolista, minkä johdosta myös muutostöissä huomataan hyvin moninaisia ja mahdollisiin toteutustapoihin vaikuttavia seikkoja”, summaa Hannu Kakko.

Ari Perttilä