Blogi
Kuljettajapula ei näytä hellittävän
Ennätyksellisen lämmin kesä alkaa olla vähitellen takanapäin ja suurella osalla suomalaisista kesälomat vietettynä. Ennen sanottiin, että Suomi pysähtyy heinäkuuksi, mutta nykyään se ei kovin kattavasti enää taida pitää paikkaansa. Yhä useammassa yrityksessä toiminta jatkuu myös kesällä. Ei ehkä täydellä kapasiteetilla, mutta kuitenkin.
Kuljetuspalveluita tarvitaan siis myös kesällä. Kesä on kuitenkin loma-aikaa myös kuljettajille, ja melko moni kuljetusyritys on tänäkin kesänä kamppaillut kuljettajapulan kanssa, kun lomittajia ei ole löytynyt. Eikä pulma ole pelkästään kesälomittamisesta, sillä on alueita ja kuljetustehtäviä, joihin ei löydy kuljettajia vakituiseenkaan työsuhteeseen.
Miksi tähän on tultu? Täytyy muistella menneitä silläkin uhalla, että sananlaskun mukaan saa tikun silmäänsä. Vielä ennen vuosituhannen vaihdetta tapana oli, että nuoret hankkivat auton ajamiseen oikeuttavan ajokortin mahdollisimman aikaisin. Etenkin pojat hankkivat usein sen aikaisen ABC-kortin, joka oikeutti kuorma-auton ajamiseen.
Kuorma-autokortti mahdollisti kesätyöt kuljetusalalla. Tuohon aikaan yrityksissä oli kesällä todellakin rauhallisempaa, joten monia kuljetuksia pystyttiin hoitamaan nuppiautolla, jota ”kesäpoopeli” oli oikeutettu ajamaan. Välttämättä ura kuljetusalalla ei ollut suunnitelmissa, mutta autot, tekniikka ja rahan ansaitsemisen mahdollisuus kiinnostivat niin, että kuljettajan työt onnistuivat aivan mallikkaasti. Osalle näistä lomittajista kuljetusala muodostui – ehkä vastoin aiempia suunnitelmia – tavalla tai toisella elämänuraksi.
Tänään on tilanne toinen. Pelkällä kuorma-auton ajoon oikeuttavalla ajokortilla ei vielä saa oikeutta työskennellä kuljettajana. Tarvitaan ammattipätevyys, jonka saa koulutuksen kautta esimerkiksi alan ammatillisessa oppilaitoksessa tai puolustusvoimissa. Usein edellytetään lisäksi hyvää joukkoa muita lupia ja pätevyyksiä niin, että erilaisia muovikortteja on taskussa vino pino. Enää ei kuljettajaksi tulla niin, että ammattiin innostutaan kesätöissä, ura on pitänyt valita jo aiemmin.
Miten alalle sitten saataisiin uusia tekijöitä? Ei ainakaan sillä, että julistetaan alan kurjuutta ja haukutaan kaikki mahdolliset tahot, joidenka kanssa ollaan tekemisissä. Alalla on haasteita, eivätkä työtehtävätkään ole aina helppoja, mutta niistäkin voi kertoa totuudenmukaisesti ja kiihkoilematta. Jätetään haukkuminen koirille.
Myönteistä kuvaa alasta tarjoavat rekkanäyttelyt, joita tänä vuonna on muutamia voitu järjestää. Yhtä Euroopan maineikkaimmista näyttelyistä eli Power Truck Show:ta perustettaessa yksi tarkoitus oli juuri positiivisen kuvan tuominen kuljetusalasta kaikelle kansalle. Joidenkin mielestä kuva voi olla turhankin ruusuinen, mutta ainakin arjen huolet hetkeksi unohtuvat.
Alalle tuleville – niin nuorille kuin alaa vaihtaville varttuneemmillekin – on viisainta antaa realistinen kuva kuljettajan työstä hyvine ja huonoine puolineen. Katteettomia lupauksia ei liioin pidä antaa, ne johtavat vain pettymykseen ja siihen, että vaivalla rekrytoitu kuljettaja alkaa etsiä uutta työpaikkaa.
Avain yrityksen menestykseen on osaava, sitoutunut ja motivoitunut henkilökunta. Johtamisen haasteena on tarjota vastinetta niin, että ruoho pysyy vihreämpänä aidan omalla puolella. Monet kuljettajatehtävät vaativat kotijoukoiltakin erityistä ymmärrystä ja sitoutumista, ja sekin pitäisi muistaa ja huomioida. Muuten osaajat katoavat.
En osaa kertoa mitään yleispätevää ratkaisua kuljettajapulaan. Koko Eurooppa kärsii samasta asiasta. Ehkä kuljetusala ei yksin pystykään ongelmaa ratkaisemaan, vaan siihen tarvitaan yhteistyötä kuljetuspalveluiden käyttäjien sekä viranomaisten kanssa. Aikaa ei oikein olisi hukattavaksi.