Suomen siltojen kuntoluokitusta uudistettiin

Väylävirasto on uudistanut siltojen kuntoluokitusmallin tuoreen projektiraportin pohjalta. Kahden eri näkökulman, rakenteellisen kunnon ja liikenneturvallisuuden, tarkastelu antaa sillan kunnosta laajamittaisemman kokonaiskuvan ja mahdollistaa korjaustarpeiden monipuolisemman arvioinnin sekä ennustettavuuden.

Siltojen tarkastustiedoilla on erittäin suuri merkitys niiden omaisuudenhallintaan ja korjausten ohjelmointiin. Sillat jaetaan jatkossakin viiteen eri kuntoluokkaan, mutta nyt mallia on uudistettu. Sillan kunto määräytyy jatkossa huonokuntoisimman päärakenneosan kuntoarvion mukaan. Kuntoa tarkastellaan aiemmasta poiketen eriytetysti kahdesta eri näkökulmasta: rakenteellisen kunnon ja turvallisuuden.

”Uusi luokitusmalli antaa sillan kunnosta laajamittaisemman kokonaiskuvan ja mahdollistaa korjaustarpeiden monipuolisemman arvioinnin sekä ennustettavuuden. Tarkoitus on, että korjaustoimenpiteet kohdentuisivat aiempaa tarkemmin niitä tarvitseviin siltoihin. Uuden kuntoluokituksen mukaista tilannetta voidaan tarkastella myös takautuvasti”, kertoo taitorakenneyksikön päällikkö Markku Äijälä Väylävirastosta.

Rakenteellisessa kunnossa painotetaan sillan laajamittaisia korjaustarpeita, kuten esimerkiksi peruskorjausta, ja sillan kuntoluokka määräytyy sillan käyttöiän ja kantavuuden kannalta keskeisimpien päärakenneosien kunnon mukaan. Päällys- ja pintarakenteessa, päätyrakenteissa, välituissa sekä laakereissa mahdollisesti ilmenevät vauriot vaikuttavat keskeisesti sillan rakenteiden toimivuuteen ja siten sillan koko elinkaareen.

Turvallisuusnäkökulmassa pääpaino on sillan turvallisessa käytössä tienkäyttäjän tai rautatieliikenteen näkökulmasta ja tämän varmistamiseen liittyvissä kohdennetummissa korjaustarpeissa. Tunnusluvussa huomioidaan liikenneturvallisuuden kannalta keskeisimpien päärakenneosien kunto: kaiteet, reunapalkit, päällysteet, laakerit, liikuntasaumat, siltapaikka ja radan päällysrakenne.

Uudistus ei paranna siltojen korjausvelkatilannetta
Uudenkin kuntoluokituksen perusteella huonokuntoisten siltojen määrä jatkaa edelleen kasvuaan. Vuodenvaihteessa huonokuntoisia maantiesiltoja oli vanhan luokituksen mukaan 876 kappaletta, uuden luokituksen mukaan 862.

Toisaalta tyydyttävässä kunnossa olevien siltojen määrä ei näillä näkymin kasva entiseen tahtiin, sillä tyydyttäväkuntoisuuden määritelmä on aiempaa suppeampi. Lukumääriin vaikuttaa uudessa luokituksessa sekin, tarkastellaanko siltoja rakenteellisen kunnon vai liikenneturvallisuuden näkökulmasta.

”Entiseen verrattuna uusi luokittelumalli avaa paremmin sitä, missä sillan ongelmat piilevät ja kuinka vakava ongelma on kyseessä. Tärkeää on silti muistaa, että luokittelun uudistaminen ei paranna siltojen korjausvelkatilannetta”, Äijälä huomauttaa.

Väyläviraston omistuksessa on kaikkiaan noin 15 000 maantiesiltaa ja yli 2 500 rautatieverkon siltaa. Huonokuntoisten rautatiesiltojen määrä vuodenvaihteessa oli vanhan luokituksen mukaan noin 120 kappaletta, uuden luokituksen mukaan noin 150. Tarkastusväli silloilla on pääsääntöisesti viisi vuotta, mutta tiheämpi väli on mahdollinen, mikäli sillan kunto ja sen tarkempi seuraaminen sitä edellyttävät.

Katso lisää liitteestä.