Japani osa 1: Olympialaiset 2020 – rakentamisen piristysruiske

Konepörssi osallistui helmikuussa Rotatorin järjestämälle asiakasmatkalle tutustumaan Hitachin ja Furukawan tehtaisiin Japanissa. Ohjelmassa oli Hitachin puolelta useita tuotantolaitoksia, joissa rakennetaan kaikkea isoista kaivoskoneista yksittäisiin komponentteihin. Furukawa tarjosi vieraille muun muassa aimo annoksen vasaravalmistuksen anatomiaa.

Japani on suomalaisesta näkökulmasta katsottuna varsin mielenkiintoinen ja eksoottinenkin maa, joka nojaa vielä vanhoihin perinteisiin niin työelämässä kuin ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä. Vahvasti edelleen läsnä olevaa historiaa ja muinaista kulttuuria kunnioitetaan ja ylläpidetään edelleen. Vanha samuraihenki siis elää, ja se selittää pitkälti nykyjapanilaisten kohteliaisuutta, tunnollisuutta ja nöyryyttä. Tätä ei juuri enää kohtaa muualla maailmassa. Japanilainen laatukaan ei ole tuulesta temmattu käsite, se selvisi hyvin matkalaisille.

Seuraavassa osassa kaksi enemmän Hitachin tehtaista.

________________________________________________________________________________________________

Japani oli melko suljettu maa aina 1800-luvun loppuun saakka ja ainoat vaikutteet tulivat Kiinasta ja Etelä-Koreasta. Teollistumisen myötä länsimainen ajattelutapa on lisääntynyt, mutta edelleen japanilaiset ovat erittäin ylpeitä omasta vahvasta kulttuuriperimästään. Perinteitä suojellaan torjumalla huonoja vaikutteita ulkomaailmasta. Japani onkin yksi turvallisimmista maista maailmassa.

Yli 3 000 saaresta muodostuva Japani on maailman maiden kokotaulukossa sijalla 61 ja pinta-alaltaan kutakuinkin Suomen kokoinen eli noin 378 000 neliökilometriä (Suomi 338 000 km2 ja sija 64). Kun meitä suomalaisia on vain 5,5 miljoonaa, on japanilaisia 23-kertaisesti eli lähes 130 miljoonaa. Meillä saa taajamien ulkopuolella huristaa autolla kymmeniä kilometrejä ilman yhtään ihmisasumusta. Japanissa asia on toisin. Kaupungit seuraavat rannikolla toisiaan ilman katkoksia, ja ainoa laajenemissuunta on ylöspäin. Pilvenpiirtäjiä nousee kaupungeissa hämmästyttävä määrä edelleen silpomaan jo ennestään tornitalojen kyllästämää horisonttia.

Kun maan pinta-alasta 75-80 prosenttia on varsin harvaan asuttua ja jopa asumiseen kelpaamatonta vuoristoa, niin valtava ihmismäärä on ahtautunut Tyynenmeren rannikolle ja siellä enenevissä määrin isoihin kaupunkeihin. Japani on yksi maailman tiheimmin asutuimmista maista.

Kun Japanin suurimman kaupungin Tokion asukasluvuksi ilmoitettiin vuonna 2009 rapiat kahdeksan miljoonaa, niin nyt ollaan jo tasossa noin 13 miljoonaa, mikä on 10 prosenttia koko Japanin asukasluvusta. Seuraavaksi suurimmat kaupungit ovat Jokohama (3,7 milj.), Osaka (2,7 milj.), Nagoja (2,3 milj), Sapporo (1,9 milj.) ja Kioto (1,5 milj). Väkeä siis riittää joka niemennotkoon ja saarelmaan.

Mutta nyt syntyvyys on kuitenkin laskussa, ja Japaninkin väkiluvun kehitys on kääntymässä miinusmerkkiseksi. Nuoret avioituvat myöhään, jos ollenkaan, ja tekevät vain vähän lapsia. Keskiarvo on nykyään vain 1,4 lasta per pariskunta. Eläkeikäisten ihmisten ja yksinelävien sinkkujen osuus väestöstä kasvaa. Yli 65-vuotiaita on 25 prosenttia väestöstä. Ja japanilaiset elävät vanhoiksi, siitä pitää osaltaan huolen terveellinen merellinen ruokavalio. Tosin McDonaldseja ja muita amerikkalaisia pikaruokaketjuja jo katukuvassa näkee.

Työvoima vähenee

Työvoimasta alkaa olla pulaa ja Japanissakin pohditaan maahanmuuttopolitiikan löysäämistä. Koko väestöstä 98,5 prosenttia on japanilaisia ja 99 prosenttia kansasta puhuu

japanin kieltä. Kansalaisuutta on vaikea saada ja ulkomaalaiselle kielimuuri estää tehokkaasti integroitumisen sisään työelämään. Japanilaisten sanotaan jopa hieman pelkäävän ulkomaalaisia. Esimerkiksi vierailluissa tehtaissa ei näkynyt vierastyöläisiä. Jatkossa Japanikin joutunee avautumaan muualta tuleville työntekijöille. Työttömyysprosentti tällä hetkellä on vain 4,5 ja työvoimapula vaivaa monia aloja.

Kaikesta näkee, että japanilainen yhteiskunta on edelleen kurinalainen ja sääntöjä totteleva. Tästä hyvä esimerkki on suurkaupunkien liikenne, joka sujuu hämmästyttävän hyvin. Esimerkiksi Tokioon rakennettiin jo vuoden 1964 kesäolympialaisia varten runsaasti kaupunkia halkovia teitä tolppien varaan ilmaan. Näillä nopeasti kaupunginosasta toiseen vievillä linkkiteillä ei ole juuri liikennevaloja, ja se juuri auttaa liikenteen uskomattoman sujuvaan kulkuun. Kaupunkien keskustoista pääsee näitä teitä pitkin myös nopeasti ulos. Suomalaisryhmän bussikaan ei viikon aikana juuri liikenneruuhkiin juuttunut.

Vaikka Tokiossa liikenne soljuukin nyt varsin mallikkaasti, on tulevien vuoden 2020 Tokion olympialaisten suurin huolenaihe juuri liikenne.

Infrarakentajan tuskan voi aistia, kun katsoo täpötäyteen, moneen kerrokseen rakennettuja suurkaupunkeja. Esimerkiksi ilmajohtoja kulkee vielä pitkin poikin runsaasti. Maakaapelointi lienee kutakuinkin mahdotonta, ja maanjäristysherkillä alueilla maaperän sisäiset rakenteet ovat haavoittuvia. Rakennustyömailla ei juurikaan näe torninostureita. Ahtailla tonteilla ristikkopuominosturi on yleinen. Nosturi nousee kerrostalon mukana kerros kerrallaan ylöspäin.

Olympialaiset tulevat

Viime vuosina rakentamisen volyymi Japanissa on ollut taas kasvussa. Yksi sitä kiihdyttävistä tekijöistä ovat tulevat Tokion kesäolympialaiset parin vuoden päästä. Yksi kalleimmista investoinneista on uusi stadioni.

Vanha, vuoden 1964 olympialaisissa käytössä ollut stadioni oli jo ikääntynyt. Se purettiin ja tilalle rakennetaan aivan uusi kompleksi (Kengo Kuma’s National Stadium). Sen budjetti on jo kaksinkertaistunut alkuperäisestä noin 17 miljardiin dollariin. Tämä on aiheuttanut runsaasti kritiikkiä Japanissa ja alkuperäinen suunnittelijakin on jo vaihdettu matkan varrella. Rakentaminen alkoi vuonna 2016 ja stadion valmistuu puoli vuotta myöhässä, loppuvuodesta 2019. Olympialaiset aiheuttavat myös useita mittavia oheisprojekteja, joissa jenejä palaa reippaasti.

Tokion Hanedan kansainvälisen lentokentän läheisyyteen toteutetaan useita mahtihankkeita. Esimerkiksi 15,3 hehtaarin alueella aivan lentokentän tuntumassa viedään eteenpäin parhaillaan projektia (Haneda Zone 1), joka pitää sisällään toimistoja, konferenssitiloja, ravintoloita, viihdekeskuksia ym. Tämäkin valmistuu siis ennen olympialaisia.

Japanin valtio rakentaa edelleen saman lentokentän lähelle (Haneda Zone 2) 4,3 hehtaarin alueelle hotelleja, joista löytyy yhteensä 1 700 huonetta kisaturistien käyttöön. Koko lentokentän alueen kehittämiseen kuuluu vielä Tama-joen yli rakennettava ja liikenneyhteyksiä kohentava silta, jolla pituutta tulee olemaan kaikkiaan 840 metriä. Alueella käy kuhina, kun aikaa olympialaisiin on enää kaksi vuotta.

Toinen Tokion olympialaisten kulkemista helpottava rakennusprojekti sijoittuu Tokion Shibuya-rautatieasemalle. Tämä maan neljänneksi vilkkain asema hoitaa päivittäin yli kahden miljoonan kulkijan tarpeet, ja olympialaisten aikana tullaan kokemaan ennen näkemätön piikki matkustajamääriin. Koko ikääntynyt asema uusitaan pala kerrallaan, ja olympialaisiin valmistuu aseman yhteyteen 46-kerroksinen ja 228,3 metriä korkea toimisto- ja kauppakeskus.

Ja jotta kisavierailta saadaan kerättyä jenit pois, on ympäri Tokiota rakenteilla vielä useita turistipyydyksiä. Esimerkiksi Tokion korkeimman rakennuksen eli 255,5 metriin kohoavan Toranomon Hills -pilvenpiirtäjän (52 kerrosta) ympärille on rakenteilla olympialaisiin valmistuva uusi metroasema. Suunnitelmissa on edelleen tulevaisuudessa rakentaa tornin läheisyyteen uusi Pariisin Champs-Élysées-bulevardin kopio kahviloineen ja kauppoineen. Näiden lisäksi käynnissä on pelkästään olympialaisiin liittyviä pienempiä projekteja vielä lukematon määrä.

Hitachi kuudes

Japani on suuryritysten maa ja tunnetaan korkean teknologian osaamisestaan. Eri lähteistä luetuissa tilastoissa on hieman eroavaisuuksia suuruusjärjestyksen suhteen, mutta ykkösestä ei ole epäselvyyttä. Toyota on kaikissa luetteloissa lähes 200 miljardin euron liikevaihdollaan selvä japanilaisen teollisuuden johtotähti. Maailman ranking-listalla se on nykyään kahdeksas.

Hitachin sijoitus on tilastointitavasta riippuen joko viides tai kuudes. Monilla eri aloilla toimivan Hitachin liikevaihto oli vuonna 2016 noin 91 miljardia euroa. Maailman suurimpien joukossa tällä irtosi sijanumero 79. Hitachin yli 100-vuotinen historia ylettyy aina vuoteen 1910 saakka, jolloin Namihei Odaira -niminen mies perusti sähkökoneiden korjaamon Hitachin kaupunkiin, joka sijoittuu 150 kilometriä koilliseen Tokiosta.

Mies valmisti ensimmäisen toimintavuotensa aikana viiden hevosvoiman tehoisia sähkömoottoreita kolme kappaletta. Siitä siis alkoi Hitachin tarina. Nyt yhtiö on monikansallinen ja operoi useilla eri toimialueilla. Informaatioteknologia ja telekommunikaatio sekä infrastruktuuriin ja teollisuuteen liittyvät tuotteet ja palvelut haukkaavat yhdessä lähes puolet liikevaihdosta. Pieniä osa-alueita on paljon ja maarakennuskoneet eli Hitachi Construction Machinery (HCM) edustaa noin kuuden-seitsemän prosentin siivua koko kakusta.

Vuonna 2016 HCM teki 5,66 miljardin euron liikevaihdon siten, että kotimaan osuus oli 30 prosenttia. Aasia ja Oseania edustivat 28 prosenttia ja Euroopan osuus (poislukien Venäjä) oli noin 12 prosenttia. Tuotantolaitoksia HCM:llä on maailmanlaajuisesti kaikkiaan 30. Näistä suurimmat päätehtaat sijaitsevat Japanissa, yhteensä 14 kappaletta. Kiinassa ja USA/Kanadassa on molemmissa kolme tehdasta ja Euroopan toimintoja johdetaan Amsterdamista käsin (HCME). Kolme tehdasta Hollannissa omaava HCME on perustettu vuonna 1972.

Amsterdamissa kootaan tela-alustaiset kaivukoneet painoluokkiin 13-49 tonnia sekä kaikki pyöräalustaiset mallit. Myös pyöräkuormaajat malliin ZW310 saakka ovat Amsterdamin ohjelmassa, sitä suuremmat laivataan Japanista. Nykyään esimerkiksi kaivukoneiden puomit hitsataan kasaan Amsterdamissa, mutta muun muassa ylävaunut tulevat kokonaisena Japanista. Minikaivukonetehdas sijaitsee Hollannin Oosterhautissa.

Lue myös: Japani osa 2: Hitachin monet tehtaat, Japani osa 3: Hitachimiehet reissun päällä ja Japani osa 4 – Furukawa.