Uutiset
Yara Suomi Oy Siilinjärvi on avainasemassa ruuan tuotannon suhteen
Siilinjärven kaivoksella tuotetaan 15 prosenttia EU:n alueen fosfaattitarpeesta. Koska muita alan kaivoksia ei Länsi-Euroopassa ole, on sen merkitys huoltovarmuuden ja ruuan tuotannon kannalta erittäin merkityksellinen. Myös fosfaatin tarpeen suhteen EU:n haavoittuvuus siis tulee esiin. Maanosamme on tuontiraaka-aineiden varassa. Siilinjärvellä tuotannon varmistaminen vaatii myös uusien louhosten avaamista. Valitusprosessit viivästyttävät aikatauluja.
Lähes 3 800 hehtaarin alueella Siilinjärvellä sijaitsevat kaivos sekä neljä siihen liittyvää tehdasta, joiden päätuotteet ovat lannoitteet, fosforihappo ja fosfaatti. Kaivoksen tuotanto alkoi vuonna 1979 ja tehtaat polkaistiin käyntiin jo 10 vuotta aiemmin. Kaivosalue käsittää nykyään kaksi louhosta ja rikastamon, jossa louhitusta malmista erotetaan fosfaatti.
Vuosittainen kokonaislouhinta on 20–30 miljoonaa tonnia, josta malmia on noin 11 miljoonaa tonnia. Apatiittirikastetta tuotetaan noin miljoona tonnia.
Yara Siilinjärvi on louhintamääriltään Suomen kolmanneksi suurin kaivos. Yaran konsernissa kaivoksen merkitys koko Suomen ja Euroopan ruuan tuotannolle tiedostetaan. Vuosien 2008–2022 Siilinjärvelle onkin investoitu noin miljardi euroa.
”Maailmassa ihmisten ruokkimiseen tarvitaan noin 200 miljoonaa tonnia fosfaattia vuodessa. EU on vahvasti riippuvainen ulkopuolisesta tuonnista. Siilinjärven rooli ainoana fosfaattikaivoksena EU:ssa on korvaamaton”, aloittaa kaivoksen johtaja Antti Savolainen.
Kaivoksella tehdään koko ajan tulevaisuuteen tähtääviä päätöksiä. Riskejäkin on otettava, kun vallitseva valitusrumba viivästyttää ja mahdollisesti jopa estää laajentumisen. Mahdollisuus jo tehtyjen investointien menettämiselle on olemassa.
Päälouhoksen malmivarat on kartoitettu riittävän ainakin vuoteen 2035 saakka. Toiminnan jatkuminen tämän jälkeen vaatii uusien louhosten avaamista tai entisten laajentamista/syventämistä. Jos uusia malmivaroja päästään hyödyntämään, kaivoksen toiminta voi jatkua ainakin 2060-luvulle saakka.
”10 vuotta toiminut Saarisen louhos on nyt keskeytetty. Aloitimme vuonna 2016 pohjoispuolisen Jaakonlammen louhoksen ympäristövaikutusten arviointiohjelman ja vuonna 2021 saimme ympäristöluvan. Se ei kuitenkaan vieläkään ole lainvoimainen, sillä siitä on valitettu”, jatkaa Savolainen.
Jaakonlammelle on haettu myös aloituslupa ja sekin on saatu, mutta myös siitä on tehty valitus. Vaasan hallinto-oikeus tekee lopullisen päätöksen ja sitä kaivoksella odotellaan kiihkeästi.
”Olemme investoineet uuteen louhokseen jo 30 miljoonaa euroa, vaikka päätöstä ei ole. Valitusoikeus kuuluu tietenkin oikeusvaltion periaatteisiin ja jokaisella suomalaisella on täysi oikeus siihen. Täällä kaivoksella kaivattaisiin toki prosessien nopeuttamista.”
Uusi kaivoslaki saa kritiikkiä.
”Kaivosalan uudistuksessa kaavoitusasiat on alistettu kunnanvaltuustoille, kun aiemmin päätökset tehtiin maakuntatasolla. Kuntatasolla tietenkin pohditaan uusien kaivosten kohdalla toisaalta toiminnasta aiheutuvia haittoja ja toisaalta uusia työpaikkoja ja verotuloja. Huoltovarmuus ja omavarainen ruuan tuotanto Suomen ja Euroopan tasolla jää siinä puntaroinnissa ehkä taustalle”, pohtii Savolainen.
Kaivosveron määräytyminen nykyään louhittujen tonnien mukaan ei sekään saa kaivoksella kannatusta. Laskusuhdanteessa kun tuotteista saatava hinta laskee, on vero kuitenkin ennallaan. Veron määräytyminen tuloksen mukaan olisi oikeudenmukaisempaa.
”Tämä nykyinen käytäntö saattaa johtaa tuotannon leikkaamiseen huonojen hintojen aikana, vaikka kysyntää olisi. Investointihalukkuus tulevaisuuteen laskee.”
Allianssimalli Tapojärven kanssa
Vuonna 2020 Siilinjärven kaivospalveluiden tuottamisessa koettiin suuri muutos. Kaivosyhtiö solmi tuolloin ainutkertaisen, infraurakoinnista tutun allianssisopimuksen Tapojärvi Oy:n kanssa. Sopimuksen pituus on 10 vuotta ja pitää sisällään vielä neljän vuoden option.
”Pitkä sopimus on ehdoton edellytys. Kun kalustoon pitää investoida kymmeniä miljoonia, ei kukaan suostu kolmen vuoden sopimuksiin”, toteaa Savolainen.
Uudessa toimintamallissa Yara ja Tapojärvi kehittävät, suunnittelevat ja johtavat päivittäistä toimintaa tiiviissä yhteistyössä. Toiminnan ytimessä ovat jatkuva kehitys ja molempien toimijoiden osaamisen hyödyntäminen. Valmisteluvaihe kesti pari vuotta ja viime vuonna sopimus otettiin käyttöön.
”Haimme tähän toimintamalliin referenssejä kaivospuolelta koko maailmasta, mutta ei niitä löytynyt. Jatkuvaan tuotannolliseen toimintaan allianssimalli oli ennen kokematonta. Täällä on siis tehty pioneerityötä asian suhteen. Kokemukset ovat olleet varsin positiiviset. Molemminpuolinen hyöty on nähtävissä.”
Tuotantoon lisää joustavuutta.
”Jos pitää louhia ja kuljettaa äkkiä enemmän niin ympäri Suomea toimiva Tapojärvi pystyy irrottamaan ammattitaitoista henkilökuntaa ja lisää kalustoa muista toiminnoistaan. Allianssimalli on osoittanut toimivuutensa, toteaa Savolainen.
Myös uuden teknologian käyttöönotto ja toimintatapojen muuttaminen uudessa sopimusmallissa on helppo tehdä. Savolainen ottaa esimerkin.
”Jos esimerkiksi päätämme hankkia etäohjatun poravaunun tuotantoon, olisi se yksikköhintaisessa sopimuksessa hankala toteuttaa. Kun nyt Yara maksaa pääomakulutkin, niin muutoksia on joustava tehdä.”
Siilinjärven kaivoksella pidetään tiivistä yhteyttä paikallisväestöön ja avoimuus on se, mihin pyritään. Toimintaa esitellään aika ajoin avoimien ovien päivillä. Uusinta uutta on Siilinjärven keskustaan perustettu juttutupa, johon ihmiset voivat tulla purkamaan sydäntään ja juttelemaan kaivoksen väen kanssa.
Lue seuraavaksi
