Lisää tehoa maakaapelointiin

Infraverkkojensuunnitteluun,  rakentamiseen ja ylläpitoon erikoistunut Eltel Networks Oy hankki viime vuonna käyttöönsä ranskalaisen Marais-yhtiön valmistaman, vajaat 30 tonnia painavan  tela-alustaisen SMC 200 RD -kaapelikaivukoneen.

Kone kaivaa ojan, upottaa kaapelit sekä vielä täyttää kaivannon kerta-ajolla. Aiemmin ainoastaan kaivamalla tehtyjen kaapelikaivantojen tekoon tuli kertalaakista lisää vauhtia. Kun kaivukoneilla valmista kaapelikaivantoa syntyi aiemmin parhaimmillaankin vain puolisen kilometriä päivässä, päästään nyt optimi olosuhteissa keskimäärin 1700 metriin valmista kaapeliojaa.

Nykyään sähköyhtiöiden asiakkailla on oikeus korvauksiin jos sähkökatko kestää taajamissa yli kuusi ja haja-asutusalueella yli 12 tuntia. Juuri nämä lakisääteiset sähköverkolle määrätyt keskeytysajat ajavat sähköverkon maakaapelointia eteenpäin. Myrskytuulet eivät maan povessa makaaviin sähkökaapeleihin pysty.

Energiateollisuuden tekemien laskelmien mukaan koko Suomen yli 400 000 kilometrin sähkön verkoista maan alle on kaapeloitu tänä vuonna noin 29 prosenttia. Vuoteen 2019 mennessä prosentti tulee nousemaan noin 44:ään. Maakaapeloinnin tarve siis jatkuu varsin nousujohteisena lähivuosinakin.

”Keski- ja pienjänniteverkoille maakaapeloinnin tarvetta riittää ainakin kymmeneksi vuodeksi. Teleoperaattorit sen sijaan pyrkivät maaseudulla langattomiin yhteyksiin ja markkinoivat aktiivisesti mokkuloitaan. Täällä Somerniemen työmaalla teemme Caruna Oy:lle yhteensä 10 kilometriä runkolinjaa sekä siihen vielä muutama kilometriä taloliittymiä päälle. Nyt maan alle kaivetaan vain yksi kaapeli, mutta uudella koneella pystyy asentamaan viittäkin kaapelia yhtaikaa, jos siihen tarvetta on”, valistaa aluepäällikkö Kimmo Marjamäki aluksi.

Uudella koneella oli loppukesästä 2014 kaivettu jo noin 250 kilometriä. Kolmena vuonna on tarkoituksena kaivaa noin 600 kilometriä pääasiassa Carunalle (entinen Fortum sähkönsiirto) ja Elenialle.

Hyvin yleistä on, että samaan 300 millimetriä leveään kaivantoon lasketaan esimerkiksi kolme sähkö- ja kaksi telekaapelia. Koneen todellinen maksimi kaivusyvyys on noin 1,2 metriä ja minimi asennussyvyys kaapeleille on 800 millimetriä.

Kaapelit pohjaan ohjaavan perälaatikon avulla saadaan tarpeen mukaan myös hiekkaa kaapelien suojaksi. Sen avulla kaapelien päälle saadaan myös automaattisesti täyttömaa, jonka jälkeen varoitusnauha voidaan asentaa.

Somerniemellä ei laatikko ollut kuvaushetkellä käytössä, sillä kaivuosuudelle osui jyrkkiä mutkia. Pitkä laatikko tekee kaivuyksiköstä kömpelön ja huonosti kääntyvän.

Kimmo Marjamäki (2. oik.) kertoo, että myös kaivukoneita tarvitaan edelleen muun muassa kovien maiden kaivamiseen sekä kaivantojen täyttöön ja jälkien siivoamiseen. Somerniemen työmaalta löytyi Maraisin kanssa töitä tekevän ryhmän lisäksi myös uudella lyhytperäisellä Hitachi Zaxis 135 US –kaivukoneella talolinjoja tekevä kolmen miehen porukka.

Kuljettaja Ari Ojanen (oik.) kertoo kaivaneensa Hitachilla nyt 300 tuntia. Aiemmin alla oli kahdeksan tonnin kone, joten voimaa on nyt tullut lisää. Koska kaapelikelojen nosto kuuluu myös kaivukoneella tehtäviin töihin, on lisävoima ja ulottuvuus tervetullutta. Miehistä voimaa ryhmässä edustavat vielä Aki Kari ja Harri Lähteenkorva.

Kuljettaja Tommi Niemen hyppysissä olevan Maraisin ohjaamo on suhteellisen  karu. Työhön tehty.

”Aika isoja kiviä tällä nousee. Sellaiset kolmen pään kokoiset murikat tulevat ylös, mutta puolen-yhden kuution kokoiset kivet alkavat olla liikaa. Kiekolla on 42 Sandvikin valmistamaa terää, jotka leikkaavat betonia, esimerkiksi rumpuja helposti. Peruskallioon tämä ei kuitenkaan pysty”, valistaa Niemi.

Lue koko artikkeli Konepörssistä 10/2014 (ilmestyy 13.10.)