Uutiset
Vaihtoehtoiset viljan käsittelymenetelmät
Viljankuivaus edellyttää investointeja ja etenkin energian hinta vaikuttaa puitavan ja kuivattavan viljan kustannuksiin. Rehuviljaa voi varastoida edullisemminkin, käyttämällä tuoresäilöntää. Tavallisimmin käytetyt tuoresäilöntämenetelmät ovat murskesäilöntä ja jyväsäilöntä propionihapolla. Myös ilmatiivis varastointi on yleistynyt, etenkin sikatiloilla. Menetelmät poikkeavat toisistaan perusteiltaan ja kustannuksiltaan.
Varastointi tärkeää
Viljasadon käsittelyssä viljan kuivaaminen lämminilmakuivurissa on edelleen yleisin vaihtoehto. Kuivaaminen varastointikuivaksi on perusteltua kasvinviljelytiloilla, joilla koko sato myydään. Yleensä kuivattavan viljan myyntihetkeäkään ei tiedetä etukäteen, jolloin pitää varautua jopa ylivuotiseen varastointiin
Siemen-, leipä ja mallastuksen raaka-aineena käytettävä vilja pitää kuivata. Kaikki muu vilja voidaankin periaatteessa säilöä muutoin. Tilojen välisen markkinan kehittymättömyys rehuviljassa tuo kustannuksia viljankäsittelyketjuun, kun suuri osa rehuviljastakin kuivatetaan kauppakelpoiseksi.
Rehuviljaa ei ole tarkoituksenmukaista kuivata, jos viljan ostava kotieläintila on lähietäisyydellä. Yrittäjien keskinäisen viljakaupan kehittäminen on yrittäjien etu.
Murskesäilönnässä puidaan aikaisemmin
Murskesäilönnässä suositeltava viljan kosteus on 35–45 %, jolloin viljan puinti voidaan aloittaa jo hyvissä ajoin keltatuleentumisasteella eli noin kaksi, kolme viikkoa normaalia korjuuta aikaisemmin. Kun kosteus on riittävä, maitohappokäyminen on voimakasta ja vilja tiivistyy hyvin. Murskesäilönnän säilymismekanismi on sama kuin nurmirehuissa eli se perustuu hapettomuuteen ja pH:n laskuun.
Kun vilja litistetään ennen säilöntää, vilja tiivistyy paremmin. Erityisesti kosteat syksyt ovat otollisia murskesäilönnälle. Kuivina kesinä ongelma voi olla, että vilja ehtii kuivua liiaksi pellossa.
Murskesäilönnäsä säilöntäaineena käytetään samoja muurahaishappopohjaisia säilöntäaineita kuin nurmisäilörehulla. Hapolla nopeutetaan pH:n laskua ja jolloin käymistappiot vähenevät. Happojen sijaan voidaan käyttää myös melassia tai heraa, joiden sisältämä sokeri varmistaa varastoinnin onnistumisen. Myös biologisia säilöntäaineita on käytetty hyvillä kokemuksilla.
Ruokinnan voi aloittaa noin kolmen viikon kuluttua säilönnästä. Rehuarvoltaan hyvä murskevilja on maittavaa rehua ja sitä on miellyttävä käsitellä.
Jyväsäilönnässä kustannuksiin vaikuttaa puintikosteus
Kun puhutaan jyväsäilönnästä, tarkoitetaan sitä, että viljan jyvät säilötään kokonaisina jyvinä propionihapolla. Tavoitteena on pysäyttää hapolla kaikki viljassa tapahtuva mikrobitoiminta. Propionihappoa annostellaan viljan kosteuden mukaan sitä enemmän mitä kosteampaa vilja on, joten vilja kannattaa puida mahdollisimman kuivana. Liian vähäinen happomäärä voi johtaa homemyrkkyjen muodostumiseen, joten käyttöohjeita pitää noudattaa.
Kalliita koneita jyväsäilönnässä ei tarvita, kun happo sekoitetaan viljaan ruuvikuljettimella. Käsitelty vilja voidaan varastoida esimerkiksi lattiavarastossa. Happo on metallia ruostuttavaa, jolloin metallisiilot eivät sovellu jyväsäilötyn viljan varastointiin.
Ilmatiivis varastointi
Viljaa pilaavat mikrobit tarvitsevat lisääntyäkseen happea. Jos happi saadaan vähenemään ilmatiivissä siilossa, mikrobien lisääntyminen loppuu. Happi vähenee siilosta mikrobien ja viljan hengityksessä, ja samaan aikaan muodostuu hiilidioksidia. Siiloon voidaan lisätä hiilidioksidia myös pullosta.
Niin kauan kun siilo on ilmatiivis, vilja säilyy. Kun viljamäärä vähenee, ilmatila kasvaa. Ongelmia tulee etenkin lämpötilan noustessa. Siilojen mitoitusta on syytä pohtia ja valittavana onkin yksi iso tai useampi pieni siilo. Yksi suuri siilo tarjoaa edullisimmat kuutiot, mutta useammalla siilolla pienennetään pilaantumisen riskiä.