Tapani Flaaming – Faaraon työura

Valmistuttuani Helsingin Tekulta vuonna 1971 menin ensimmäiseen työpaikkaani Sähköliikkeiden Oy:lle Pitäjänmäelle. Helsingissä tehtävänäni oli valaistuksen suunnittelu ja neuvonta. Ensimmäisiä suunnittelukohteita työryhmälläni oli Lahden moottoritien ensimmäisen osan valaistussuunnittelu. Seuraavaksi toteutimme Suomen ensimmäisen ilmastointivalaistuksen Pukevalle Helsinkiin. Sitten jossain vaiheessa tuumasin meidän valaisinosaston johtajalle Harjanteen Heikille, että nuorena kaverina (25 vuotiaana) en osaa nukkua piirustuslaudan äärellä silmät auki, että jospa saisin siirron myyntipuolelle. Sain siirron ja suunnittelupuolen kaverini olivat näreissään, että aina kun Harjanteen Hessu tuli heidän toimistoonsa hän taputti käsiään yhteen ja huusi: ”Herätys poijaat” Näin lähti myyntiura käyntiin.

Siirryin vuonna 1972 myymään nostureita ja rakennushissejä A-Elementti Oy Rakennusmieheen. Mieleen muistuu hauska tapaus. Salosta rakennusliike T. Raumanilta soitti varastomies ja tilasi nosturiin nostorakseja. Sanoin, että niitä on kolmea eri kokoa ja varastomies sanoi, että hän selvittää ja palaa asiaan uudelleen. ”Mikäs sun nimi on?”, hän kysyi. Kerroin olevani Tapani Flaaming, johon hän sanoi ”ai Tapani Slaaming”, vastasin ”ei, kun F:llä Flaaming”, ”Joo joo, S:llä Slaaming.” Minä korjasin: ”Ei, kun F niin kuin Faarao – Flaaming”, johon hän: ”Ai jaa” ja sitten puhelu loppui. Meidän keskuksemme kyseli viikon päästä, tietäisinkö kenelle tämä kirje kuuluisi. Katsoin vasemmassa kulmassa luki: Rakennusliike T. Rauman Salo ja osoitettu nimelle Faarao Laamanen. Siitä lähtien myös seuraavassa työpaikassa UPO Muoviteollisuudessa (nykyinen Uponor) minut tunnettiin Faaraona.

Upolle siirryin vuonna 1974 ja siellä olin vuoteen 1981 ja viihdyin erinomaisesti. Pelasin mm. tennistä toimitusjohtajamme Elorannan Heimon kanssa.

Sitten kuitenkin uudet haasteet kiinnostivat ja menin myyntijohtajaksi ympäristöalalla toimivaan Ekateen. Siellä pärjäsin tosi hyvin ja tulosta syntyi. Liikevaihtomme kasvoi vuodessa 7-8 miljoonasta markasta kaksinkertaiseksi. Suomessa astui voimaan vuonna 1983 uusi jätehuoltolaki, joka määräsi lähes jokaisen savun eli kiinteistön Suomessa järjestetyn jätehuollon piiriin. Minua oli jo pyydetty perustamaan oma yritys ja niin sitten ajattelin, että jos ei lain avulla, niin milläs sitten pärjäisi ja niinpä perustin yritykseni Markkinointi Tapani Flaaming Ky:n.

Yritys lähti heti räväkästi liikkeelle. Suomeen meni säkkitelineitä niin paljon kun yhteistyötehdas JoMa-metalli pystyi niitä Jyväskylässä tekemään. Samoin Nurmon Lasikuidun astiamäärät nousivat kolmesta sadasta kolmeen tuhanteen. Säkkejä meni siihen vauhtiin, että pienemmät tehtaat eivät määriin pystyneet ja niin sain sopimuksen Amerplastin kanssa, joka teki maan parasta säkkiä ja niitä meni parhaina vuosina 4-5 miljoonaa kappaletta.

Tulee mieleeni aloitusvuodesta vielä hauska yhteensattuma, joka kertoo, että onneakin tarvitaan mukaan. Vuonna 1982 pakkarimerkkini oli NTM. Samana vuonna teiden varsille tuli isot valkoiset lakana, joissa oli kolme kirjainta NMT, eli Nokia toi markkinoille silloin uuden puhelinjärjestelmänsä. Asiakkaat soittelivat minulle ja ihmettelivät kun minulla oli niin valtava mainoskampanja. Niinpä niin, mitätönhän se ero olikin.

Vuonna 1983 Suomessa järjestettiin maailman laajuinen WASTE -83 kansainvälinen jätetapahtuma Finlandia-talolla ja siinä yhteydessä oli laitenäyttely. Minä olin mukana jäteautolla. Siihen aikaan hydraulisesti toimivat jäteautot olivat vielä melko harvinaisia ja aina kun laiton laitteen päälle, kertyi siihen paljon yleisöä. No sitten muutamat asiakkaat sanoivat, että laitapa Tapsa skraga suoraan, siellä tulee kymppiuutisten kameraryhmä käytävällä. Katsoin, että niinpä tulee. Siirsin autoa vähän eri asentoon, että jos kamerat pysähtyvät näkyy nimi hyvin. Kamerat lähestyivät, menin käynnistämään auton ja laiton myllyn pyörimään. Siihen kamerat pysähtyivät. Katsoin, että ne olivat Ylen, eli pääuutisten kamerat. Minua haastateltiin ja sitten kun messut päättyivät kello 20, kiirehdin suoraan autoon ja vanhempien luo Tikkurilaan. Sanoin, että pankaas telkkari auki, siellä saattaa olla teidän sukulainen. Perjantai–ilta puoli yhdeksän uutiset ja siinä Faaraota haastatellaan kuin jotain messujohtajaa kahden minuutin ajan. Paljonkohan maksaisi ostettuna mainoksena? Haastattelu meni ilmeisen hyvin, koska asiakkaat soitteli seuraavalla viikolla ja tuumivat: ”No ne palkkas sut sitten sinne telkkariin, että mistäs me nyt ostetaan autoja.”

Siinä sitten tehtiin työtä ja firma meni hyvää vauhtia eteenpäin. Porukka kasvoi välillä nopeammassa tahdissa välillä hitaammassa.

Sitten 80-luvun lopulla olin ohittanut Partekin NORBAn myyntiluvuissa ja Partek otti yhteyttä, että jos keksisimme jotain yhteistyömahdollisuutta. Olin aina kuullut NORBAsta pelkkää hyvää ja itsekin ihaillut sitä, joten oli helppo päätös tehdä Partekin kanssa sopimus NORBAn maahantuonnista ja markkinoinnista Suomeen.

Asiakkaat olivat innostuneita. Koin sen niin, että asiakkaat totesivat:”Olemme pitäneet sinusta ja nyt sinulla on lisäksi hyvä merkki.” Tämä yhdistelmä purikin hyvin markkinoilla, meillä oli paljon sataprosenttisia vuosia. Christoffer Taxell halusi tavata miehen, joka oli vienyt omalta tehtaalta maahantuonnin ja markkinoinnin Suomeen. Ajattelin, että olisi hyvä jäädä tällaisen miehen mieleen. Häntä kunnioittaakseni laitoin tumman puvun, valkoisen paidan ja kravatin ja hyppäsin esittelyjäteauton rattiin ja ei kun Paraisille, jossa oli Partekin pääkonttori tuohon aikaan. Siellä jätin autoni pääoven eteen, ilmoittauduin sihteerille ja esittelin itseni Taxellille, sitten kysyin oliko hän nähnyt omaa tuotetta livenä. No ei kuitenkaan näin läheltä. Katselimme auton toiminnot ja teimme koeajon ja sen jälkeen tavatessamme hän muisti kaverin, joka tuli esittely-autolla tapaamiseen.

Mikäli haluamme tuoda esille parhaan uutuustuotteemme kautta aikojen, on se ollut messukontti. Uskoisin, että asiakkaamme muistavat meidät tästä.

90-luku oli tällaiselle yrittäjälle upea vuosikymmen. Norbia ja Suloja meni hyvin kaupaksi ja vihdoin pystyi hengittämään rauhallisesti. Näin edettiin myös tämä vuosikymmen. Olen laskenut oman aikani saldon myynneistä:

• jäteautoja 1 034 (Suomessa on liikenteessä noin 1000 jäteautoa, joten komea luku, vaikka vanhimmat ovatkin jo luvuista pois)

• jäteastioita 1,1 miljoonaa kappaletta – onkohan Suomessa kiinteistöjä suurin piirtein saman verran, mutta onhan useimmissa useita astioita

• lavoja 5 000 kappaletta

• pikakontteja 5 000 kappaletta

• säkkitelineitä 150 000 kappaletta

• säkkejä 35 miljoonaa kappaletta

Komeat luvut. Yksin en näihin upeisiin lukuihin päässyt, vaan minulla oli mahtava henkilökunta. Uskoisin, että he ovat myös sitä mieltä, että heillä on mahtava firma.

Aloittaessani urani vuonna 1982 lopetin aina tarjouskirjeeni mietelauseella. Niitä näkyikin sitten asiakkailla suurennettuina huoneentauluina. Nyt haluan laittaa loppuun yhden parhaista: Ihmiselämällä on rajansa. Emme elä ikuisesti, mutta millaista elämää elämme – siihen voimme itse vaikuttaa.

Haluan kiittää kaikkia asiakkaitamme, henkilökuntaa ja yhteistyökumppaneita ja pidetään yhteyttä jatkossakin. Kiitos.

Tapani Flaaming