Oppia ammentamassa

Jäteautonkuljettajan työ on kaukana perinteisestä kuljettajantyöstä. Ajamisen ohella kuljettajat tekevät työtä jalkaisin, välillä kaukana autosta. Yhdyskuntajätteitä keräävän ajokin piirturiin saattaa työvuoron aikana kertyä 100 kilometriä, kuljettajan henkilökohtaiseen piirturiin voi samaan aikaan kertyä yli 15 kilometrin jalkaisin kuljettu matka.

Ajonopeudet ovat kaupunkialueella alhaisia, joten rajoitinta vasten ajaminen ei ole ongelmista suurin. Liikkeellelähtöjen ja pysäytysten määrä sen sijaan on huomattava. Olisikohan taloudellisen ajotavan opiskelusta mitään hyötyä näin nopeatempoisessa työssä?

Maailmanlaajuiseen Suez Environnement-konserniin kuuluvan SITA Finland Oy:n palveluksessa työskentelee noin 500 kuljettajaa. Kiivastahtisessa työssä sattuu ja tapahtuu, valitettavasti myös onnettomuuksia ja vahinkoja, joiden määrää pyritään vähentämään koulutuksen avulla. Suomessa SITA:n kuljettajat osallistuvat vuosittain yhteen koulutuspäivää, joten jokaisella sitalaisella on käytynä ammattipätevyyden vaatima 35 tunnin jatkokoulutus vuoteen 2014 mennessä.

Ammattitautien ehkäisyä

Tilastotietojen valossa jäteautonkuljettajien ammattitauteina voidaan pitää venähdyksiä ja ruhjeita, jotka syntyvät useimmiten jäteastian noudon yhteydessä tai ohjaamon portaikossa. Sanomattakin on selvää, että myös talviliukkaus kaataa miehiä sairaslomalle. Petollinen yhdistelmä syntyy kiireestä, liukkaudesta ja kuljettajasta, joka hyppää ohjaamosta suoraan maahan.

– Ohjaamosta pitäisi aina muistaa laskeutua takaperin, portaikkoa hyväksikäyttäen, muistuttaa kouluttaja Heikki Rusanen.

Portaikon askelmien karheus ja valaistus ovat siis merkittävä turvallisuustekijä tai vaihtoehtoisesti turvallisuusriski. Toki autovalmistajat pyrkivät hyvään lopputulokseen, joka syntyy kustannusten, ulkonäön ja valmistustekniikan kompromissista. SITA:n kuljettajien mukaan toiset valmistajat ovat onnistuneet työssä paremmin, toiset huonommin.

Lähestulkoon kaikki jäteastiat ovat nykyään pyörin varustettuja, mikä on kuljettajan selkää säästävä seikka. Pyörät eivät kuitenkaan estä astiaa jäätymästä kiinni alustaansa.

– Kokenut kuljettaja tönäisee astiaa nähdäkseen sen olevan irti. Kunnon ote maahan jäätyneestä astiasta johtaa helposti sairasvuoteelle revähdyksen takia, tietää SITA:n Riihimäen toimipisteen työnjohtaja Mika Heino.

Ne kanssa-autoilijat

Autonkuljettaja on liikenteessä useimmiten yhtä aikaa monen muun tielläliikkujan kanssa. Jäteautonkuljettajien kavereina ovat kanssa-autoilijat, mutta myös jalankulkijat ja pyöräilijät.

– Lapset ovat kaikkein arvaamattomampia, koska he eivät osaa tunnistaa tilanteen vaaratekijöitä. He näkevät vain jäteauton, josta ovat usein varsin kiinnostuneita, tietää kuljettaja Auvo Lehtonen.

Peruutushälytin on keskustelua herättävä laite. Toisten mielestä se on hyvä, toiset uskovat sen tuovan jalankulkijoille vääränlaisen turvallisuudentunteen.

– Olisiko niin, että summerin kuullessaan jalankulkija uskoo kuljettajan havainneen hänet, pohtii Rusanen.

Keltaisen varoitusmajakan teho on kärsinyt inflaation, mikä vaikeuttaa myös jätteiden keruuta.

– Usein peruutamme päätieltä pihaan, mikä ei onnistu takana olevan auton ajettua kiinni puskuriin.

Peruuttamista helpottaa useimmissa autoissa oleva peruutuskamera, joka näyttää välittömästi auton takana olevat esteet. Kamera ei kuitenkaan korvaa peilivarustusta, jonka aiheuttama katvealue osoittautuu keskustelua herättäväksi aiheeksi. Ainakin tämä ryhmä on sitä mieltä, että suunnittelijoiden tulisi huomioida katveet nykyistä paremmin, aerodynamiikka ei saisi ohittaa turvallisuutta. Peilin takaa on tullut yllättäen esiin jalankulkijoita, rollaattoreita, henkilöautojakin.

Ammattitaito syntyy kokemuksesta

Jäteautonkuljettajan työn helppouteen vaikuttaa paljon jäteastioiden sijoitus tontilla. Perinteisesti jätekatokset astioineen vietiin tontin takakulmalle. Nykyisin ne onneksi pyritään tuomaan lähelle ajoväyliä, mikä vähentää tarvetta liikkua piha-alueilla.

Kuljettajakunnan mielestä myös vanhat astiat tulisi siirtää takapihoilta väljemmille alueille. Näin on osittain myös tapahtunutkin, mutta varsinkin tiiviin kaupunkirakentamisen alueella tämä ei ole aina mahdollista, koska myös jätekatoksen on sijaittava omalla tontilla.

Tyhjennyksen kannalta hankalimpia tilanteita syntyy yhdistettäessä liukas talvikeli mäen päällä tai alla sijaitsevaan astiaan. Ei ole lainkaan harvinaista, että mäkeen pysäköity jäteauto valuu kuljettajan perässä kohti jätekatosta. Lämpimät renkaat jäätä vasten ovat petollinen yhdistelmä.

– Yksi ammattitaidon osoitus on kieltäytyminen vaarallisesta tyhjennyksestä, tietää Heino. Ammattitaidottomuuden osoitus sen sijaan on ajaminen vesijääpintaiselle kylätielle, jolla ei ole tietoakaan hiekasta. Asiakkailla ei ole selvää käsitystä, millaisissa oloissa autolla voi ajaa. Eikä sitä tosin ole kaikilla kuljettajillakaan, pohtii Heino, jonka mukaan jokaiseen talveen kuuluu muutama päivä, jolloin ei pitäisi lainkaan lähteä tienpäälle kelistä johtuen.

Kouluttaja Rusasen mukaan ammattitaito ja pelisilmä ovat ominaisuuksia, jotka parantuvat aikaa myöden. Kukaan ei ole seppä syntyessään.

Opettiko mitään?

– On aivan sama, ajaako siirtymätaipaleen kaasu pohjassa vai kevyemmin. Aikaa kuluu saman verran, koska ajomatkat ovat lyhyitä. Tämän työn tehokkuus syntyy auton ulkopuolella, summaa Heino, jonka mukaan jäteautojen keskinopeus työvuoron aikana on 10-15 km/h.

Alhaisesta ajonopeudesta huolimatta ei ole lainkaan yhdentekevää kuinka autolla ajetaan. Repivät kiihdytykset ja äkkijarrutukset ovat omiaan kasvattamaan polttoaineenkulutusta.

Polttoaineenkulutukseen vaikuttaa myös peruutusten määrä. Niinpä jäteastiat tulisi sijoittaa mahdollisimman lähelle ajotietä, jolloin peruutusten määrä saataisiin minimoitua. Kuljettajan ajotavan ohella myös auton tekninen kunto vaikuttaa polttoaineenkulutukseen.

– Muun muassa renkaiden ilmanpaineet, akseleiden suuntaus ja voimalinjan kunto ovat merkittäviä seikkoja kulutuksen kannalta. Osaan asioista voi vaikuttaa kuljettaja, osa on työnjohdon käsissä. Kuljettaja on tosin se, jonka pitäisi viedä viesti epäkohdista työjohdolle, summaa Rusanen.

Koulutus on seikka, joka monessa automiehessä herättää kysymyksiä ja enemmän kielteisiä kuin myönteisiä ajatuksia. Valitettavan usein koulutus on vain pakollinen etappi yhtiö järjestämän saunaillan alla.

Sitalaiseen koulutukseen osallistui viitisentoista kuljettajaa, joista osa oli työskennellyt jätealalla pidempään, osa vähemmän aikaa, joten näkemyksetkin olivat varsin moninaiset. Sivusta katsoen usealla riihimäkeläiskuljettajilla on mielessään varsin ehdottomia mielipiteitä, jotka ilmoille tultuaan herättivät runsastakin keskustelua. Ainakin omasta mielestä rönsyävät keskustelut ovat näiden koulutusten parasta antia. Osallistumalla, keskustelemalla ja omien mielipiteiden julkituonnilla koulutuspäivästä saa itsekin enemmän.

Ari Perttilä