Uutiset

Kuljetuskalusto

Nimeni on GTP, Sisu GTP

Sisulla on pitkä kokemus puolustusvoimien käyttöön tarkoitettujen raskaiden ajoneuvojen valmistuksesta. Ensimmäiset sotilasajoneuvot syntyivät jo 1930-luvulla. Nyt tehdas lähtee myös hieman pienempien erikoisajoneuvojen kilpaan uudella Sisu GTP:llä. Tämän monikäyttöisen ja panssaroidun kulkuvälineen markkinat ovat maailmanlaajuiset ja vientiin Sisu tosissaan tähtääkin. GTP:tä tullaan valmistamaan Suomessa sarjatuotantoteknologian menetelmin, mutta asiakkaiden vaatimukset ja toiveet silti pitkälti huomioiden.

Kokonimeltään Sisu GTP 4×4 on monikäyttöinen ajoneuvo, jonka lokerointi tiettyyn ajoneuvoluokkaan on vaikeaa. GTP on samalla järeä maasto- sekä maantieajoneuvo, joka soveltuu niin miehistön kuin lastin kuljetukseen. Avolavaversion lavalle voi ottaa kuormaa viiden tonnin verran, joten varsin kyvykkäästä pick-upistakin voidaan tällöin puhua. Yhtälailla auto muuntautuu helposti miehistönkuljetusajoneuvoksi.
GTP on moduulirakenteinen laite. Sen käyttötarkoitus on helppo muuttaa vaikka kenttäolosuhteissa. Tällä hetkellä päällirakenteiksi on tarjolla kolme vaihtoehtoa: partio-ohjaamo 2+3 hengen tiloilla, miehistöohjaamo 2+8-tiloilla sekä niin sanottu ”farmariwagon”-versio.

Sisu Auto on aloittanut Karjaalla Sisu GTP:n sarjatuotannon. Panssaroitu GTP painaa kuvan partio-ohjaamolla ja avolavalla varustettuna noin yhdeksän tonnia. Kuormaa voi ottaa lavalle viiden tonnin verran. Ajaminen edellyttää C-luokan ajokorttia.

Valmistaja sanoo käyttötarkoituksen muutoksen tapahtuvan noin puolessa tunnissa, edellyttäen että erilaiset päällirakenteet ovat vieressä saatavilla. Modulaarisuusajattelu on viety niin pitkälle, että kaikki eri alustat ja päällirakenteet sopivat yhteen runko- tai sarjanumeroista riippumatta. Rakenteiden helpon vaihdon kylkiäisenä tulee myös helppo huollettavuus. Ohjaamo irrotettuna pääsy voimalinjan huoltokohteisiin on näin esteetöntä. Päällirakenteiden vaihdon/irrotuksen sanotaan onnistuvan niin sanotuilla perustyökaluilla. Myös huoltojen suorittaminen kentällä on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi.
Koeajettu auto oli varustettu partio-ohjaamolla. Kokonaispaino on tällöin 14 ja omapaino yhdeksän tonnia. Kuljettamiseen tarvitaan siis C-luokan ajokortti. Laite on rekisteröitävissä tieliikennekäyttöön.

Tällaisen näkymän ilmestyessä taustapeiliin, kannattaa väistyä. Sisu GTP kulkee maantiellä siinä missä muutkin autot. Huippunopeudeksi ilmoitetaan reilut 100 kilometriä tunnissa. Auto kulkee vakaasti suurillakin nopeuksilla, ja melutaso pysyy aina siedettävänä, lähes henkilöautomaisena. Auto on rekisteröitävissä tieliikennekäyttöön. Etupään sähkövinssillä voi olla käyttöä maastossa, jos ajoalusta on liian pehmeää. Maan vetovoima kun vetää GTP:täkin puoleensa muiden tavoin. Rungossa on tukevia vetopisteitä monenlaiseen vetämiseen.

Maailmanlaajuinen huoltoverkosto

Yhtenä tärkeimpänä seikkana valmistajan taholta määritellään GTP:n laaja huoltoverkosto. Sen mahdollistavat autossa käytetyt Daimlerin komponentit. Moottorina on Mercedes-Benzin Zetrosista ja Unimogista tuttu kuusisylinterien dieselmoottori ja vaihteistona Allisonin kuusipykäläinen automaattivaihteisto.

GTP:n konepelti pumpataan ylös hydraulisella käsipumpulla. Näin siksikin, että tukevatekoinen ja varsin painava konepelti ei putoaisi yhtäkkiä huoltomiehen niskaan aukipitotangon pettäessä. Muutoin konehuoneessa vallitsee henkilöautomainen laitesijoittelu. Maailmanlaajuisen huollon takaamiseksi moottoreina käytetään Mercedes-Benzin kuorma-autoista tuttuja malleja.

Maastoajoa varten on käytössä jakolaatikon yhteydessä oleva sähköhydraulisesti toimiva alennusvaihde. Voimansiirtotapa on jatkuva neliveto ja maastossa etenemisen varmistamiseen on käytössä kolme eri tasauspyörästön lukkoa. Jokainen pyörä on erillisjousitettu. Iskunvaimentimin varustetut teräskierrejouset sallivat pitkät liikevarat.
Sisun mukaan käytössä on niin sanottu ”Mercedes-Benz component kit”, joka sisältää edellä mainittujen lisäksi vielä merkin sähkösarjat ja ohjaamossa olevat käyttöliittymät. Pyörien pulttijakokin on tuttua MB:n raskaasta kalustosta. GTP on siis vahvasti sukua Daimlerin kuorma-autoille, joka on huoltomielessä hyvä asia. Unimogeja on armeijakäytössä yli 80 maassa, ja Daimlerin kuorma-autojenkin huolto on tuttua hommaa maailmanlaajuisesti. Näillä eväin GTP:n markkinoinnin ympäri maapallon uskotaan olevan mahdollista. Massatuotannon ja käytettyjen Daimlerin osien myötä GTP:n elinkaarikustannukset saadaan pidettyä kurissa.

Maastossa Sisu GTP on lähes pysäyttämätön. Suuret renkaat ja reilu maavara (400 mm) helpottavat menoa tiestön ulkopuolella. Viimeisen silauksen etenemiseen antavat kolmen eri tasauspyörästön lukot, joiden käyttö tapahtuu helposti sähköhydraulisesti. Allisonin automaattilaatikossa on kuusi vaihdetta eteen ja yksi taakse. Maastoajoa varten on jakolaatikossa alennusvaihde. Sen kytkentä tapahtuu niin ikään sähköhydraulisesti.

Avainlipputuote

Käytetyistä Daimlerin osista huolimatta voidaan Sisu GTP:n osalta puhua vahvasti kotimaisesta ajoneuvosta. Teräsrakenteiden suunnittelu ja kokoonpano on kokonaisuudessaan paikallista työtä. Kotimaisuusasteen arvioidaan olevan noin 80 prosenttia. Ohjaamon runko on SSAB:n valmistamaa panssariterästä.

Ainevahvuuksia ei kerrota, mutta ohjaamon sanotaan kestävän, meille kaikille varusmiespalveluksesta tutun, RK 62 -rynnäkkökiväärin laukaukset mistä tahansa suunnasta ammuttuna, panssarilasit mukaan luettuna. Silmämääräisesti arvioiden lasien vahvuus on noin 35–40 millimetriä.

Jämäkkä rakenne tulee hyvin esille ovissa ja niiden mekanismeissa. Saranat ovat vankkaa tekoa ja lukkolaitekin on kassakaapin lukituksen kaltainen. Siitä huolimatta ovien käsittely on helppoa ja kevyttä. Ovi lukittuu täsmällisesti ja tukevasti. Lukkolaite on suunniteltu kestämään auton alla räjähtäneen miinan paineaalto. Sanottakoon, että sähköistä keskuslukitusta ei tähän autoon saa, vaan lukitus tapahtuu aina mekaanisesti.
Alustan rakenne on sellainen (V-pohja), että se ohjaa mahdolliset miinaräjähdykset sivulle, pois ajoneuvon alta. Laite tarjoaa suojaa myös sirpaleräjähdyksille. Sisulla on pitkä kokemus panssaroitujen ajoneuvojen valmistuksesta, jota on nyt hyödynnetty GTP:n suunnittelussa. Rakenteita on mitoitettu ja kehitetty räjäytystulosten perusteella.

Räjäytyssuojausta ei jostain syystä päästy (haluttu) kokeilemaan koeajossa, mutta nähdyn perusteella rakenteet tekevät minkä lupaavat. Ja tässä lajissa tuskin kannattaa antaa katteettomia myyntilupauksia. Panssarointia on mahdollista vielä lisätä nähdystä erilaisin lisävarustepaketein. Taistelukaasutkin saadaan tarvittaessa suodatettua pois ohjaamon sisään imettävästä ilmasta.

”A New Flying Finn”. Tarpeen tulleen Sisu GTP vaikka lentää. Lentokapteeni Jere Alasimi myönsi laskeutumisen jälkeen käsien hieman tärisseen. Kone saatiin kuitenkin turvallisesti ja ehjänä alas.

Ajoneuvoon nouse!

GTP:n hyttiin joutuu pitkäkoipinenkin oikein kiipeämään. Korkean astinlaudan alla sijaitsevat vaijerityyppiset astinlaudat kulkua helpottamassa. Panssari-Sisun mitoitukset ovat sen verran normaaliautoista poikkeavat, että ensi yrittämällä joutuu oikein miettimään, mistä nousukahvasta otetaan kiinni ja miten ovesta sovittaudutaan sisään.

Muutaman harjoittelukerran jälkeen homma kuitenkin selkeytyy ja sisäänkäynnistä tulee arkisen jouheaa, samoin ohjaamosta poistumisesta. Maavara on 400 millimetriä ja kahlaussyvyydeksi ilmoitetaan 850 millimetriä. Koeajetussa yksilössä se oli vielä hitusen suurempi eli 1 200 millimetriä. Oviaukot ovat auton kokoon nähden pieniä. Niiden koko on kuitenkin tarkkaan mietitty tarvittavan räjähdyssuojauksen saavuttamiseksi.

Ohjaamoon päästyään huomaa tässä partio-ohjaamossakin olevan hulppeat tilat. Polvet suussa ei tarvitse takanakaan istua. 2,5 metriä leveän ajoneuvon ohjaamossa on yllin kyllin tilaa niin miehistölle kuin heidän varusteilleen.

Sisustus on enemmänkin karunoloinen, mutta tärkeimpänä kaikista, käytännöllinen. Kojelautanäkymä on lähinnä työkonemainen. Suurin osa kytkimistä on juuri paljon työkoneissa käytettäviä Hellan kytkimiä. Kosketusnäyttöä on tästä autosta turha hakea, ja tuskin sitä kukaan sinne kaipaakaan. Mittaristo on peräisin Mercerdes-Benzin varustepaketista ja vaihteenvalitsin Allisonin peruja. Hallintalaitteiden käyttö vaatii tiettyä jämäkkyyttä, hipaisutoiminnot voi siis unohtaa.

Komentosillalla vallitsee työkonemainen ilmapiiri. Kaikki tarvittavat toiminnot ovat kuitenkin helposti saatavilla. Ohjauspyörässä on sekä korkeus- että etäisyyssäätö. Ratti on tuttu Sisun kuorma-autoista. Maantieajossa se tuntuu turhan isolta, mutta maastossa suuri koko on eduksi. Ohjaus on sopivan raskas kaikissa olosuhteissa. Tehostus on sama kaikilla nopeuksilla. Ohjaustuntumaa voisi kuvata yhdellä sanalla – erinomainen.

Hyvä näkyvyys

Ulkoa päin katsottuna ikkunapinnat näyttävät pieniltä, mutta sisällä ei tätä tunnetta koe. Näkyvyys kaikkiin suuntiin, taaksepäin poisluettuna, on erinomainen. Koeajoauto oli varustettu lintuperspektiivikamerajärjestelmällä omine näyttöineen, joka varsinkin maastossa toi hyvin esiin kiviä ja kantoja, joita ei havainnut paljain silmin.

Toiminto onkin metsäpoluilla tarpeen, koska korkeasta ajoneuvosta on vaikea nähdä aivan renkaiden juureen tai muuten vaan alas ja lähelle ajoneuvoa. Peruutuskameraa varten on ohjaamossa toinen näyttö katon rajassa, peruutuspeilin kohdalla.
Maantieajossa näkyvyys tuntuu turvallisen kattavalta. Jopa suora näkyvyys takaviistoon oikealle on parempi kuin missään umpipakettiautossa takaoven ikkunan ansiosta. Hyvä näkyvyys tekeekin ajamisesta helppoa.
Moottorin nimellisteho on 225 kilowattia, eli heppoja pellin alla on reilut 300. Käynnistäminen tapahtuu perinteisesti avainta kiertämällä. Mylly jyrähtää nöyrästi käyntiin. Melutaso on tyhjäkäynnillä hyvin hillitty, eikä se siitä moottorin kierrosten tai ajonopeuden kasvun myötäkään juuri kasva. Auto saavuttaa kivuttomasti 80 kilometrin tuntinopeuden.

Kyseisessä nopeudessa pystyy vielä ääntään korottamatta keskustelemaan takana istuvien kanssa. Missään vaiheessa ei tule mielenkään tarvetta kuulosuojainten käyttöön. Sellaisetkin ajoneuvosta toki löytyvät, mutta tällöin käyttö liittyy sisäpuhelimen toimintoihin. Karkeakuvioinen ja suuri rengaskaan (365/85 R20) ei haittaa maantienopeuksien ylläpitoa. Valmistajan mukaan GTP yltää yli sadan kilometrin tuntinopeuteen. Väittämä on helppo uskoa. Sen verran vaivattomasti tämä panssaroitu möykky kiihtyy talvinopeuksiin.

Kiihtyvyydessä se ei aivan pärjää tämän päivän perheautoille, mutta liikkeellelähtö tapahtuu kuitenkin varsin ripeästi, joten ohikiitävän liikenteen sekaan pääsykin onnistuu kohtalaisesti. Ja sitten kun tuo talvihuippunopeus on saavutettu, onkin meno nautittavan tasaista ja vakaata. Auto ei huoju eikä vaeltele ja varaa tuntuu polkimen alla olevan vielä reilusti ripeämpäänkin kulkuun. Ja jotenkin olo tuntuu hyvin turvalliselta tuossakin nopeudessa nelipistevöissä istuskellessa, ehkäpä juuri massiivisen teräskuoren johdosta.

Jarrutustapahtuma on huomaamattoman tasainen. Ilmatoimiset levyjarrut on varustettu ABS-toiminnolla. Polttoainesäiliön tilavuus on yli 200 litraa, joka mahdollistaa valmistajan mukaan yli 700 kilometrin ajomatkan maantiellä.

Maastoon jos haluat mennä nyt

Sisu GTP tuntuu olevan yhtä kotonaan niin maastossa kuin maantiellä. Maastolenkillä autolla pörrättiin hiekkakuopalla, jossa sen meno oli pysäyttämätöntä. Suurien pyörien myötä eteneminen hiekka-aavikollakin on siis taattua. Fysiikan lakeja ei GTP:kään voi voittaa, jos vaikka ajoalusta on liian pehmeää. Sellaista ei kuitenkin lenkillä päästy (jouduttu) kokemaan. Kiinnijäämistä varten auton nokalla on sähkötoiminen vinssi. Auton sähköjärjestelmä on 24-volttinen.
Kallioisilla metsärasteilla auto todella näytti kyntensä. Kuuden metrin mittaisessa ajoneuvossa on 3,8 metrin akseliväli, joka tuo helpotusta möykkyisessä maastossa ajoon. Kaikkien tasauspyörästöjen lukot päälle kytkettynä (3 kpl) auto kiipeää nöyrästi paikkoihin joihin jalkamiehellekin tulee hankaluuksia päästä. Karkea rengaskuvio ja yhdeksän tonnin omapaino osaltaan mahdollistavat tämän ”ihmeen”. Oman helpotuksensa maastoajoon tuo edellä mainittu lintuperspektiivikamerajärjestelmä. Näkyvyys auton lähialueelle parantuu näin oleellisesti.

Laivarauta on kuulemma kelluvaa terästä. Sisu GTP on sen sijaan tehty lentävästä raudasta. Siitä voi käydä katsomassa todisteen alla olevalta videon pätkältä, jossa Sisun testikuljettaja Jere Alasimi linkoaa tämän jättiläisen irti maasta ja vielä turvallisesti takaisin maan päälle. Maastoajon yhtenä mieleenpainuvimpana asiana jäi mieleen GTP:n kehityksestä vastaavan ja metsälenkillä kartanlukijan paikalla istuneen Niko Vierimaan ajo-ohje, ”Anna mennä vaan, ei tätä rikki saa”. Ja kyllä Niko oikeassa oli.

Viranomaiskäyttöön

Sisu GTP on vientivalvonnan alainen tuote, jonka lopullisen vientiluvan myöntää Suomen puolustusministeriö. Teoriassa autokauppaa voi käydä hieromassa kuka tahansa (myös siviilisektorin asiakkaat), mutta maastavientilupa tulee ministeriöstä.
Sisun mukaan GTP:n potentiaalisia asiakkaita ovat eri maiden puolustusvoimat, monenlaiset viranomaiskäyttäjät sekä turvallisuusalan toimijat.
Listahintaa ei yksittäiselle autolle ole saatavilla, koska se riippuu täysin asiakkaan varustevalinnoista. Nyt nähty koeajoauto on niin sanottu perusominaisuudet sisältävä esittelykappale, jolla pääsee testaamaan ajoa niin maastossa kuin maantiellä.

Autoja tullaan valmistamaan Karjaalla sarjatuotantona samalla linjalla, jossa kaikki muutkin Sisut syntyvät. Siitä huolimatta jokainen ajoneuvoyksilö tullaan tarpeen mukaan varustelemaan asiakkaan toiveiden mukaisesti. Nyt nähdyn raskasmattoverhoilun tilalle saa toki tyylikkäämpää plyysiä ja moottorivaihtoehtojakin on.

Ne ovat kaikki Mercedeksen valikoimasta juuri tuon edellä mainitun maailmanlaajuisen huoltovarmuuden takaamiseksi. Varustelun ohella hintaan vaikuttaa myös tilauksen kappalemäärä. Sisun viennistä vastaavan Jyri Ahosen mukaan GTP:n hinta on luokassaan kilpailukykyinen maailmanlaajuisestikin. Kansainvälinen markkinointi on jo alkanut ja odotukset ovat korkealla.


Lue myös: Petri Kanasesta Oy Sisu Auto Ab:n toimitusjohtaja

Lue seuraavaksi