Kuljettaja ja työnantaja – lukekaa tämä!

Kuljettajakoulutuksen parissa jo vuosien ajan eri tehtävissä työskennellyt Sakari Kaikkonen päätyi syksyllä 2010 koulutuspäälliköksi vasta perustettuun Suomen Ammattiliikenne Akatemiaan. Kaikkosen mukaan alalla uusi yritys tarjoaa laajan verkoston turvin kattavia perus- ja jatkokoulutuksia niin pienille paikallisille kuin suurille maanlaajuisesti toimiville kuljetusyrityksille.

Suomen Ammattiliikenne Akatemia Oy on pieni, mutta sitäkin ketterämpi toimija, jonka toiminta ulottuu kaikkialle Suomeen. Kaikkosen mukaan toiminta laajalla maantieteellisellä alueella on mahdollista paljolti asiantuntevan ja laajan kumppanuusverkoston avulla.

”Verkostossamme on kolmisenkymmentä, usein itsenäisesti toimivaa kouluttajaa, joista monet ovat erikoistuneet tietylle sektorille, kuten ADR-koulutukseen. Erikoistumisen kautta kullekin kurssille voidaan lähettää kouluttaja, jolla on paras ja käyttäjää lähinnä oleva asiantuntemus käsiteltävästä aiheesta”, valottaa Kaikkonen yrityksen toimintamallista, joka mahdollistaa koulutuksen tarjoamisen myös suurempien asiakkaiden tarpeeseen.

”Tarjoamme myös muuta koulutusta, esimerkiksi äskettäin solmitun yhteistyösopimuksen puitteissa huolehdimme valtakunnallisesti Ramirentin henkilönostinkoulutuksista”. Kaikkosen mukaan kuljetusalan toimijoiden kiinnostus on tällä hetkellä keskittynyt enimmäkseen jatkokoulutukseen ja sen mukanaan tuomiin vaikutuksiin. Koulutuspäällikön mukaan koulutusmerkintöjä karttuu edelleen liian verkkaiseen tahtiin.

”Laskelmista riippuen Suomessa on reilut 100 000 koulutusvaatimukseen piirissä olevaa ammattikuljettajaa, joista suuri osa ei edelleenkään tiedosta olemassa olevaa koulutustarvetta”, harmittelee Kaikkonen.

Ammattipätevyyden luullaan usein olevan sidoksissa luvanvaraiseen tavaraliikenteeseen ja sen parissa työskenteleviin kuljettajiin. Ammattipätevyyttä tarvitsevat kuitenkin yhtä lailla kuljetusliikkeessä, rakennusliikkeessä tai kunnan palveluksessa työskentelevät autonkuljettajat.

Nyt on oikea aika

Kaikkosen mukaan Trafin rekisteriin on syyskuun puoliväliin mennessä kirjattu noin 150 000 koulutusmerkintää, mikä on vasta murto-osa vuonna 2014 tarvittavasta reilusta 500 000 merkinnästä.

”Alan suuret toimijat ovat vähitellen heränneet koulutusvaatimuksiin, mutta pienissä yrityksissä asia koetaan edelleen kaukaisena ja usein myös vähäpätöisenä”, harmittelee Kaikkonen, jonka mukaan nyt olisi korkea aika laatia kauaskantoinen koulutussuunnitelma yrityksen henkilökunnalle.

Koulutusten hinnoittelu ja aikataulutus tapahtuu tällä hetkellä erittäin asiakaslähtöisesti paljolti tarjonnan runsaudesta ja kysynnän vähyydestä johtuen. Koulutuspäällikkö uskookin hintojen nopeaan nousuun takarajan lähestyessä. Samalla pienenevät myös vaikutusmahdollisuudet aikataulutukseen ja kurssien sisällön räätälöintiin.

”Siirtymäajan kutistuessa siirrytään ostajan markkinoista lähemmäs myyjän markkinoita”, linjaa Kaikkonen, jonka mukaan ennakkoasenteet koulutusta kohtaan ovat edelleen hyvin suuria. Kokemuksen perusteella kaikkein jyrkimmät asenteet loivenevat kuitenkin jo ensimmäisen koulutuspäivän aikana.

”Eräskin kuljetusyrittäjä piti koulutusta yksinomaan rahastuksena ja täysin turhana, mutta ensimmäisen päivän jälkeen hänen ajatuksensa ja asenteensa muuttuivat tyystin. Tällä hetkellä hän onkin yksi äänekkäimmistä koulutuksen puolestapuhujista”, kertoo Kaikkonen kokemuksistaan.

Oppilaslähtöinen ja käytäntöä lähellä oleva koulutus yhdessä ammattitaitoisen ja asiansa osaavan kouluttajan kanssa ovat avaintekijöitä antoisaan koulutuspäivään. Kaikkosen mukaan erityistä kiitosta ovat saaneet asiantuntijatason kouluttajat esimerkiksi ajo- ja lepoaikakoulutuksissa.

”Asiansa osaavilla kouluttajilla on päätyönsä kautta selvä näkemys ja asiantuntemus oman alansa asioista ja koulutuksella karsittavista epäkohdista”, kertoo Kaikkonen koulutuksen mukanaan tuomista eduista.

Myös uusia kuljettajia tarvitaan

Koulutuspäällikkö Sakari Kaikkosen mukaan alan huomio on tällä hetkellä kiinnittynyt yksinomaan jatkokoulutusvaatimuksiin, mikä on jättänyt varjoonsa uusien kuljettajien koulutusasiat. Aikaisemmin Suomessa oli noin 400 autokoulua tarjoamassa C-luokan ajokorttiopetusta, jonka turvin saattoi aloittaa kuljettajan työtehtävät, mutta muutamassa vuodessa ammattiin johtavan perustason koulutuksen tarjonta on pudonnut tästä noin kymmenesosaan. Kaikkosen mukaan tarjonnan vähentyminen johtaa vääjäämättä aikaisempaa akuutimpaan kuljettajapulaan.

Yksi keino C-luokan ajo-oikeuden ja ammattipätevyyden hankintaan on osittain myös negatiivista julkisuutta saanut oppisopimuskoulutus.

”Oppisopimuskoulutuksessa on mielestäni toimittava oppilaslähtöisesti, eli koulutettavan on itse hakeuduttava tähän ammattiin johtavaan koulutukseen oppisopimustoimiston kautta. Useimmiten oppisopimuskoulutukseen hakeutuu varastotehtävissä tai muissa logistiikan tukitoimissa työskennellyt nuori, joka on työnsä kautta saanut tuntumaa kuljettajan arjesta ja työstä”, kertoo Kaikkonen, jonka mukaan oppisopimuskoulutuksen etuna on työnantajan, työntekijän ja kouluttajan kiinteä yhteistyö.

”Kaikki osapuolet sitoutuvat yhteistyöhön vähintään koulutuksen ajaksi. Normaalisti logistiikan perustutkintoon tähtäävä oppisopimuskoulutus suoritetaan kolmessa vuodessa, satunnaisesti hiukan nopeammin”.

Yksi Eurooppa, monta siirtymäaikaa

Kuljettajien ammattipätevyysvaatimus koskettaa kaikkia Euroopan Unionin maita ja näissä työskenteleviä kuljettajia. Direktiivin takaa löytyy kuitenkin hyvin erilaisia käytäntöjä koulutuksen järjestämisestä ja siirtymäajoista. Suomalaisten omaksumassa koulutuskäytännössä on hyvin paljon valinnanvaraa niin kurssitarjonnan kuin aikataulujenkin suhteen. Esimerkiksi Tanskassa varsin tarkoin määritelty koulutus on suoritettava annetun, kuuden kuukauden aikaikkunan puitteissa.

”Suomessa vaaditaan ammattipätevyyttä jo vuonna 2014, kun esimerkiksi Ruotsissa siirtymäaika päättyy vasta vuonna 2016. Tässä kohtaa herää usein kysymys tarvitseeko ruotsalainen kuljettaja ammattipätevyyttä jo vuonna 2015 ajaessaan ruotsalaisautolla Suomen rajojen sisäpuolella”, pohtii Kaikkonen, jonka mukaan etulinjassa olemisesta on myös etunsa; suomalainen kuljettaja voi vuoden 2014 jälkeen mennä mihin maahan tahansa, koska hänellä on silloin voimassaoleva ammattipätevyys.

Koulutuspäällikkö ottaa esiin myös vastikään uudistuneen ADR-koulutuksen, joka teki kurssitarjonnasta aikaisempaa laajemman. Aikaisemmin ADR-kursseja oli kolme, nyt valikoima on kasvanut kymmeneen, mikä tarkoittaa entistä hajanaisempaa koulutusta. Kaikkonen uskoo kurssikokojen jäävän aikaisempaa pienemmiksi, koska ADR-ajoluvallisten kuljettajien määrä ei kuitenkaan merkittävästi muutu.

”Suomessa oli aiemmin ”yksinkertaisempi” ADR-koulutusjärjestelmä, joka uudistusten kautta muuttui 1.7.2011 kansainvälisen ADR-sopimuksen mukaiseksi. Uudistumisen myötä muuttui moni asia, kuten täydennyskurssiin kuuluva koe, joka on nyt suoritettava vielä vanhan ajoluvan voimassaoloaikana”, painottaa Kaikkonen, jonka mukaan uudet aikarajat ovat päässeet yllättämään monen ajoluvan uusijan.

Pitkään suomalaisten kuljettajien ja koulutuksen parissa työskennellyt Kaikkonen yllyttää suomalaisia kuljetusalan toimijoita hakeutumaan ammattitaitoa ja työhyvinvointia lisääviin koulutuksiin.

”Pienyrittäjät kuljettajineen ovat tosin aktivoituneet koulutukseen varsinkin pienillä paikkakunnilla, missä koulutus on hoidettu porukalla kuntoon. Monelta paikkakunnalta löytyy se aktiivinen toimija, joka kutsuu porukan ja kouluttajan yhteen tilaan”, kiittelee Kaikkonen päätteeksi.

Ari Perttilä