Blogi

Tekijäpula vaivaa

Väylävirasto puuttuu viimeisimmässä uutiskirjeessään infra-alan vakavaan ongelmaan. Alalta nimittäin poistuu eläkkeelle noin 1 200 ihmistä vuodessa, mutta valmistuvien määrä on vain puolet siitä.

Suuri yleisö mieltää usein maarakentajat maisemia pilaaviksi, liikennettä jumittaviksi häiriköiksi. Samaan aikaan ollaan kuitenkin tyytymättömiä esimerkiksi vanhoihin siltoihin ja kuoppaisiin teihin, joita ne infrarakentajat sitten rakentavat ja korjaavat. Jonkin suuren työmaan aiheuttama haitta on kuitenkin vain väliaikaista, se kaikkien pitäisi muistaa.

Juuri edellä mainitustakin syystä infra-alan houkuttelevuus ei ole kaikkein parhaimmasta päästä.

Tätä osaajapulaa lievittämään Väylävirasto perää koulutuspaikkojen sekä vanhan mestari-kisällimallin lisäämistä. Kokenut ammattilainen voi käytännön töissä nopeasti opettaa nuorempia alalle tulevia ja myös neuvoa välttämään uran varrelle sattuneita sudenkuoppia. Kantapään kautta opettelu vähenee ja vanhoilla tekijöillä on paljon sellaista osaamista, mitä parhainkaan koulutus ei pysty antamaan. Eläkkeelle siirtyvien infra-alan ammattilaisten mukana menetetään paljon tietotaitoa, joka olisi välitettävissä nuoremmalle sukupolvelle.

Monet nykyiset urakat ovat monimutkaisia ja tehdään usein työyhteenliittyminä. Tarvitaan runsaasti osaamista ja saumatonta yhteistyötä. Vain kokenut infra-alan osaaja voi ottaa vastuulleen ne kaikkien haastavimmat urakat. Nuoremmat kasvavat vähitellen näihin saappaisiin, ei viikossa tai kuukaudessa, vaan useiden vuosien ja monien työmaiden kautta. Mestari-kisällimalli palvelee tätä kehityskaarta.

Väyläviraston mukaan vaativat isot urakat ja osaamispula ovat huono yhtälö. Nyt peräänkuulutetaan urakoitsijoiden ja työn tilaajien yhä parempaa ja määrältään lisääntyvää, laadukasta yhteistyötä. Osaavien tekijöiden väheneminen on koko alan yhteinen ongelma.

Monet maarakennuskoneita myyvät koneliikkeet kokevat nekin osaamisvajetta ja etenkin koneita korjaavat ja huoltavat, ammattitaitoiset asentajat ovat katoava luonnonvara. Kyse on kutakuinkin samasta asiasta kuin infra-alalla. Työ ei ole nuorten mielestä seksikästä, sillä se mielletään jäteöljyn huuruiseksi, ruostuneiden muttereiden kanssa taistelemiseksi. Totuus on kuitenkin aivan jotain muuta.

Tietotekniikan avulla pureudutaan erittäin teknisten laitteiden väylien kautta kulkeviin, vinoon menneisiin bitteihin. Nykyiset korjaamot ovat valoisia ja hyvin varustettuja, eikä työtä tehdä enää hartiavoimin puskemalla. Takana ovat ne ajat, kun asentaja nosti dieselmoottorin yksin pois pediltään 30 asteen pakkasessa ja jäi sitten selkä- ja nivelvaivaisena sairaseläkkeelle 50 vuoden iässä. Hyvistä asentajista pidetään myös kiinni kynsin hampain ja työn arvostus näkyy kenties palkkakuitissakin.

Maarakennuskoneen kuljettajan työ on sekin muuttunut varsin paljon niistä ajoista, kun allekirjoittanut hankki leipäänsä vastapainokaivurin puikoissa. Kuljettaja on nykyään paljon vartija ja työmaalla vastuuta on siirretty yhä enemmän koneen ohjaamoon. Varsinkin koneohjausjärjestelmät ovat tuoneet lisähaasteita kuljettajille. Nykyään ei enää riitä se, että osaa heiluttaa vipuja, on osattava heiluttaa myös omia aivosoluja. Osaavat ja vastuuntuntoiset kuljettajat ovat kullanarvoinen voimavara yrityksille.

Infra-ala on mielenkiintoinen ja monipuolinen. Omaa osaamista pääsee näyttämään monelta kantilta ja työn jälki jää usein myös jälkipolvien nähtäväksi.

Eräs tuttu urakoitsija kertoi taannoin ottavansa lapsenlapset kyytiin silloin tällöin ja ajelevansa katsomassa tien penkkoja ja kallioleikkauksia sekä erilaisia pihoja ja puistoja ym, joiden tekoon on osallistunut. Kierrosta säestää elävät tarinat, joita työmailla on kertynyt. Siinä sitä mestari-kisällimallia parhaimmillaan. Josko se kipinä sieltä syttyisi. Jos olet nuori ja ammattia miettimässä, niin pistäpä harkintaan infra-ala, jossa voit työllistyä nopeastikin koulutuksen saatuasi. Parhaat varataan jo opiskeluaikana.


Lue seuraavaksi