Scania-busseilla jo 100 vuotta takana

Ensimmäisen ruotsalaisvalmisteisen linja-auton Scania-Vabis luovutti Nordmarkens Automobiltrafik Aktiebolagetille loppuvuodesta 1911. Hankintahinnaltaan 14 500 kruunun hintainen auto oli varustettu 34-hevosvoimaisella moottorilla ja se kykeni ottamaan 15 matkustajaa. Auton alusta ja ketjuvetoinen voimansiirto oli valmistettu Scanialla Malmössä kun taas moottori ja kori olivat södertäljeläisen Vabiksen tuotantoa.

Posti syrjäkylien pelastajana ja keskittyminen raskaaseen kuljettamiseen

Ruotsi motorisoitui nopeasti 1920-luvulla, vaikka vaativat talviolosuhteet aiheuttivat päänvaivaa.

Ruotsin postilaitos etsi päättäväisesti ratkaisua ongelmaan, joka haittasi postin kulkua ja henkilökuljetuksia. Postilaitoksen oma keksijä, Ernst Nyberg suunnittelikin yhdessä Scania-Vabiksen insinöörien kanssa moottorikäyttöiset postivaunut, joihin Scania-Vabis valmisti alustat. Korirakenne muistutti linja-auton koria ja enimmillään siinä oli tilaa kahdelletoista matkustajalle. 36-hevosvoimainen moottori välitti voiman 8-vaihteisen vaihteiston kautta taka-akselille, jossa talviaikana käytettiin telaketjuja, etupyörien ollessa varustettu suksin. Näin toteutettuna vaunut kykenivät liikkumaan jopa puolen metrin korkuisissa kinoksissa. Ensimmäistä kertaa syrjäseutujen talviaikainen eristyneisyys jäi historiaan kun ”suksibussi” saavutti myös peräkylät talven lumisina kuukausina.

Vuonna 1925 yhtiössä tehtiin päätös henkilöautotuotannon lopettamisesta ja keskittymisestä raskaiden (yli 2-tonnisten) kuorma- ja linja-autojen kehittämiseen. Samalla alkoi myös keskittyminen moottoritekniikkaan, minkä seurauksena yhtiö esitteli sarjan uusia moottoreita, jotka hämmästyttivät markkinoilla tehokkaiden ja luotettavien voimanlähteiden maineellaan. Samalla kun kuorma- ja linja-autojen komponentit olivat ensi kertaa yhteensopivia, otettiin käyttöön myös progressiivinen jousitus. Ensimmäistä kertaa matkantekoon voitiin yhdistää mukavuus.

Bulldog paransi painojakaumaa

Sitä mukaa, kun linja-autoliikenne lisääntyi 20-luvulta alkaen, entistä suurempien autojen tarve kasvoi. Autojen koon kasvua eniten rajoittava tekijä oli taka-akselimassa, jonka lainsäätäjä oli rajannut 4 tonniin. Perinteisen nokkamallisen linja-auton ongelmana oli, että etuakselimassaa ei kyetty kokonaan hyödyntämään kun taas taka-akselilla sallittu massa ylittyi helposti.

Ongelman ratkaisemiseksi Scania-Vabis kehitti pääsuunnittelijansa August Nilssonin johdolla ratkaisun, jossa kori jatkui auton päästä päähän ja moottori oli sijoitettu auton matkustajatilaan, etuakselin yläpuolelle. Ensimmäinen tällainen linja-auto toimitettiin asiakkaalle vuonna 1932 ja kansan suussa se sai nopeasti lempinimen ”Bulldog”. Nokattoman linja-auton läpimurto oli tapahtunut. Keksintö oli niin merkittävä ja bussien kysyntä niin suuri, että Scania-Vabiksen tuotannossa linja-autojen tuotantomäärä ylitti reilusti kuorma-autojen tuotantomäärän.

Moderni kaupunkibussi

Sodan jälkeisten Metropol- ja Capitol-mallien myötä Scania-Vabis sai kokemusta ”tehdasvalmiiden” linja-autojen valmistuksesta. Tämän ja onnistuneeksi osoittautuneen BF-alustamalliston siivittämänä yhtiö esitteli vuonna 1959 ensimmäiset kokonaan itse suunnittelemansa valmiit linja-autot – mallit CF65 ja CF75. Mallimerkinnät muuttuivat vuonna 1963 esitellyn 11-litraisen moottorin myötä CF66:ksi ja CF76:ksi.

Itsekantavalla korilla varustettua takamoottorista kaupunkiautoa – Capitolin seuraajaa – alettiin kehittää vuonna 1962. Ruotsin paikallisliikenneyhdistys oli julkaissut ehdotuksen normista, joka määrittelisi joustavan ja matkustajille mukavan kaupunkilinja-auton vaatimukset. Kahta ominaisuutta painotettiin erityisesti; alhaista omamassaa ja ma­talaa lattiaa. Syntyi CR76, jossa lattiakorkeus oli 0,64 metriä, 0,2 metriä Capitolia matalampi. Moottoriksi valittiin 190-hevosvoimainen ahtamaton D11-moottori.

Tuohon aikaan Scania-Vabis sijoitti kaiken osaamisensa linja-autovalmistukseen ja Södertäljen linja-autotehtaan tuotanto kolminkertaistettiin, mikä tiesi peräti viidensadan CR76-mallin valmistamista pelkästään ensimmäisen tuotantovuoden aikana. Vuonna 1971 se sai seuraajan CR111-mallista, joka poikkeuksellisen alhaisen melutasonsa ansiosta tunnettiin pian ”hiljaisena bussina”. Auton melutaso oli vain 77 dBA, mikä on vähän nykyisiinkin autoihin verrattuna.

Scanian uusi V8-moottori esiteltiin kuorma-autoissa vuonna 1969. Linja-autoihin se löysi tiensä vapaasti hengittävänä versiona vuonna 1971. Alustamalli BR145 ja Scanian omalla korirakenteella varustettu CR145 hurmasivat 260 hevosvoiman tehollaan ja suuren sylinteritilavuuden tarjoamalla muhkealla vääntömomentilla. Pienempää moottoria tarvitseville tarjolle tuli 8-litraisella moottorilla varustetut BR86- ja CR86-mallit. Ahtamattoman V8-moottorin tuotanto lopetettiin 1978, jolloin päättyi myös BR145- ja CR145-mallien valmistus.

Mukavuusvaatimukset ja ympäristökysymykset

Scanian vastaus markkinoiden kasvaviin vaatimuksiin oli 145-malliston seuraaja BR116, jota valmistettiin vain alustaversiona. Siinä 11-litrainen ahdettu ja taka-akselin taakse pystyyn asennettu 6-sylinterinen moottori kehitti peräti 305 hevosvoimaa. Tämä toimi erinomaisena pohjana kehitettäessä K-mallistoa, joka oli suunniteltu maailmanlaajuiseksi alustamallistoksi harmonisoimalla komponentit kuorma-automalliston kanssa. 8-litraisella moottorilla varustettu K82 korvattiin vuonna 1984 K92:lla, jossa oli uusi 9-litrainen moottori. K112 edusti 333 hevosvoimansa turvin maantieristeilijöiden eliittiä.

K-alustamalliston vahvin puoli oli sen sopivuus monenlaisiin ajotehtäviin, yhtä lailla pikavuoro-, ti­laus- kuin lähiliikenteeseen. Tekniikan kehittyminen muutti käytön ohella myös autojen rakennetta. Ilmajousitus niiaustoimintoineen ja tason säätöineen yleistyi nopeasti. Nivellinja-autojen aikaan Scania siirtyi vuonna 1983 kun tuotantoon tuli N112A-nivelalusta.
Vuonna 1988 oli esittelyvuorossa alustojen uusi sukupolvi, 3-sarja. 11-litraisen moottorin teho oli K113-alustassa noussut jo 363 hevosvoimaan samalla kun välijäähdytys otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön linja-automoottoreissa. Linja-autojen tehon tarvetta eivät enää määritelleet käytännölliset vaan mukavuussyyt.

Vaihtoehtoiset polttoaineet tulivat ajankohtaisiksi 1990-luvun alussa ja Scanian päämielenkiinto kohdistui etanoliin. Ensimmäisen sukupolven etanolimoottori oli sylinteritilavuudeltaan 11-litrainen ja se oli muutettu etanolikäyttöiseksi perinteistä dieselmoottoria muokkaamalla. Vuonna 1986 Scania aloitti kenttäkokeet Tukholman kaupunkiliikenteessä CR113-alustalle rakennetuilla autoilla. Ensimmäiset etanolibussit asiakkaille toimitettiin vuosikymmenen lopulla ja sen jälkeen niitä on valmistettu noin 800 kappaletta.

Vuonna 1980 Scania toimitti ensimmäiset kaasukäyttöiset bussialustat. Tähän päivään mennessä niitä on valmistettu yli 2300 kappaletta muun muassa Australiaan.

Hybriditekniikan kehittäminen aloitettiin jo niinkin aikaisin, kuin vuonna 1986. Alussa kokeiltiin diesel-sähköistä voimansiirtoa ja ensimmäinen konseptiauto esiteltiin vuonna 1995. Vuonna 2007 Scania esitteli täysin matalalattiaisen nelipyöräohjatun konseptibussin, jossa pyörät oli sijoitettu aivan korin kulmiin ja jossa kuljettaja istuu auton keskilinjalla. Vuonna 2009 Scania ensimmäisenä valmistajana esitteli uusiutuvia polttoaineita käyttävän hybridibussin. Vuosina 2009–10 Tukholman kaupunkiliikenteessä testattiin etanolihybridiautoja. Tänä päivänä Scania voi ensimmäisenä bussivalmistajana tarjota mahdollisuuden käyttää polttoaineena perinteisen dieselöljyn sijasta joko etanolia, maa- tai biokaasua sekä biodieseliä.

Omni-perhe Citystä Expressiin

90-luvun puolivälissä Scania esitteli uuden, täysin matalalattiaisen ja alumiinirakenteisen kaupunkilinja-auton, OmniCityn. Pari vuotta myöhemmin sarja täydentyi low entry
-tyyppisellä OmniLinkillä ja vuosi­tuhannen vaihteessa korkealattiaisella OmniLinella. Vuosikymmenen loppupuoli toi mukanaan 4-sarjan ja muun muassa Opticruise-vaihde­automatiikan. Kokonaan uuteen alustamallistoon siirryttiin jälleen vuosien 2005 ja 2006 aikana.

Suomalainen autokoriteollisuus on korittanut Scanian alustoja jo vuosikymmeniä. Scanian omaan mallistoon mukaan on päässyt Lahden Autokorin tuotteita kun Omni-perheeseen liittyi vuonna 2007 pikavuoro- ja tilausajoauto Omni­Express. Kaupunkibussi Scalaa oli sitä ennen rakennettu vain Scanian alustalle jo pitkään.

Viimeisin käänne Scanian bussituotannossa tapahtui pari vuotta sitten, kun Scanian bussimallistoon liitettiin kiinalaisen Higerin kanssa yhteistyössä valmistettava Scania Touring.

Tulevaisuudessa joukkoliikenteen haasteita kasvattaa jatkuva kaupungistuminen ja kasvavat matkustajamäärät. Vastaus haasteeseen on Bus Rapid Transit -järjestelmä (BRT), jossa yhdellä, kahdella tai kenties useammalla nivelellä varustetut linja-autot kuljettavat suurkaupungeissa kerrallaan 150 – 200 matkustajaa. Tähän mennessä Scania on toimittanut jo yli 200 BRT-yksikköä muun muassa Australiaan, Meksikoon, Etelä-Afrikkaan ja Latina­laiseen Amerikkaan.