Näkökulma – Petri Kelo – kuljettajien koulutusdirektiivi poistuu tarpeettomana?

Se ei ole byrokraattien salajuoni rehellisiä yrittäjiä kohtaan, vaan pyrkimys tehdä kuljettajille turvallisemmat työolot, vähentää liikenneonnettomuuksia, turvata rahdin perille meno ja pienentää kustannuksia. Direktiivi on tullut jäädäkseen, ainakin toistaiseksi – halusimme tai emme.

Suomalaiset on kasvatettu kautta aikojen rajoitteilla, pakotteilla ja pelolla. Siitä on syytä päästä irti, kun on kyse kuljettajien ja liikennöitsijöiden omasta edusta. On sanomattakin selvää, että liikennöitsijä saa parhaan korvauksen ehyenä ja kokonaisena ajallaan perille viedystä rahdista. Kaikkien muiden vaihtoehtojen pitäisi olla automaattisesti poissuljettuja. Kuljettajien pitäisi vaatia muutakin kuin taloudellisen ajon koulutusta ja tehdä aloite turvallisempaan työnkuvaan. Liikennöitsijöiden pitäisi edellyttää kaikkia kuljettajiaan osallistumaan turvallisuuskoulutukseen ja perustella osallistuminen sillä, että se on kuljettajan omaksi parhaaksi. Ei liikennöitsijän, kaikkein viimeksi EU-byrokraattien.

Miksi tilaajat hakevat halpaa ja huonoa?

Kun tuotantoerä on pakattu autoon ja perävalot kadonneet näkyvistä, ei kuljetuksen tilaajia tunnu enää kiinnostavan tuleeko raha asiakkaalta vai vakuutusyhtiöltä. Tilaajat hakevat tietoisesti halvinta kuljetusta, joka tarkoittaa useimmin myös huonompaa laatua. Tilaajiakaan ei tunnu aina kiinnostavan oma maine saati toiminnan laatu – riittää, kun voi asiakkaalle sanoa tavaran lähteneen heiltä moitteettomassa kunnossa ajallaan ja siitä on esittää dokumentti.

Kuljettajien kouluttautumattomuus vaikuttaa tuotannosta loppukäyttäjälle. Suurin piirtein sinne päin toimivat yritykset kärsivät rikottujen ajoneuvojen, seisokkien ja korkeampien vakuutusmaksujen vuoksi. Tavarantoimittajien maine kärsii, kun ei koskaan voi olla varma, tuleeko tavara perille vai ei, ja jos tulee, niin missä kunnossa. Jälleenmyyjä menettää asiakkaitaan, kun joutuu myymään ei-oota.

EU-direktiivin mukaista koulutusta tarjoavilla yrityksillä on Suomessa ylikapasiteettia. Sitä kannattaisi hyödyntää jo nyt, ennen kuin on liian myöhäistä.