Volvolla koviin koitoksiin

Viimeksi kuluneen kahden vuoden aikana Volvo Trucks on esitellyt suuren joukon uutuuksia, joista monet ovat tarkoitettuja erityisen vaikeissa olosuhteissa tai raskaassa työtehtävässä käytettäviin autoihin. Volvo Trucks Demo Centerissä uutuuksia kokeiltiin sekä maastossa että kestopäällysteellä.

Volvo Trucks on panostanut viime aikoina voimakkaasti maansiirtoautojen kehittämiseen. Tästä on hyvänä osoituksena FMX-mallisto, joka on suunniteltu erityisesti maansiirtoajoon.

Pohjoismaisessa toimintaympäristössä FMX:n rahkeet eivät aivan kaikkeen riitä, joten FH- ja FH16-malleihin on tuotu soveltuvin osin FMX:ssä hyväksi havaittuja ratkaisuita. Näin FH- ja FH16-malleja on sovitettu paremmin maansiirron ja myös puukuljetusten tarpeisiin soveltuviksi.

I-Shift ja ryömintä

Kuluneen kevään ehdottomasti kuumin uutuus on I-Shift-vaihteiston ryömintävaihteet. Etenkin puukuljetusten piiristä on kuulunut toiveita pienemmistä välityksistä, jotta hyvää liikkeellelähtökykyä ei tarvitsisi hakea hitaalla perävälityksellä polttoainetalouden kustannuksella.

Nyt I-Shiftiin saa ryömintävaihteita yhden tai kaksi. Kummankin vaihtoehdon yhteydessä voi valita lisäksi kaksi peruutusvaihdetta lisää. Parhaimmillaan I-Shift-vaihteistossa voi olla 14 eteenpäin ja kuusi taaksepäin vievää välitystä.

Kahdella ryömintävaihteella varustetussa I-Shiftissa pienin välitys eteenpäin on 32:1. Yhden ryömintävaihteen versiossa välitys on joko 19:1 (suoravaihdevaihteisto) tai 17:1 (ylivaihdevaihteisto). Pienimmän peruutusvaihteen välitys on 37:1 suoravaihdevaihteistossa. Manuaalivaihteiston ryömintävaihteen välitys on 12,96:1, joten nyt I-Shift tarjoaa selkeästi hitaampia välityksiä.

Suorituskyky ryömintävaihteisella I-Shiftilla on vakuuttava. Koeajoradalla olevassa 12 prosentin nousussa noin 123 tonnin painoisella lavettiyhdistelmällä saattoi pysähtyä ja lähteä taas liikkeelle miten monta kertaa hyvänsä ilman, että kytkin olisi ylikuormittunut.

Vetoauto oli sama neliakselisen FH16-750, jolla ruotsalainen voimamies Magnus Samuelsson veti 750 tonnin kuormaa Volvon mainosvideolla. Volvo lupaa, että 325 tonnin yhdistelmäpainolla voidaan ajaa viiden prosentin ylämäkeen. Liikkeellelähtö onnistuu kahden prosentin nousussa.

Suuria ja painavia erikoiskuljetuksia ajatellen ryömintävaihteista on hyötyä myös tarkassa ja hitaassa ajossa. Pienimmillään nopeus on 0,6 km/h, joten todella hidas eteneminen onnistuu hyvin.

Vaihteistoihin liittyvä uutinen on myös se, että I-Shift Dual Clutch -kaksoiskytkinvaihteisto on kesäkuun alun tuotannosta lähtien hyväksytty aina 80 tonnin kokonaispainoon saakka. Dual Clutch on saatavissa edelleen vain 13-litraisen moottorin yhteyteen.

Nostoteli telivedossa

Monia käyttäjiä ilahduttaa viimevuoden lopulla esitelty telivetoakselisto, jossa takimmaisen akselin voi nostaa kevyesti kuormattuna tai tyhjänä ajettaessa ylös. Akseleiden välinen tasauspyörästö on korvattu kynsikytkimellä, jolla veto ylös nostetulta akselilta katkaistaan. Volvon edustajien mukaan ei keskitasauspyörälle ole nykytietämyksen mukaan tarvetta.

Vetävän nostotelin hyviin ominaisuuksiin lukeutuu tietenkin hyvä etenemiskyky kuormattuna ja myös tyhjänä sekä tyhjänä lisääntyvä ketteryys. Unohtaa ei sovi pienentyvää polttoaineen ja renkaiden kulutusta.

Nouseva-akselinen teliveto on löytänyt tiensä paitsi sora- ja puukuljetuksiin myös B-junan vetoautoihin, jolloin yhdistelmäpaino voi olla yli 68 tonnia ja silti etenemiskyky tyhjänä vastaa tavallista nostoteliautoa.

Koeajettavana oli muun muassa kolmiakselinen FH-puoliperävaunuyhdistelmä, jonka kokonaispainoksi ilmoitettiin noin 35 tonnia. Vetoauton takimmainen akseli nousi osakuormassa tyylikkäästi ylös, jolloin ketteryys muuttui oleellisesti.

Automaattinen etuveto

Kaikissa vetävällä etuakselilla varustetuissa Volvo FMX -autoissa on automaattinen etuvedon kytkentä (ATC) vakiovarusteena. Volvon havaintojen mukaan etuvetoa tarvitaan todellisuudessa yllättävän vähän, joten se on usein turhaan kytkettynä. Etuakselin vedon automaattisella kytkeytymisellä tähdätään polttoaineen säästöön. Ajatus on, että veto olisi kytkettynä vain silloin, kun se on välttämätöntä.

Etuakselille voima alkaa välittyä siinä vaiheessa, kun takana vetopyörät alkavat luistaa liiaksi. Veto pysyy kytkettynä niin kauan kuin kuljettaja painaa kaasupoljinta.

Vetävän etuakselin saa nyt myös autoihin, joissa on takana korkeamaavarainen ilmajousitus. Maastoradalla ajettu lenkki kuormatulla 10×6-vetoisella Volvo FMX 540:llä oli melko vaikuttava kokemus, vaikka vieressä istunut valmistajan edustaja pahoittelikin kuivaa keliä ja liukkaan mutavellin puutetta.

Etuvedon ansiosta jyrkät notkelmatkin ylittyivät ongelmitta, vaikka takapään vetoakselien pito ohenikin ajoittain takimmaisen akselin jäädessä kantamaan.

Kahdella etuakselilla

Vaativiin käyttötarkoituksiin Volvo tarjoaa nyt myös kymmenen tonnin etuakselia. Kahden etuakselin käytössä voidaan teknistä kokonaispainoa korottaa kahdella tonnilla. Suljetulla alueella kantavuus kasvaa ja yleisellä tiellä kuorman sijoitteluun tulee lisää pelivaraa.

Lisäkantavuus voi olla eduksi myös silloin, kun autoon asennetaan suuri nosturi ohjaamon taakse. Kahden etuakselin autoihin saa nyt myös sähköavusteisen Volvo Dynamic Steering (VDS) -ohjauksen.

Uutta on myös se, että kahdella etuakselilla olevat autot saa myös täysilmajousituksella. Etuakseleiden ilmajousituksen yhteydessä voidaan valita keskikorkea alusta, jolloin auton kokonaiskorkeutta saadaan alemmaksi. Ilmajousituksen kanssa on tyydyttävä 16 tai 18 tonnin etuakselipainoon.

Uutuuksia alustoihin

Suomessa yleistyneet viisiakseliset alustat tulevat nykyisin suoraan Volvon tuotantolinjalta. Vetotapa on 10×4 ja jos kyseessä on FMX-malli, myös 10×6 on mahdollinen.

Oikein rajuun kaivoskäyttöön on olemassa myös 10×4 alusta, jossa viimeinen akseli kääntyy kokonaan, eivät pelkästään pyörät. Tekninen kokonaispaino on 66 tonnia ja viidennen akselin asentamisesta vastaa tässä tapauksessa hollantilainen Terberg.

Jo jonkin aikaa Volvon FH- ja FH16-autoihin on saanut off-road käyttöön paremmin sopivan etuosan, hieman FMX:n tapaan. Puskuri ulottuu 132 millimetriä tavallista ulommaksi ja antaa paremman suojan kolhuja vastaan. Puskuri on valmistettu kolmen millimetrin paksuisesta teräksestä ja sen yläpinta toimii astinlautana. Sen yhteyteen voi valita myös vetosilmukan, jonka vetolujuus on 36 tonnia.

Yksi vaativissa olosuhteissa autoaan käyttäviä kiinnostava uutuus Volvolta on EBS-jarrujen tulo rumpujarrujen yhteyteen. EBS-ohjauksen myötä myös rumpujarrulliseen autoon saa mäkilähtöavustimen ja, jollei autossa ole vetävää etuakselia, VDS-ohjauksen. Lisäksi I-Shift-vaihteiston toiminnan luvataan parantuneen, sillä vaihteiston ohjaus saa osan tarvitsemastaan tiedosta EBS-järjestelmästä.

David Goljattien joukossa

Jokseenkin mieleenpainuvan kokemuksen tarjosi myös kokeiltavana olleista autoista pienin, Volvo FL-280 4×4. Nosturilla ja kippilavalla varustetussa autossa vaihteistona oli Allison-automaatti momentinmuuntimella, joten katkeamaton veto on varmistettu myös välityksen vaihtuessa.

Meno tällä pikku tehopakkauksella oli vakuuttavaa. Murskepintainen 25 prosentin nousu ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Rinteitä kiipeillessä tuli ajatus, että kuorman pysyminen kyydissä on suurempi haaste kuin nousukyky.