Scanialla talvisilla norjalaisteillä

Scania R-sarja on saanut kypsyä ja parantua jo reilun vuosikymmenen ajan, joten niin valmistajan kuin asiakkaidenkin mielestä markkinoilla on nyt yksi kaikkien aikojen parhaimmista ajoneuvoperheistä. Työtä pelkäämättömiä ja kypsiä tuloksentekijöitä esiteltiin talvisissa olosuhteissa Norjan Trysilissä.

Portaikon askelmat alkavat hiukan korkealta, joten ohjaamoon kapuaminen vaatii tavanomaista enemmän punnertamista. Kolmen askelman portaikossa on kuitenkin paljon tuttuja piirteitä, kuin olisin kiivennyt vastaavaa myös aiemmin. Tuttu tunne pitäytyy mielessä myös tarkastellessa maailmaa ohjauspyörän takaa: Nelipuolainen ohjauspyörä istuu käteen hanskan tavoin ja ympärillä olevat kytkimet vakuuttavat jämäkkyydellään.

Tehtaan demokuljettaja viittoilee läheisen mäentömpyrän suuntaan, joten kytkinpoljin pohjaan ja viisilovisesta vaihteistosta esiin kakkonen. Käsijarrun vapautus, kytkinpoljin ylös ja kaasua. Nelivetoinen miehistönkuljetusajokki alkaa rientämisen kohti kinkamaa harmaan pakokaasupilven jäädessä leijailemaan suojaisalle parkkialueelle. Aivan oikein, nyt ei istuta uudessa, mutta kuitenkin uutta vastaavassa autossa. Perspektiiviä tuotekehitykseen haetaan 1980-luvun suunnittelusta, koeajorupeama aloitetaan vuonna 1992 valmistuneella Scania P 93 -ajokilla, joka on ehtinyt palvelemaan Norjan puolustuksessa reilun 7000 kilometrin verran.

Ikä ei kuitenkaan paina nuoruuden innolla lumen peittämiä rinteitä etenevää ajokkia. Alennusvaihteisto ja kaksi vetävää akselia takaavat etenemiskyvyn, jota voidaan tarvittaessa tehostaa myös ristilukolla sekä poikittaislukoilla. Marssivahti hitaalla ykkösellä ja 1000 r/min pyörimisnopeudella on verkkaista, joskin määrätietoista.

”Haluatko kokeilla jotain hauskaa”, kysyy apumiehen jakkaralla istuva tehtaan testikuljettaja laskeutuessamme verrattain jyrkkää alamäkeä. Toimittaja on tunnetusti helppo kohde yllytyshulluuteen, joten vastaus on myöntävä. Mäen alla kytketään lukot ja valitaan peruutusvaihde. Joukkojenkuljetuksiin suunniteltu ajokki palaa äsken ajetuille urille, mutta peruttamalla. Aika menijä on, kunhan malttaa pidättäytyä liialliselta kaasupolkimen käytöltä. Maastoajossa maltti on valttia.

Nostalgiamatkan jälkeen on aika aloittaa tutustuminen mallivuoden 2015 kalustoon. Koska olemme myös norjalaisittain varsin lumirikkaalla seudulla, lienee perusteltua aloittaa tutustuminen tienhoidossa käytettävällä kalustolla. Talvikenkien kärjet voidaan siis kääntää kohti kolmiakselista kippiautoa, joka kantaa nokallaan Øveraasenin juhlavan kokoista aurausvarustusta.

Suomalaisittain katsottuna norjalaisten maansiirtäjät ovat lyhyitä, kolmiakselisen kippiauton akseliväliksi kerrotaan 3300 milliä. Vuonoistaan ja vuoristaan tunnetussa maassa saattaa olla pulaa kääntöpaikoista, jolloin lyhyydestä on vain etua.

Virta-avainta kiertämällä herätetään henkiin 580 södertäljeläistä hevosta, jotka automatisoidun Opticruise-vaihteiston kanssa polkaisevat telivetoisen ajokin kohti auraamatonta taivalta. Mutkaisista ja kimuranteista teistä tunnetussa Norjassa käytetään leveydeltään maltillisia lumiauroja, joiden siipi tekee verrattain pitkän kaaren eteenpäin. Tehtaan edustajan mukaan auran muotoilulla halutaan vähentää lumen tuiskuamista tuulilasille.

On aika laskea siipi maahan, sillä lumipeite tien pinnalla kasvaa. Samalla siiven kulmalta alkaa suihkuta tuoretta pakkaslunta maltillisesta marssinopeudesta huolimatta. Parin kierroksen jälkeen on aika palata varikolle, auraaminenhan on kivaa puuhaa – ainakin jos sitä saa tehdä valoisaan aikaan arkipäivisin.

Kun tiet ovat kunnossa, voidaan taipaleelle rientää myös maantieautolla. Ajokiksi valikoituu järkiseikkojen valossa toteutettu koukkuauto. 50 tonnin junamassaan kuormatun ajokin konehuoneessa puhkuu 490-hevosvoimainen kuutoskone, joka numeroiden valossa luovuttaa kuljettajalle 2550 Nm:n vääntömomentin. 13-litraista kuutoskonetta pidetään monesti pikkukoneena, vaikka kuorman eteenpäinviemisen kannalta olennainen vääntömomentti on kaksinkertainen 1960-luvun lopulla esiteltyjen V8-moottoreiden ensimmäisen sukupolven kanssa.

Matalalle asennettu G-ohjaamo tuo mukanaan moottoritunnelin, jonka vaikutusta ohjaamon kokoon on kompensoitu Highline-korotuksella. Liikkeellelähtö sujuu vaivatta kytkinpolkimettoman Opticruise-vaihteiston avulla. Vastamäkeen tapahtuvia lähtöjä helpotetaan lisävarusteiden joukkoon lukeutuvalla mäkilähtöavustimella, joka on valittavissa niin manuaalivaihteiston kuin automatisoidunkin vaihteiston yhteyteen.

Kun on kerran pitkiin autoihin päästy, niin jatketaan niillä. Seuraavaksi piirturikortti ujutetaan tyypillisen Norjan auton ohjaamoon. Telivetoinen ja korkeimmalla Topline-ohjaamolla varustettu R 520 on saanut peräänsä kolmiakselisen pakastepuolikkaan. Tehdasvalmis rekkaveturi pitää sisällään kaiken työssä tarvittavan, kuljettajaa lukuun ottamatta.

Maskin R 520 -mallimerkintä lupaa vetoa ja voimaa, onhan kyseessä kuitenkin vinkkelikone. Euro 6 -valikoiman miedoimman kulmakoneen vääntömomentista kertovalla rivillä lukee 2700 Nm. Lyhyt, 3100 millin akseliväli tuntuu kuuran peittämällä tiellä jotenkin rauhattomalta, ehkä se on vain tottumattomuutta. Lattian alla murahteleva vinkkelikone sen sijaan antaa tukea ja turvaa.

Ero 490-hevosvoimaiseen kuutoskoneeseen on pieni, oikeastaan olematon, sillä kumpikin taittaa koeajotaivalta samaan tahtiin. Ekonomiaa painottavat asiakkaat valitsevat kuutoskoneen paljolti sen keveydestä ja taloudellisuudesta johtuen – tunteelle vallan antavat saattavat päätyä sen sijaan vinkkeliin, jonka vahvana argumenttina on ainakin kuutoskonetta miehekkäämpi äänimaailma.

Vinkkelikoneiden tarina on monen merkin kohdalla kirjoitettu jo viimeiseen kappaleeseen saakka, Scanialla niiden tulevaisuus sen sijaan vaikuttaa varsin valoisalta. Scanialta saatujen tietojen perusteella kulmakoneiden suosio ajoneuvokäytössä on viime vuosina kääntynyt vahvaan kasvuun monellakin markkina-alueella.

Mahtoiko pinosta loppua puut vai miksi on kuorma noin vajaa? 60 tonnin junamassaan kuormattu puuauto näyttää nykyisin aika kevyeltä.

Telivetoinen Scania R 580 yhdessä liukutelillä varustetun Istrail-puolikkaan kanssa on tyyppiesimerkki norjalaisilla maarakennustyömailla hyödynnettävästä yhdistelmästä.

Asiakkaiden kiinnostus vaihtoehtoisia polttoaineita kohtaan elää ainakin osittain markkinatalouden heilahtelujen mukaan. Mukana koeajotapahtumassa oli norjalaiselle elintarvikeketju Askolle luovutettu kaasuauto, joka edustaa luokassaan lajinsa huippua. Kaksiakselisen Scania P 340:n ohjaamon alle oli sijoitettu paineistettua maa- tai biokaasua käyttövoimanaan hyödyntävä yhdeksänlitrainen voimanlähde. Kaasumoottorin peruskomponentit ovat yhteneväisiä Scanian dieselkoneiden kanssa, mikä on kiistaton etu niin ajoneuvotuotannon kuin elinkaarenaikaisen jälkimarkkinoinninkin kannalta. Yksi suurimmista eroavaisuuksista löytyy palotilasta, sillä kaasun ja ilman seoksen sytyttämisessä käytetään sytytystulppia.

Paineistettu kaasu varastoidaan kummaltakin puolen autoa löytyviin komposiittisäiliöihin, joiden yhteistilavuudeksi kerrotaan 640 litraa. Kahdeksan kaasusäiliön luvataan antavan autolle noin 350 kilometrin toimintasäteen, jonka todellinen pituus riippuu kuitenkin niin olosuhteista kuin ajotehtävästäkin. 340 hevosvoimainen kaasukone eroaa vastaavasta dieselvaihtoehdosta ainakin alhaisemman melutason suhteen. Allisonin kuusiportaisella automaattivaihteistolla varustettu kujankävijä ryntää koeajotaipaleelle pirteästi kaasukoneen tarjoaman 1600 Nm:n väännön turvin. Sama vääntömomentti löytyy 1980-luvun alkupuolen 142:sta, jolla kiskottiin kuitenkin varsin isoja taakkoja osoitteesta toiseen.

Kaupunkien keskustoissa ja kujilla liikkuvat ajokit kuljettajineen ovat monesti kevyen liikenteen ympäröimiä. Waecon puskurinkulmaan asennettavalla etukulmakameralla saadaan katvealueet minimoitua.

Allisonin automaattivaihteistolla varustettu jokapyörävetoinen Scania G 370 vie kuorman myös tiettömän taipaleen taakse. Puolustusvoimien ohella muun muassa energialaitokset vaativat autolta etenemiskykyä.

Kolmiakselinen, kulmakoneella varustettu rekkaveturi joko takatelillä tai telivetoisena on perusajokki Norjan ajoon. Maahantuojan mukaan 2/3-osaa Norjaan toimitettavista autoista varustetaan vinkkelikoneella.

Ari Perttilä