Puusepänverstaasta päällirakenneosaajaksi

Närpiöön vuonna 1950 perustettu NTM Oy, eli Närpes Trä & Metall Ab työllistyi alkujaan metalli- ja puutöillä. Tuotanto koostui lähinnä keittiökalusteista, lämpöpattereista, huonekaluista ja kottikärryistä. Tärkeä osa verstaan arkea oli myös maatalouskoneiden korjaustoiminta. Pian yrityksen perustaja, Lennart Nordin huomasi korirakentamisessa piilevät mahdollisuudet ja ensimmäinen mittavampi toimitus kuljetusalaan liittyen oli Ylimarkun kunnan paloauto, joka varustettiin NTM:n verstaalla miehistöohjaamolla ja palokaluston kuljetukseen soveltuvalla avolavalla heti yrityksen perustamisvuonna.

Seuraavalle vuosikymmenelle siirryttäessä NTM keskittyi entistä enemmän kuormakorien ja perävaunujen tuotekehityksen ja valmistukseen. Ensimmäisinä vuosina perävaunuja rakennettiin verrattain paljon vanhojen kuorma-autojen alustoille tai paksujen puuparrujen ympärille, joskin hyvin pian Närpiössäkin alettiin rakentaa täysin uusia, teräsrunkoisia perävaunuja.

Umpikorien rungot rakennettiin tuohon aikaan useimmiten teräksestä, joka pinnoitettiin vanerilla ja alumiinilevyllä. Rakenteen keveyteen ei tuohon aikaan liiemmälti kiinnitetty huomioita, kestävyys ajoi keveyden edelle.

Kylmää kyytiä

Elintarvikekuljetuksissa kiinnitettiin huomiota kuorman lämpötilaan jo 1950-luvulla. Pelti- ja vaneriseinä ei kesähelteillä pitänyt kuormaa kylmänä, vaikka kaapin keulalta kylmäkone löytyikin. Seinään vaadittiin eristettä, joka tässä tapauksessa tarkoitti 150 millin styroksikerrosta alumiinirungon sisään. Eriste verhottiin ulkoa alumiinilevyllä ja sisäpuolelle ruuvattiin kulutusta kestävä vanerilevy. Eipä tainnut kyytiin sopia kahta FIN-lavaa rinnakkain, sen verran paksusta rakenteesta oli kyse.

NTM:n ensimmäinen ATP-tarkastus tehtiin vuonna 1977 Saksassa, joskin tulokset olivat lyhyellä tähtäimellä musertavat.

– Kuormatila ei pitänyt kylmää sisällä, koska seinärakenne ei ollut riittävän tiivis, muistelee toisen polven NTM:läinen Kurt-Erik Nordin, joka Saksan testimatkalta palattuaan laittoi vauhtia sandwich-elementtien kehittämiselle ja tuotannolle.

Reilun vuoden kestäneen kehitystyön jälkeen NTM:n kori läpäisi testin vaivatta. Tämän päivän eristekorit perustuvat edelleen samaan tekniikkaan, joskin jatkuvan tuotekehityksen ansiosta elementtien lämmöneristeominaisuudet ovat parantuneet merkittävästi.

Jätettä riittää pakattavaksi saakka

NTM on historiansa aikana valmistanut kalustoa mitä erilaisimpiin ajotehtäviin. Närpiöläisillä kuormatiloilla ja perävaunuilla on vuosien saatossa ajettu niin autoja, kappaletavaraa, pakasteita, elintarvikkeita, soraa, haketta, panssarivaunuja kuin tukkejakin. Eikä siinä vielä kaikki, viime vuosina entistä merkittävämmäksi osa-alueeksi on noussut jätepakkareiden valmistus, joka tosin alkoi jo 1970-luvun puolivälissä.

– Eräs ruotsalaisautoilija oli halukas ostamaan meiltä jätepakkarin, joista meillä ei vielä siinä vaiheessa ollut minkäänlaisia kokemuksia, muistelee Nordin reilut 30 vuotta myöhemmin.

Nopeaa menestystä jätealasta ei kuitenkaan tullut, sillä ensimmäisen viiden vuoden aikana jätepakkareita valmistettiin vain parisenkymmentä kappaletta.

– Töitä ne kuitenkin teettivät, koska ruotsalaisten piirustusten mukaan valmistetut pakkarit eivät tahtoneet pysyä toimintakuntoisena, harmittelee Nordin, joka oli 1980-luvulle tultaessa valmis luopumaan koko pakkarituotannosta.

NTM päätti kuitenkin lähestyä asiaa toisesta suunnasta. – Tehdään pakkareista toimivia. Sellaisia, jotka toimivat luotettavasti vuodesta toiseen. Kolme vuotta myöhemmin NTM esitteli uuden jätepakkarin, joka menestyi varsinkin Ruotsissa. Nordinin mukaan NTM joutui alkuun seuraamaan pakkarimarkkinoiden kehittymistä, mutta 1990-luvun puolivälin jälkeen närpiöläinen osaaminen on saanut näyttää kehitykselle suuntaviivoja. Tämä on näkynyt myös tuotantomäärän kasvussa, joka on viime vuosina ollut 25 prosentin luokkaa. Viime vuonna Närpiössä valmistui liki 500 jätepakkaria, jotka päätyivät lähinnä vientimarkkinoille.

– 1990-luvulla toimme markkinoille pitkittäissuunnassa jaetun pakkarin, joka pystyi keräämään kahta jätelaatua yhdellä kertaa. Kehitystyö ei suinkaan pysähtynyt tähän, vaan nyt teemme Etelä-Ruotsiin autoja, joissa on neljä lokeroa, kehuu Nordin, joka tuntuu olevan selvästi ylpeä uutuustuotteesta.

– Kenelläkään muulla valmistajalla ei ole vielä tarjota nelilokeropakkaria.

Jäteastioiden kehittyminen on osaltaan vaikuttanut myös jäteautojen kehittymiseen. Alkuvuosina jätteet heitettiin säkeissä pakkarin kitaan, sitten markkinoille tuotiin erikokoisia astioita, joiden käytettävyyttä parannettiin myöhemmin renkailla. 90-luvun kehityskaareen kuuluvat myös sivu- ja etulastaajat, jotka tekevät kuljettajan työstä vaivatonta. – Kuljettaja kun hoitaa astian kippauksen ohjaamosta joystickin avulla.

Asiakkaan kanssa on eletty

Vuositasolla NTM valmistaa nykyisin lähes 900 yksikköä mitä erilaisimpiin kuljetustarpeisiin. Viime vuosina tuotanto on kuitenkin kääntynyt enimmäkseen lämpötilasäädeltyihin umpikorirakenteisiin sekä jätepakkareihin. Yli puolet tuotannosta koostuu lähinnä pohjoismaihin, Baltiaan ja Englantiin päätyvistä jätepakkareista. Suhde pakkareiden ja muiden pääällirakenteiden välillä kääntyi tähän asentoon vuoden 2004 tienoilla.

– Asiakaskuntaamme on valikoitunut lähinnä pienyrittäjiä, joilla on yhdestä viiteen autoa, selventää perävaunupuolen myyntipäällikkö Carl-Magnus Tåg, joka on työskennellyt NTM:n palveluksessa vuodesta 1971.

– Pienyrittäjät haluavat usein yksilöllistä, omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan räätälöityä kalustoa, jonka valmistamisessa me olemme vahvoja, jatkaa Tåg.

Yhteistyö asiakaskunnan kanssa on Tågin ja Nordinin mukaan ollut aina kiinteää, joskin vaativaa.

– Asiakaskunta on aina ollut hyvin asiantuntevaa ja vaativaa sekä hintatietoista, mikä on vaatinut meiltäkin paljon, summaa Tåg menneitä vuosiaan perävaunukaupassa.

Elo asiakaskunnan kanssa on vuosien saatossa myös muuttunut:

– Takavuosina ei ollut lainkaan harvinaista, että perävaunu tai kuormakori hinnoiteltiin tarkasti vasta sen valmistuttua. Jos asiakas oli tyytyväinen tuotteeseen ja hintaan, saattoi hän tilata samanlaisen noutaessaan tehtaalta sitä ensimmäistä, kertoo Nordin, joka taantumapuheista huolimatta katsoo kuljetusalan tulevaisuuteen valoisin katsein.

– Lamavuosia on aina ollut ja niitä tulee aina olemaan, joten niiden yli on vain koetettava selvitä. Toisaalta tilanne niin kuljetus- kuin muillakin aloilla oli turhan kiireinen viime vuosien aikana. Toimitusajat venyivät kaikilla toimijoilla pitkiksi, mikä ei ole kenellekään hyväksi, päättää Kurt-Erik Nordin, toisen polven NTM:läinen.

Ari Perttilä