Tiestön korjausvelka uhkaa kasvaa

Kehysriihessä Suomen hallitus on kohdentanut leikkauksia liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan 127 miljoonaa euroa. Se ei kuulosta hyvältä. Hallitus onneksi lupasi, että liikenteen osalta säästöjen kohdentamista arvioidaan ennen syksyn budjettiriihtä.

Hallituksen taholta on esitetty tavoitteena, että perusväyläpidosta ei säästetä. Ei tienhoidossa edes ole, mistä säästää. Säästöt kohdistuvat siis investointeihin, eli uusia tiehankkeita voidaan aloittaa entistäkin vähemmän. Tilanne on haastava, sillä monesti korjaamalla tie kuntoon voitaisiin säästää hoitokustannuksissa, ainakin pitkällä tähtäimellä.

Tiemäärärahojen leikkaus tarkoittaa auttamatta sitä, että korjausvelka kasvaa. Suomen valtion arvokkain omaisuus rappeutuu nopeammin kuin sitä pystytään kunnostamaan. Näinä aikoina ahdinkoa lisää maailman geopoliittinen tilanne, joka on nostanut raakaöljyn ja sen seurauksena bitumin hinnan korkeuksiin. Päällysteiden uusiminen on paljon viimevuotista kalliimpaa, eikä sitä tänä vuonna tullakaan tekemään yhtä suurelle osalle tieverkkoa kuin viime vuonna.

Tiemäärärahojen leikkaaminen on ristiriidassa hallituksen asettamien ympäristötavoitteiden kanssa. Ainakin tämän julkaisun lukijoista suurin osa ymmärtää, että mahdollisimman sujuva liikenne ja tasainen nopeus mahdollistavat taloudellisen ajamisen ja siten kuljetukset mahdollisimman vähillä päästöillä.

Niihin edellytykset luodaan huolellisella väylien suunnittelulla ja rakentamisella sekä tarpeeksi tarmokkaalla kunnossapidolla etenkin talvella. Kumpaankin osa-alueeseen on panostettava. Paraskaan väylä ei pysy kunnossa, jos sitä ei hoideta asiantuntevasti, eikä tunnollisinkaan tienhoitaja saa huonoksi päästetystä tiestä hoitotoimilla hyvää. Se pitäisi korjata. Sitä paitsi teiden hoitoa tekevät suurelta osin yksityiset kuljetus- ja maarakennusalan yrittäjät, ja he ovat samassa kustannusten nousun kurimuksessa kuin muutkin samojen alojen yrittäjät. Ei ole varaa tehdä yli vaaditun, vaikka ehkä mieli tekisikin.

Hyväkuntoinen tie vähentää päästöjä

On esitetty arvioita, joiden mukaan hyväkuntoinen tienpinta voi alentaa viisi prosenttia polttoaineen kulutusta huonokuntoiseen pintaan verrattuna. Loskakelillä hoitamattoman ja hyvin hoidetun tien välillä kulutusero voi nousta jopa 40 prosenttiin. Huonokuntoisilla teillä kaluston kuluminen on lisäksi nopeampaa kuin hyvillä teillä ajettaessa. Huonon tienpinnan aiheuttama tärinä edesauttaa rakenteiden heikkenemistä ja joskus jopa turvallisuuden kannalta kriittisten vaurioiden syntymistä.

Kustannusten ja päästöjen lisäksi kyse on myös liikenneturvallisuudesta, ja kun puhutaan liikenteestä leipänsä ansaitsevista ihmisistä, puhutaan samalla työturvallisuudesta. Teollisuudessa, terminaaleissa ja työmailla nähdään vaivaa vaarojen poistamisessa, ja jos ei kaikkia voida poistaa, jäljellejääneiltä suojaudutaan erilaisin henkilökohtaisin suojaimin. Jäistä tienpintaa vastaan suojautuminen onkin toinen juttu. Se ei kuljettajan henkilökohtaisilla suojaimilla onnistu, vaaran aiheuttaja pitäisi poistaa.

Tienpito on kuin tikku sormessa: Tikku pitää poistaa, eikä vain hoitaa tulehtunutta haavaa. Samoin täytyy tie kunnostaa, eikä vain paikata syntyneitä reikiä. Siihen toivoisi löytyvän paremmin varoja.

Turvallista kesän odotusta.

Piirros: Pauli Maukonen