Iveco Stralis AT 440S42TX/P – Väliteli Väinö

Monen muun merkin tavoin Ivecolla päädyttiin SCR-teknologian hyödyntämiseen taistelussa pakokaasupäästöjä vastaan.

Autojen hevosvoimista puhuttaessa ei kattoa tunneta. Toisten mielestä alle 500 hevosvoimaisia autoja ei saisi lainkaan valmistaa, toisille reilut 400 heppaa riittääkin jo mainiosti vaikka kotimaan moduulin vetoon.

Ivecon uudet, päästönormit täyttävät, 10-litran Cursor 10-moottorit ovat tarjolla 420- ja 450- hevosvoimaisina vaihtoehtoina, joilla molemmilla saa siirrettyä tavaraa paikasta toiseen. Päivityksessä moottorin tehoja on hieman nostettu, sillä aikaisemmat teholukemat olivat 400 ja 430 hevosvoimaa.

Otimme koeajon myötä tuntumaa järjellä valittuun työkaluun; 420-hevosvoimaisella, Euro 4-normit täyttävällä koneella varustettuun väliteliveturiin.

Koeajomme perusteella 420 hevosvoimainen versio on aivan riittävä rekkaveturiksi, ainakin jos puhutaan kokonaismassasta, joka liikkuu 40 tonnin tietämillä. Koeajokkimme oli lastattu reilun 38 tonnin kokonaismassaan, eikä ajokkia voi ainakaan tehottomaksi väittää.

Pirteä komentosilta

Liekö italialainen tausta syynä siihen, että Ivecolla uskalletaan olla pirteän poikkeavia ohjaamon värityksessä. Useimmiten kuljettajan työympäristö on verhottu harmailla tai muutoin tummilla väreillä, mutta Ivecossa on käytetty penkkien ja vuoteen verhoilussa pirteän punaista kangasta, joka luo ohjaamoon avaruuden tunnetta.

Ohjauspyörän taakse istuuduttaessa huomio kiinnittyy ensimmäisinä korkeaan konekoppaan ja massiivisen oloiseen, lähes suoraan kojelautaan. Suoruuden vuoksi osa kytkimistä jää luvattoman kauas kuljettajan istuimelta käytettäviksi. Lämmityssäädinten käyttö vaatii jo melkoista kurottautumista istuimelta. Kaikki kytkimet ovat kuitenkin suurikokoisia ja helppokäyttöisiä. Infojärjestelmästä on sen sijaan helppokäyttöisyys kaukana, ainakin satunnaisella käyttäjällä. Oikeiden valikkojen löytäminen on arpapeliä parhaimmillaan, joskin autolla vakituiseen ajava pääsee koneen kanssa luultavimmin sinuiksi.

Säilytystilojen suhteen Stralis Active Time-ohjaamo edustaa hyvää keskitasoa. Jääkaappi on asetettu korkealla sijaitsevan vuoteen alle, missä on myös muuta säilytystilaa, jonka käyttö edellyttää vuoteen kääntämistä. Tuulilasin yläpuolella on kolme kannellista lokeroa henkilökohtaista omaisuutta varten. Kännykällekin on kojelaudassa oma lokeronsa.
Kuljettajan puolella on auton ulkoa käytettävä lokero työkaluja tai hanskoja varten. Kuormaliinoja sekä muita suurempia matkatavaroita varten pitäisi löytyä paikka tarvikelaatikolle rungon ympäriltä. Sanomattakin on selvää, että väliteliveturissa pyörien väli on koko lailla käytetty.

Matkaan veli hopea

Runkopalkkien väliin istutettu Cursor 10-moottori tahkoaa 420 hevosvoimaa. Koneen huipputeho asettuu kierrosluvulle 2100 r/min. 1900 Nm:n maksimivääntömomentti sen sijaan on käytössä suhteellisen laajalla kierroslukualueella, 1050-1550 r/min.
Risteysajossa kierrokset voivat pudota 1000 r/min tasolle, mistä Cursor jaksaa vielä ponnistaa ajokin laukkaan.

Straliksen ohjaamoon kantautuu lattian alta vaimeaa moottorin murinaa, mikä ei kuitenkaan ole häiritsevän äänekästä. Muutoin ohjaamon melutaso on saatu alhaiseksi, tuulen suhinat eivät Ivecon kajuutassa häiritse.

Koeajokissamme oli ZF:n tupla-H kaaviolla toteutettu 16-vaihteinen keppivaihteisto, jonka toimivuus oli erittäin hyvä. Vaihteet loksahtivat kohdalleen kivutta, eikä Keski-Suomen mäkisten maastojen kipuamien sen suhteen tuottanut hankaluuksia, vaikka kyseessä olikin ajamaton auto, matkamittariin oli kertynyt koeajon alkaessa reilut 700 kilometriä.
Auton perävälitykseksi oli valittu 3,08:1, joten 80 km/h nopeudessa kierroksia oli noin 1400 r/min, joka osuu vihreän alueen yläreunalle.

Nopeuden hillitseminen hoituu sähköohjattujen levyjarrujen avulla. Pyöräjarrujen apuna on kaksiasentoinen moottorijarru, joka muuttuvageometrisen turbon avulla hillitsee menoa 270 kW:n teholla, kun moottorin pyörimisnopeus on 2600 r/min. Hydrauliselle hidastimelle moottorijarru ei vedä vertoja, mutta suomalaistiestöä ajatellen moottorijarrulla pärjää mainiosti. Reitille osuneet suuremmat mäet hoituivat moottorijarrun kanssa kivutta, kun muisti heittää ainakin puolikkaan pienemmälle vaihteelle moottorin pyörimisnopeuden nostamiseksi.

Maantiellä Stralis on suhteellisen vakaa menijä, ohjaukseen ei juuri tarvitse puuttua. Muutamaan otteeseen ajokki otti pienoisen loikan piennarta kohti, mikä saattoi johtua auton ohella myös leveistä 385/ 55R22,5 eturenkaista tai tiestön vaihtelevasta kunnosta.

Suomessa on välillä kylmää

Elohopea laski koeajon aikana parhaimmillaan -26 pakkasasteeseen, mitä voitaneen pitää normaalina talvikelinä Suomessa. Ajon aikana komentosilta pysyi lämpimänä, vaikkei lämmityslaite jatkuvasti kuumaa ilmaan ohjaamoon puhaltanutkaan. Varustukseen kuuluu myös Eberspächerin lisälämmitin, jonka voi ohjelmoida lämmittämään vaihtoehtoisesti sekä moottoria että ohjaamoa tai pelkää moottoria.

Kylmästä ilmasta huolimatta ohjaamon ikkunat säilyivät huurteettomina ja lämpötila näppituntumalla mitaten suhteellisen tasaisena. Lämpöä riitti niin jalkatilaan kuin pään alueellekin.

Talvisen etenemiskyvyn kannalta väliteliautot eivät ole niitä kaikkein parhaimpia, joskin telipyörien keventäminen auttaa asiaa. Ivecossa on erikseen kytkimet telin nostolle ja telin keventäjälle ja kuormattuna on ainoastaan kevennysmahdollisuus. Suomessa tehtävän telinkeventimen muutostyön ansiosta voidaan vetoakselipainoksi saada väliaikaisesti 18 tonnia, mikä useimmiten päästää pois pinteestä.

Kaiken kaikkiaan Iveco Stralis on käypä laite suomalaiselle tiestölle ja autoilijalle. Ainakaan talviominaisuuksien puutteeseen ei Ivecolla ajamisen pitäisi kaatua.
Straliksen huoltovälikin on autoilijaystävällinen, sillä Euro 4-moottorilla varustettuna huollossa on käytävä 150 000 kilometrin välein tai kerran vuodessa.

Ari Perttilä
Konepörssi