Kalevi Viitaharju on nähnyt koneitten kehityksen Riukuvammaksesta Hitachiin

Neljä vuotta vanhemman Tuomon jäädessä jo muutamia vuosia sitten eläkkeelle, Kalevi lunasti yrityskaupalla vuonna 2007 Tuomonkin osuuden yrityksestä. ”Tehtiin sukupolvenvaihdos Tuomon kanssa, kun hän tuli eläkeikään”, naurahtaa Kalevi. Myös Kalevin kaksi muuta veljeä Into ja Väinö olivat mukana yrityksen toiminnassa alusta saakka. Surukin on veljeksiä kohdannut, koska vanhin veli Into menehtyi sairauskohtaukseen vasta 40-vuotiaana. Väinö teki pitkän työhistorian yrityksessä toimien siinä eläkeikään saakka.

Yrityksen palveluksessa on nykyään myös nuorempaa sukupolvea eli Kalevin pojat Mika ja Veli-Pekka sekä Tuomon poika Tomi. Voidaan siis puhua vahvasti perheyrityksestä.

”Ensimmäisen Riukuvammaksen siis ostimme 60-luvun puolivälissä. Koneen hinta oli 40.000 markkaa, josta piti antaa kaupassa käsirahaa kahdeksan tonnia. Yhdestä pankista tuota rahaa ei irti saatu lakkikaan kädessä, vaan summa piti lainata kahdesta eri pankista. Tuolloin ei rahaa onneksi jaettu yhtä hölläkätisesti kuin nykyään. Teimme velipojan kanssa molemmat uudella koneella 12 tunnin työpäivää Metsähallituksen työmailla ojitushommissa.

Eli vuorokauden ympäri kone kävi. Parhaimpina päivinä yhdessä vuorossa sai ojaa auki jo puolisen kilometriä. Kahden viikon tili oli silloin kuutisen tonnia, joten äkkiä se kone tuli maksettua. Ihan tänään ei tuolla nopeudella koneita maksella. Ja vaimotkin hommattiin velipojan kanssa samaan aikaan, vaikka aina oltiinkin töissä. Hieman tosin helpotti asiaa, että kyseessä oli sisarukset. Vaimo kiersikin sitten metsäkämpillä alkuun mukana”, muistelee Kalevi.

”Riukuvammaksesta muistan sen kuumuuden, mikä ohjaamossa varsinkin kesällä oli. Ja kun välillä kaverit ihmettelee, miksen käy aurinkorannoilla, niin vastaus on helppo. Tropiikin kuumuus tuli jo 60-luvulla tutuksi.”

”Kaikki Vammaksen mallit tuli kuta kuinkin käytyä läpi. Me toimimme myös eräänlaisina koeajajina Vammaksen tehtaalle päin. Esimerkiksi Vammas Major oli meillä testissä ennen kuin se meni sarjavalmistukseen. Metsässä jos koneet kesti, ne kesti muuallakin. Ensimmäisiä pyöriviä koneita olivat mm. Lokomon mallit 325 ja 221. Varsinkin 221:nen oli hyvä ja kestävä kone.”

”Ensimmäinen japanilaiskone meillä oli suosittu Hitachin metsämalli 100M. Tuolloin 80-luvun lopulla sellainen piti saada ensin kokeiltavaksi myyjältä, mutta ennen kuin kone ehti meille asti, se oli jo myyty muualle. Kun pyörivä kone tuolloin metsässä arvelutti, niin tein ensimmäisen kaupan palauttamisoikeudella. Palauttaa ei tosin tarvinnut enkä sitä edes harkinnut. Ojankaivu helpottui huomattavasti”, jatkaa Kalevi.

Ja tuon jälkeenkin on Hitachiin luotettu. Kaivukonekalustoon ei reiluun 20 vuoteen muuta merkkiä ole sopinut. Nykyisin työssä ovat ovat mallit Hitachi 100, 135, 165, 180 ja 280LC. Uusin on viime vuoden lopussa ostettu 280LC. Kaivukoneitten lisäksi pyöräkuormaimia on kolme kuten myös kuorma-autoja. Yritys työllistää kymmenkunta henkeä.

Useita työnantajia

”Toimenkuva koostuu monenlaisista maarakennustöistä. Sähköyhtiöt mm. Ylöjärven, Viljakkalan ja Hämeenkyrön alueilla työllistävät paljon mm. linjahommissa. Parkanon kaupunki ja Destian ojanperkaustyöt ovat tärkeitä työllistäjiä. Myös Puolustusvoimille urakoidaan ja on urakoitu.”

”90-luvun alun lama meni meillä metkasti. Kävimme tuolloin urakoimassa huoltotien pätkän Seinäjoki-Tampere rataosuudelle. Se poiki paljon töitä VR:ltä, jonka ansiosta meillä liikevaihto tuplaantui lamavuosina.”

”Ylipäätään aina yksi työ poiki lisätöitä jo Vammasaikoina. Kun meni kylille jotain ojanpätkää perkaamaan, niin hetkessä oli muutama naapuri kärkkymässä töihin. Ojanperkaustöissä ei ojasta nousevalle maalle ole yleensä vaikeaa löytää ottajaa. Maatalojen isännille hyvä täytemaa tai jopa joskus multakin kelpaavat kyllä. Aina ei edes tarvita meiltä autoa, vaan ajavat itse maan traktoreillaan”, valistaa Kalevi Viitaharju.

Nykyisin Viitaharju toimittaa myös murskeita. Omaa murskauskalustoa ei ole, vaan myytävät lajikkeet teetetään urakoitsijalla. Hitacheissa pitäytymisen syy on Kalevilla heti mielessä.

”Kun on mennyt niin hyvin. Oikeita remontteja ei juuri ole tarvinnut tehdä. Vaihdamme koneet yleensä neljän vuoden ja 5000 tunnin välein. Edes alavaunuremontteja ei ole tarvinnut tehdä. 135:n perusketjujen vaihtoa lukuun ottamatta. Ja kun Rotatorin huolto toimii kiitettävästi, niin koneitten rikkoontumisesta johtuneet seisokit ovat jääneet olemattomiksi. Eli merkkiuskollisia tässä kyllä on oltu”, lopettaa Viitaharju.

Jutunteon hetkellä edessä oli maahantuojan Rotatorin reissu Hollannin tehtaalle. Japanissakin Viitaharju on käynyt tutustumassa paikalliseen kulttuuriin ja konevalmistukseen. Hitassimies on hitassimies vaikka hydrauliöljyssä paistaisi.