Ohjekirja kannattaa lukea

Moni tuntee tai ainakin tietää Eerik Nielan, mutta huomattavasti useampi tietää hänen ajokkinsa. Eerik, tai alalla paremmin Eetuna tunnettu Hiekka-Laitilan luottokuljettaja ohjastaa Suomen ensimmäistä XXL-Volvoa. Sellaista keltaista lavetinvetäjää, jonka rekisterikilpi kertoo syvimmän olemuksen ilman soittoa Trafin puhelinpalveluun. XXL700-tunnuksen takaa löytyy Volvo FH16, 700-hevosvoimaisella muskelipadalla.

Viime vuoden toukokuussa käyttöön otettu ajokki on liikkunut suomalaistiestöllä varsin aktiivisesti, sillä tammikuun puolivälin tienoilla lähestyttiin jo 80 000 kilometrin pylvästä.

”Tämä on ehdottomasti paras auto, mitä olen koskaan ajanut. Eikä se johdu pelkästään tuosta 24,5 senttiä pidemmästä ohjaamosta. Koneen vääntömomentti yhdessä hienosti pelaavan vaihteiston kanssa tekee ajamisesta vaivatonta”, kehuu Eetu kuittiautoaan.

Automatisoituja vaihteistoja moititaan usein niiden kykenemättömyyden ja silmittömyyden vuoksi. Moni sanoo, että pahassa paikassa on heitettävä manuaalille, koska automies on aina tietokonetta viisaampi. Alkuvuoden tapahtumien jälkeen Eetu on muuttanut kantaansa.

”Vastamäkeen punnerrettaessa vetopyöriltä loppui pito, jonka seurauksena 110 tonnin murskakuljetus jämähti mäkeen. Hetki kannettiin hiekkaa ja koetettiin irtiottoa vaihteiston manuaaliasennolla. Ei muuten onnistunut, sillä tietokoneen mukaan kytkin ylikuumeni”, summaa Eetu muutaman viikon takaista kokemusta.

Ajokkinsa ominaisuuksiin pettyneenä Eetu kaivoi ohjaamon vetolaatikosta käyttöohjekirjan, joka neuvoi käyttämään mäkilähtöavustinta.

”Silloin lähti murska kohti määränpäätä. Nyt on pakko myöntää tietokoneen olevan ihmistä viisaamman ainakin joissain paikoin”.

Tämän kokemuksen jälkeen Eetu päätti lukea koko käyttöohjekirjan kannesta kanteen, myös pienellä painetut kohdat.

”Siinä kirjassa on todella paljon hyödyllistä tietoa, jonka avulla työnteko saattaa helpottua entisestään”, pohtii Eetu kiivetessään Volvon portaikkoa.

Painot kohdallaan

Tällä kertaa Hiekka-Laitilan luottomies on päässyt mielestään helpolle keikalle. Neliakselisen Nooteboomin kehdolla matkustaa Harjavallasta Riihimäelle painoltaan 46 tonnin haarukkatrukki. Tällä kertaa paino ei aiheuta hankaluuksia, eikä edes 4,5 metrin leveys. Tämän retken haasteeksi jää 6,9 metriin noussut kokonaiskorkeus.

”Saattoautojen ansiosta tämä on kuitenkin helppo kuorma. Mielestäni pahimpia ovat ilman saattoa ajettavat alle viiden metrin kuormat, joiden kanssa on pärjättävä yksin. Tien yli kulkevien lankojen havaitseminen on vaikeaa varsinkin pimeään aikaan”, tietää Eetu luotsatessaan kirkkaankeltaista ajokkia talvisessa vesisateessa kohti Riihimäkeä.

Ajokkinsa ohella Eetu muistaa kehua myös T-Trailersin toimittamaa Nooteboom-lavettia, jonka rakenteellinen kantavuus tässä muodossa on 75 tonnia. Kantavuus saadaan 109 tonniin liittämällä hanhenkaulan ja kehdon väliin kaksiakselinen interdolly-moduuli. Kantavuuskuormalla yhdistelmän kokonaismassa kohoaa 160 tonnin tietämille, jolloin suurin sallittu marssinopeus on rajoitettu 25 kilometriin tunnissa. Käytännössä täyttä 109 tonnin kantavuutta voidaan hyödyntää järkevällä tavalla vain suljetuilla alueilla liikuttaessa. Tieliikenteessä lavettia kuormitetaan 90 tonnin kuormilla, jolloin akselipainot jäävät vielä kohtuulliselle tasolle. Akselipainojen kasvaessa vaaditaan muun muassa sillanvalvontaa, mikä hidastaa matkatekoa ja kasvattaa kustannuksia.

”Kaksiakselisen interdollyn asennus ottaa aikaa reilun vartin verran, joten se ei ole mikään rasite. Markkinoilla on vastaavia tuotteita, joissa samaan työhön hukkuu puoli päivää”, kehuu Eetu hollantilaisen rakenteen hienouksia.

Lavetin 60 astetta kääntyvät pendeliakselit huolehtivat takapään ohjauksesta, joten yhdistelmä on varsin ketterä 24 metrin kokonaispituudesta huolimatta.

Valvontaa tarvitaan

Kirkkaankeltainen yhdistelmä nielee maantietä tavalla, joka ei juuri maantieautosta eroa. 60 kilometrin marssinopeutta ylläpitävä yhdistelmä kerää taakseen jonoa, joka lasketaan ohi aina mahdollisuuksien mukaan. Normaalia alhaisempi marssinopeus on myrkkyä monelle kanssa-autoilijalle ja erikoiskuljetusten kanssa painiva henkilökunta saakin todistaa vallattomia ohituksia varsin usein. Eetun mukaan liiankin usein. Kanssa-autoilijoiden kunnioitus keltaista vilkkua ja saattoautoa kohtaan on varsin olematonta.

Valvova viranomainen, eli poliisi taasen on aikaisempaa kiinnostuneempi myös erikoiskuljetuksista, niissä käytetyistä ajonopeuksista ja varsinkin piirturitiedoista.

”Valvontaa on toki oltava, mutta mielestäni ajo- ja lepoaikojen noudattamisessa on paikoin menty liiallisuuksiin. Poliisi muisti äskettäin sakolla, koska edellisen kuukauden aikana kolme taukoa oli jäänyt lyhyeksi. Vuorokausilevoista tai ajo-ajoista ei kuitenkaan löytynyt huomautettavaa”, summaa Eetu loppuvuoden kokemuksia.

Varsinkin Ely-keskuksen laatiman reitin turvin matkaa tekevä erikoiskuljetus on taukojen pitämisen kannalta ongelmallinen, koska annetulta reitiltä ei sopisi poiketa. Ja kuten jokainen tielläliikkuja on huomannut, nykyään useimpiin taukopaikkoihin joutuu menemään – joskus monenkin mutkan kautta.

”On me pistetty piirturi tauolle 12 kilometrin päässä purkupaikastakin, koska saatossa mukana olleen poliisin mielestä tauon pitäminen oli liikenneturvallisuuden kannalta välttämätöntä. Pienen neuvonpidon jälkeen matkaa kuitenkin jatkettiin, koska 10 metriä leveä kuljetus tukki kaistat kahteen suuntaa”, muistelee Eetu.

Heikki Rantala pitää lavetteihin ja lavettikuljetuksiin kohdistuvaa valvontaa terveenä piirteenä, sillä myös erikoiskuljetustoiminnassa liikkuu varsin kirjavaa kalustoa.

”Jokaisen yrittäjän olisi toimittava päivänvalon kestävällä tavalla. Useimmiten ongelmaksi nousevat juuri nämä ajo- ja lepoaikakysymykset”, valottaa Rantala näkemyksiään poliisiyhteistyöstä.

Eikä kuormansidontaakaan unohdeta tässä keskustelussa.

”Monesti kyytiin nostetaan hinnaltaan satojen tuhansien, jopa miljoonien eurojen kone, jonka rakenteessa ei ole huomioitu lainkaan turvallisen kuljettamisen kannalta olennaista sidontamahdollisuutta. Haettiinpa tässä taannoin suomalaistehtaalta uusi murska, jossa ei ollut ainuttakaan sidontalenkkiä, koska valmistajan edustajan mukaan ne eivät murskaan sopineet. CE-merkintäkin edellyttää koneeseen kunnollisia ja merkittyjä kiinnityskohtia”, murahtaa Eetu yhtä nykymaailman epäkohtaa.

Harmina lumi

Raskas kone- ja laiteteollisuus on Laitilassa pääpaikkaansa pitävän Hiekka-Laitilan tärkein toimeksiantaja. Taantuman myötä investointitahti yhdessä rakentamisen kanssa on vähentynyt, mikä on näkynyt myös Heikki Rantalan luotsaaman yrityksen työllisyydessä. Leivän syrjässä on kuitenkin pysytty kooltaan pienessä yrityksessä. Kahden lavetinvetäjän ja viiden lavetin lisäksi yrityksen laivastoon kuuluu myös haalauskalustoa sekä muutamia maansiirtäjiä. Henkilökuntaa nyt jo kolmannen sukupolven luotsaamassa perheyrityksessä on kaikkiaan viisi.

Menossa oleva talvi on ollut varsin haastava myös kelien suhteen, sillä liukkautta ja lunta on riittänyt monella maantieteellisellä suunnalla. Eetun mukaan runsas lumen määrä vaikeuttaa etenkin risteysajoa, koska kaikkialla on vastassa petollinen lumipenkka.

”Välillä penkka on puolivälissä kaistaa, välillä se on viheralueen puolella”.

Myös kadunvarsien lumivallit yhdessä pysäköityjen autojen kanssa aiheuttavat välillä puistattavia tunteita XXL:n ohjaamossa. Ihmisillä kun on tapana pysäköidä autoja entiseen tapaan katujen varsille, vaikka katualue olisi kaventunut usealla metrillä lumen takia. Lumi vaikeuttaa myös liikennemerkkien poistoa leveiden kuljetusten tieltä.

”Eikä tuo tienpito muutoinkaan ole enää parhaalla mahdollisella tasolla”, kuuluu lausunto Mikko Ketolan luotsaamasta etuautosta.

Ketolan mukaan vaikeaksi tiedetyille taipaleille soitetaan hiekkaa ja muuta liukkaudentorjuntavälineistöä etukäteen, mutta välillä liukkaus voi yllättää erikoiskuljetuskolonnan myös kesken matkanteon. Silloin on pyydettävä tienpitäjältä hiekoitusapuja, koska turhia riskejä ei haluta ottaa.

”Pahimmillaan hiekkaa on odoteltu kuuden tunnin ajan”, muistelee Ketola opastaessaan kuljetusta kohti vastaanottajan osoitetta Riihimäellä.

Ei sovi, ei mahdu

”Saattomiehen tärkein tehtävä on pysyä annetulla reitillä” muistuttaa saattovalvoja Markku Sundell kolonnan takaa. Tällä kertaa reitti on saattomiehille tuttu, joten vilkaisu muutamaan luvassa mainittuun yksityiskohtaan tuo tarvittavan varmuuden matkantekoon.

Erikoiskuljetuksissa vaadittavat kuljetusluvat myöntää Tampereella sijaitseva Pirkanmaan Ely-keskus, jonka toimintaan saattomiehet kuulostavat tyytyväisiltä.

”Pirkanmaan Ely-keskus määrää lopullisen reitin, mutta lupaa hakiessa voi toki ehdottaa omia näkemyksiä optimaalisesta reitistä”, kiittelee Ketola, jonka mukaan ehdotettu reitti kulkee usein turhan kaukaa. Paikallistuntemuksen avulla löytyy usein lyhyempi reitti.

Kolonna lähestyy Riihimäellä viimeisiä risteyksiä vain huomatakseen edessä siintävän ison, tai oikeastaan matalan ongelman. Reitiltä löytyy liikennemerkkiporttaali, jonka vapaa alituskorkeus on silmämääräisesti arvioiden viiden ja puolen metrin luokaa. Kuljetuksella on tähän kohtaan toista metriä liikaa korkeutta.

Ei kirosanoja, ei äkkiliikkeitä. Eetu laskeutuu Volvosta saattoauton vänkäriksi. Lähdetään etsimään vaihtoehtoista reittiä, joka pienen seikkailun jälkeen löytyykin. Soitto Ely-keskukseen antaa uskoa päivitettyyn lupaan, joka luvataan faksata tuota pikaa Riihimäelle. XXL:n ohjaamosta löytyvä kannettava tietokone tulostimineen nousee poikkeustilanteissa arvoon arvaamattomaan. Tunnin odottelun jälkeen kädessä on uusi lupa, joka ohjaa kolonnan läpi riihimäkeläisen kerrostaloidyllin. Koiranulkoiluttajat ja koululaiset saavat puhuttavaa tuleviksi päiviksi, sillä harvoin nähdään näillä kaduilla vastaavia kuljetuksia.

Vastaanottajan piha on saavutettu ja Eetun toiminnassa on nähtävissä jälleen kokemuksen tuomaa varmuutta. Trukin lavettiin sitoneet vanttiketjut aukeavat rauhalliseen, mutta taajaan tahtiin, jonka jälkeen laitilalaiskuljettaja irrottaa lavetista vetoauton hanhenkauloineen.

Pikkupakkasessa matkustanut trukki käynnistyy omin avuin, mikä ei Eetun mukaan ole aina itsestään selvyys.

”Auton varustukseen kuuluu muun muassa akkukaapelit ja invertteri koneiden herättelyä varten”, muistuttaa Eetu ajaessaan Svetruckin alas lavetilta. Keikka on heitetty.

Ari Perttilä