Kaivosala kaipaa nopeuttamista

Kesäkuinen vierailuni Yaran Siilinjärven apatiittikaivokselle valaisi taas niitä haasteita, joita kaivosteollisuus meillä ja luultavasti muuallakin maailmassa kohtaa. Ympäristö- ja muiden lupien hankkiminen on pitkä prosessi, todellakin liian pitkä sanovat alan ihmiset. Maailman raaka-aineiden hintakehitys vaikuttaa meilläkin voimakkaasti louhinnan kannattavuuteen. Koko ajan pitää miettiä kuinka syvältä kannattaa kaivaa ja paljonko tonnissa on hyödynnettävää raaka-ainetta, minkälaisia matkoja ja millaisella kalustolla sitä on taloudellisesti järkevää kaivaa ja kuljettaa.

Alan suuri ongelma on myös se, että mittavia investointeja joudutaan tekemään jo paljon ennen kuin varsinaiseen tuottavaan vaiheeseen päästään. Yleinen mielipidekin vastustaa usein kaivoshankkeita ja tuotantoa viivästyttäviä valituksia saattaa olla tehtynä useita. Ja niidenkin käsittely kestää kaivosihmisten näkökulmasta aivan liian kauan.

Kaivosten raaka-aineita ja niistä jalostettavia tuotteita tarvitsevat kaikki, mutta varsin harva haluaa kaivoksen naapuriinsa.

Kaivosteollisuus ry on alan etujärjestö. Siihen kuuluu yli 40 jäsenyritystä. Niiden joukossa on muun muassa kaivosyhtiöitä, urakoitsijoita ja laitevalmistajia monien muiden ohessa.

Toukokuussa tänä vuonna yhdistys ilmaisi huolensa siitä, että Suomen kiinnostavuus kaivosalan investointikohteena on tippunut neljässä vuodessa kärkisijoilta lukuun 29. Tähän lopputulemaan on päätynyt Fraser Institute, joka listaa houkuttelevimmat maat joka vuosi.

Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela toteaakin, että vertailuraportti antaa pohtimisen aihetta Suomelle ja koko Euroopalle.

”Tarvitsemme raaka-aineita ja vihreää siirtymää koskevat haasteet on kohdattava myös täällä. Politiikalla on merkitystä.”

Tutkimuksen mukaan yksi Suomen vetovoimaa pudottava tekijä onkin juuri täällä harjoitettava kaivospolitiikka. Edellä mainittu selvitys on kaivosalalla erittäin seurattu ja se vaikuttaa suoraan yritysten investointeihin.

Kaivosteollisuus ry:n mukaan Suomelta puuttuu selvä strategia siitä, miten turvataan raaka-aineiden saatavuus silloinkin, kun toimitusketjuihin tulee vakavia häiriöitä. Esimerkiksi Kiinassa ja Yhdysvalloissa raaka-aineet ovat olleet vuosikausia keskeinen asia. EU on herännyt raaka-ainehanojen tiukkenemiseen pari vuotta sitten. Euroopan komissio julkistikin maaliskuussa tänä vuonna ehdotuksensa kriittisten raaka-aineiden saannin varmistamiseksi.

”Toivon, että viimeistään nyt muodostettava hallitus huomioisi maan kannalta kriittisen kysymyksen raaka-aineiden saamisesta”, sanoo Suomela.

Siihen olisi varauduttava hyvissä ajoin ennen kuin raaka-ainekriisi iskee. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi uuden kaivoksen tuotanto alkaa hyvässäkin tapauksessa vasta noin 20 vuotta mineraaliesiintymän löytymisen jälkeen.

Kaivosteollisuus ry toivookin, että seuraava hallitus edistäisi ja helpottaisi seuraavia asioita: mineraalistrategian tekeminen, malminetsintä, lupakäytäntöjen nopeuttaminen ja kaivosalan vastuullisten toimintamallien osaaminen. Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen sähköisillä ratkaisuilla sekä digitalisaatio moninkertaistavat useiden metallien kysynnän lähivuosina.

EU kuluttaa noin 20 prosenttia maailman mineraaleista, mutta tuottaa niistä vain pari prosenttia. Tältä osin tilanne on kestämätön ja varsin haavoittuva. Kiina on maailman suurin mineraalien kuluttaja, mutta myös niiden tuottaja. Volyymiltaan se on lähes puolet suurempi kuin toiseksi sijoittuva Yhdysvallat. Venäjä on kolmas ja sitä seuraavat Australia ja Intia. Eurooppalaisia maita Top 10 -listasta on turha etsiä.

Käyttämättömiä luonnonvaroja sen sijaan on julkisten arvioiden mukaan eniten Venäjällä. Näitä ovat muun muassa hiili, öljy, maakaasu, kulta, puu sekä harvinaiset maametallit. Myös kultavaranto on Venäjällä massiivinen. Se sijoittuu maailmanlaajuisesti toiseksi tässäkin vertailussa.

Amerikalla on toiseksi eniten hyödynnettävää maaperässään ja sitä seuraavat sellaiset maat kuin Saudi-Arabia, Kanada, Iran, Kiina, Brasilia ja Australia. Vihreään siirtymään ja puhtaaseen energiaan panostaminen on EU:ssa nyt pakon sanelema juttu, sillä Euroopan teollisuus ja energiatalous rullaavat pitkälti maanosan ulkopuolelta tuotavilla raaka-aineilla. Riippuvuutta Venäjästä on jo supistettu ja monissa jäsenmaissa pohditaan kuumeisesti omavaraisuuden ja sitä kautta huoltovarmuuden parantamista. Uusien kaivosten perustaminen ja olemassa olevien toiminnan turvaaminen olisi nyt ensisijaisen tärkeää. Suomi on toivottavasti kohentamassa asemaansa lähitulevaisuudessa.

Seuraava Konepörssi numero 8 ilmestyy lomien jälkeen 14.8. Toimitus viettää lomiaan pääasiallisesti tämän pidemmän kesätauon aikana. Toivotan lukijoillemme, yhteistyökumppaneillemme ja kaikille meitä sosiaalisessa mediassa seuraaville oikein aurinkoista kesää. Muistakaa välillä ottaa myös rennosti. Heinä suuhun, kirja (tai Konepörssi) käteen ja mansikkaa poskeen!