Niall Flood – Tunnelit elämäntyönä

Irlantilaista, mutta Suomessa asuvaa projektipäällikköä Niall Floodia tunneliprojektit kuljettavat eri maihin. Mies kertoo ajattelevansa matkojaan korkeintaan muutaman kuukauden päähän. Sinne mennään minne porapää näytää. Ikinä ei tiedä, missä seuraava tunneli odottaa puhkaisuaan. Ward & Burke Construction Limited on työllistänyt miestä jo 17 vuotta. Yrityksellä on käytössä kaikkiaan 22 kappaletta mikrotunnelien tekoon soveltuvia laitteita eri kokoluokissa.

Monipuolisesti maanalaista infra-alan rakentamista tekevällä, vuonna 2001 perustetulla yhtiöllä on konttorit ja pääasialliset työmaat Irlannin (pääkonttori) lisäksi Englannissa, Kanadassa ja Amerikassa. Näissä maissa yritys ilmoittaa jo puhkaiseensa yhteensä yli 73 kilometriä tunneleita erilaisille putkistoille. Yksi erikoisaloista onkin juuri mikrotunnelit sisähalkaisijoiltaan 600-3 000 millimetriä. Ulkohalkaisijat ovat vastaavasti minimissään 760 ja maksimissaan 3 600 millimetriä. Eli Turun projektin kolmen metrin ulkohalkaisija ei ollut vielä ihan suurin mahdollinen.

”Olen työskennellyt vuosien mittaan pääasiassa Englannissa, Irlannissa, Kanadassa ja nyt ensikertaa Suomessa. Ennen Turkua olimme Pohjois-Englannissa (Lake District). Kauniilla luonnonsuojelualueella on tarkat säännöt ja kaikenlainen kaivaminen tietenkin tiukasti kielletty. Herkillä alueilla porattiin viisi tunnelia yhteismitaltaan 2 100 metriä. Pisin niistä oli 1 241 metriä. Se oli pisin koskaan tällä mentelmällä tehty tunneli Englannissa. Se kulki syvimmillään 65 metrissä. Meillä on itseasiassa hallussa Pohjois-Amerikan, Englannin ja nyt myös Suomen ennätykset ”, kertoo Flood.

TBM käyttää porapään voimanlähteenä sähköä. Mitä pidempi tunneli, sen suurempi jännite vaaditaan häviöiden vuoksi. Turussa voimayksiköt tuottivat 10 kVA:n jännitteen, joka pudotettiin 400 volttiin. TBM:n ohjausyksikössä jännite nostettiin uudelleen 900 volttiin. Kun etäisyydet nousevat yli 900 metrin, tarvitaan vieläkin enemmän tehoa”, jatkaa Flood.

Putket työnnetään eteenpäin hydrauliikan avulla. Kaivettuun materiaaliin sekoitetaan bentoniittia ja vettä, jotta se soveltuu siirrettäväksi purkuputkia pitkin jälkikäsittelyyn. Näin tehty tunneli tuottaa varsin vähän poiskuljetettavaa materiaalia verrattuna auki kaivamiseen.

Poralaitteisiin on saatavilla kolme erilaista porapäätä eli pehmeälle maaperälle, kivelle/kovalle moreenille sekä vielä niiden sekoitukselle. Ja juuri sellaista Turussakin käytettiin, tosin hieman modifioituna.

”Menetelmän käytölle ei voi asettaa mitään minimipituuksia. Kaikki riippuu asiakkaan arvottamisesta. Joskus esimerkiksi ympäristölliset arvot ajavat kustannusten edelle. Mitä pidempi tunneli, sitä edullisemmaksi metrihinta muodostuu. Aloituskustannukset ovat kuitenkin aina samat. Olemme tehneet vain 50 metriäkin pitkiä tunneleita esimerkiksi rautateiden, moottoriteiden ja jokien alle. Mikäli näissä paikoissa kaivanto olisi avattu, olisivat taloudelliset kustannukset liikenteelle, ihmisille, luonnolle tai ylipäätään yhteiskunnan toiminnoille nousseet vieläkin suuremmiksi.

Flood uskoo, että Suomessakin mikrotunneleille on runsaasti sovelluskohteita, kunhan tietoisuus ja ymmärrys koko menetelmästä kasvavat.

”Täällä Turussa suurimmat työmaan haasteet kohdistuivat koronaviruksen aiheuttamien rajoitusten ja määräysten toteuttamiseen. Laitteita, komponentteja ja miehistöä tulee edellä mainituista maista, missä operoimme. Jokaisessa maassa on omat karanteenisäädöksensä ym. joten se aiheutti kyllä päänvaivaa.”

Lue myös: Tunneliporalla 800 metriä betoniputkea viidessä viikossa.