Toiveissa tilanteen mukainen nopeusrajoitus

Nopeusrajoitusten noudattaminen tietyömaan kohdalla nousi otsikoihin syyskuussa, kun poliisi teki ajonopeuksien kameravalvontaa Kehä I:llä sijaitsevan siltatyömaan kohdalla. Vaikka asiasta oli näkyvästi tiedotettu ennakkoon, neljän tunnin aikana kameran salamavalo välähti yli 1 200 kertaa. Laskennallisesti noin joka viides auto väläytti kameran.

Tässä tapauksessa valvontaa oli kohdennettu paikkaan, jossa työmaan turvallisuuden takia asetettuja nopeusrajoituksia eivät tienkäyttäjät tarpeeksi säntillisesti noudattaneet. Tiellä tai sen välittömässä läheisyydessä tehtävään työhön liittyy riskejä, jotka pienenevät vain, jos liikenne sivuuttaa työkohteen tarpeeksi alhaisella nopeudella. Siksi työmaa-alueille asetettu nopeusrajoituksia.

Kehä I:n työmaa ei suinkaan ole ainut, jossa nopeusrajoituksien ja yleensäkin varovaisuuden noudattamisessa on parantamisen varaa. Päällystystyömailla on joissain tapauksissa otettu käyttöön saattoauto, jotta työmaan ohittavan autojonon ajonopeus pysyisi aisoissa. Saattoauto on kuluerä, ei kenties kovin merkittävä osa kokonaisuudesta, mutta kuitenkin. Siihen kuluva raha on pois varsinaisesta päällystämisestä, ja vain siksi, että nopeusrajoitusta ei ymmärretä noudattaa.

Miksi nopeusrajoituksia ei noudateta? Syitä on varmasti lukemattomia, mutta Autoliiton viestintäpäällikkö Jukka Tolvanen nostaa Moottori-lehden asiaa koskevassa artikkelissa esiin yhden merkittävän: nopeusrajoitusten on oltava oikeasuhtaisia. Hänen mukaansa hyvin alhainen nopeusrajoitus silloinkin, kun työmaalla ei tapahdu mitään tai se on jopa ohi, rapauttaa sääntökunnioitusta. Nopeusrajoituksen tulisi vastata työmaan todellisia olosuhteita.

Kukapa ei olisi viikonloppuna kohdannut tietyöstä kertovaa liikennemerkkiä ja alennettua nopeusrajoitusta, joiden jälkeen kolmen kilometrin matkalla ei näy mitään poikkeavaa. Lopulta peltoliittymässä on kaivukone, jolla ei pariin päivään ole tehty mitään, ja ojan penkalla jälkiä, joista voi päätellä kyseessä olevan kaapelityömaan. Työntekijöitä, vaaratekijöitä, saati nopeusrajoituksen päättymistä osoittavaa liikennemerkkiä ei näy missään. Vähemmästäkin sitä harmistuu.

Parasta olisi, että tietyömaalla huolehdittaisiin nopeusrajoituksista päivittäin. Kun työmaalla työskennellään, alhainen rajoitus, työajan ulkopuolella hieman korkeampi, ja kun on valmista, palautetaan normaali nopeus viipymättä. Jatkuva rajoituksesta huolehtiminen viestii tienkäyttäjille, että työmaalla halutaan panostaa turvallisuuteen ja minimoida haitat muulle liikenteelle.

Jos nopeusrajoitusmerkki on ylösalaisin, tai jos neljänkympin nopeusrajoitusalueella isketään maahan tolppa, jossa on tietyömerkki ja viidenkympin rajoitus, ei kannata suuria odottaa muilta tienkäyttäjiltä. Silti sellaisiakin tapauksia on eteen tullut. Toisinaan sitä toivoo, että työn tilaaja, työnjohtaja tai vaikkapa joku työntekijöistä ottaisi koppia työmaan nopeusrajoituksen asettelusta. Etenevillä työmailla se voi tarkoittaa hiukan vaivannäköä, mutta on pitkässä juoksussa sen arvoista.

Joka tapauksessa liikennemerkillä osoitettua nopeusrajoitusta on noudatettava, vaikka se tuntuisikin epäsuhtaiselta. Vielä sitäkin tärkeämpää on noudattaa oikeaa tilannenopeutta, jotta työtään tiellä tekevät eivät joudu turhaan vaaraan. Sitä paitsi aina ei tiellä tehtävästä työstä varoiteta etukäteen liikennemerkein. Esimerkiksi pelastushenkilöstöllä ja hinausautojen kuljettajilla on vain harvoin ennakkovaroitus tuomassa edes vähäistä lisäturvaa.

Varaudutaan syksyn keleihin!

Kuvitus: Pauli Maukonen