Megaturve Oy – turvetta kolmelta suolta

Megaturve Oy:n toinen omistaja ja 32 vuotta turpeesta leipänsä saanut Hannu Isokääntä tutustui Cobra L4-180 -seulakauhaan edellisillä Maxpo-messuilla. ”Kun Cernoksen väki sovitti myöhemmin vielä kauhan koekäytettäväksi omaan kaivukoneeseeni, niin kaupat syntyivät ripeästi”, sanoo Hannu.

Viime vuoden marraskuusta lähtien kauhalla on seulottu kaikki Megaturpeen soilta nostettu kuiviketurve ennen autoihin lastaamista. Seulonta poistaa kannot ja paakut turpeesta ja nostaa siten lopputuotteen laatua. Pari viimeistä kesää ovat olleet säiden puolesta hyviä turveurakoinnin kannalta.

Hannu ja Heikki Isokääntän omistaman, Megaturve Oy:n pääasiallinen toimenkuva on turvetuotanto. Maarakentamistakin tehdään, pääasiallisesti rakennusten pohjatöitä urakalla. Viimeaikoina myös kaapelityöt ovat lisääntyneet, kun valokuitua kuopataan enenevässä määrin maaseudullekin. Takana on myös 10 golfkentän rakentaminen. Noin 60 prosenttia liikevaihdosta kertyy kuitenkin turvetuotannosta.

Vuositasolla 2,8 miljoonan euron liikevaihtoa (2018) tekevä Megaturve nostaa polttoturvetta noin 130 000 ja kasvu- sekä kuiviketurvetta yhteensä noin 60 000 kiintokuutiota.

Yrityksellä on kolme omaa suota ja tuotannossa on tällä hetkellä 235 hehtaaria. Jutun kuvat on otettu Marjanevan suolla Kalajoella. Kaksi muuta Megaturpeen omaa tuotantoaluetta sijaitsevat Merijärvellä (Jahtavisneva 20 ha) ja Pyhäjoella (Leivinneva 135 ha).

Yritys tuottaa polttoturvetta Ylivieskaan ja Ouluun. Kuivikkeeksi turvetta menee ympäri maakuntaa ja kasvuturvetta paljon myös vientiin. Esimerkiksi Saksaan ja muualle Keski-Eurooppaan sitä laivataan Kalajoen satamasta.

“Täältä Marjanevalta voimme nostaa vielä noin 65 hehtaarin alueelta. Turpeen paksuus on kolmisen metriä. Parisen metriä pinnasta on vaaleaa rahkaa, joka soveltuu kuivike- ja kasvuturpeiksi. Sen alla on vielä metrin verran polttoon menevää tummaa turvetta”, valistaa Isokääntä turpeen olomuodoista tietämätöntä toimittajaa.

Kesäaikaan tehdään turpeen nosto, joka on täysin säiden armoilla olevaa touhua. Sateinen kesä onkin turvemiehen painajainen.

“Yleensä nostetaan hieman yli talven tarpeen, mutta nyt kahtena kesänä olemme saaneet kerryytettyä varastojakin suuremmiksi. Talviaikaan aumoista ajetaan turve eteenpäin ja me auraammekin teitä aumoille ja putsailemme lunta ja jäätä pois aumojen päältä. Siis normaalina talvena. Tämä talvi on ollut vaikea, kun maa ei ole oikein ollut edes roudassa kuin joissain lumesta paljaissa kohdissa. Onneksi meillä on teiden varsilla aumoja. Toki takimmaisiakin varastoja olisi ollut hyvä saada käytettyä”, jatkaa Isokääntä.

Talviaikaan Megaturve työllistää kymmenkunta henkeä. Kesäaikaan aliurakoitsijat mukaan lukien henkilömäärä nousee noin 35:een.

Cobralla kannot pois

Cobra L4-180 -seulakauha hankittiin siis kuiviketurpeen seulontaan ja kiinnitettiin kallistuvalla liittimellä varustettuun, noin 25 tonnia painavaan Volvo 220 -kaivukoneeseen. Kauhan tilavuus on 3,5 kuutiometriä ja paino 2 440 kiloa.

Cobran L-sarja käsittää neljä eri kokoluokkaa. Megaturpeen valitsema malli on toiseksi pienin. Kaksi sitä suurempaa on myös mallistossa. Järein malli XL 5-240 on tarkoitettu vain pyöräkuormaajiin. Sen tilavuus on 5,8 kuutiometriä ja paino 4 050 kiloa.

“Jos auma on ihan ajotien varressa, niin seulakauhalla voisi jossain tapauksissa lastata suoraan autoihinkin. Yleensä kaivukoneen ulottuvuus kuitenkin loppuu äkkiä. Me seulommekin pääosin aumasta kasalle, josta se lastataan pyöräkuormaajalla autoihin.”

Hannu on laskeskellut, että he pystyvät seulomaan Cobralla tunnissa noin 200 kuutiometriä. Näin seulomalla aikaa kuluisi 160 kuutiometrin täysperävaunun lastaamiseen noin 50 minuuttia. Pyöräkuormaajalla vastaava aika on noin 20–30 minuuttia, joten se on järkevin tapa lastata auto.

Vaalea, aumasta lastattava turve painaa noin 100–150 kilogrammaa kuutio. Täyden kauhan kokonaispaino on siten noin 3 000 kilogrammaa. Volvossa kauha on pistoasennossa, mikä vie painopistettä kauemmas kääntökeskiöstä. Kone on kuitenkin suhteellisen vakaa. Hannun mukaan vain pehmeillä auman pohjilla täydellä ulottuvuudella on hieman nyökkimistä havaittavissa.

“Tämä nyt seulottava turve on siitä rajakerroksesta, missä vaalea alkaa muuttua tummaksi. Tumma polttoturve painaa sitten jo noin 250 kilogrammaa kuutio.”

Turve näyttäisi solahtavan kauhasta helposti läpi ja pienetkin kannot jäävät 40 millimetrin jaekokoa seulovan S-mallin kiekkojen päälle. Puumateriaali ei murskaannu turpeen sekaan. Cobran rummuille on tarjolla muitakin kiekkovaihtoehtoja käyttökohteen mukaan. Standardikiekko on valmistajan mukaan paras vaihtoehto turpeelle. Kiekkojen kuluminen turpeella on vähäistä.

“Olemme nyt seuloneet tällä kauhalla noin 8 000 kuutiota ja Cobra on osoittautunut oikeaksi valinnaksi meidän käyttötarkoitukseemme. Tärkeää on, että puu ei murskaudu kuivikkeen sekaan”, valistaa Hannu.

“Kaksi viikkoa koeajon jälkeen toimitimme Hannulle kauhan kotipihaan. On ollut mukavaa nähdä tyytyväinen Cobra-asiakas. Hannun kanssa ollaankin oltu yhteyksissä ja kyselty ammattimieheltä vinkkejä kauhan käytöstä turvehommissa”, sanoo Cobra-kauhojen myynnissä toimiva Marko Melto.

Kahvipöydässä kuultua

Marjanevalle piipahtaa Cobraa ihmettelemään lisää turvemiehiä eli isä ja poika, Jaakko ja Jari Salminen Lestijärveltä. Jaakko on pitkän linjan turvemies, ensimmäinen suo tuli hankittua jo vuonna 1979. Poika Jari on hommissa mukana.

Kahvihetki paikallisella huoltamolla saa turvemiehet vakavoitumaan tärkeiden asioiden ääreen. Turpeen nosto, käyttö ja samalla siitä elantonsa saavien ihmisten elinkeino ovat kaikki vaakalaudalla. Ilmasto- ja ympäristöasioiden korostuminen ajavat turpeen noston ahtaalle.

“Aika paljon valtakunnankin mediassa morkataan turpeen nostoa ja sen käyttöä. Turve on hyötykäyttöön tarkoitettua, kotimaista, kaikkia hyödyntävää ja työllistävää energiaa. Meille syrjäseutujen ihmisille asia on tärkeä”, toteaa Hannu.

Ruuhkasuomi ja kaupunkien massiiviset kauppakeskukset tuntuvat aika etäisiltä täällä nevojen perillä.

Ruotsissa turve on luokiteltu uusiutuvaksi polttoaineeksi, mutta Suomessa fossiiliseksi. Miesten mukaan asiasta äänestettäessä äänet menivät tasan ja asia ratkaistiin eduskunnan valiokunnassa arpomalla. Sekä Hannu että Jaakko pohtivat alan olevan niin epävarmalla pohjalla, että omille pojille ei voi oikein suositella jatkamista.

“Minulla on kaksikin poikaa, jotka hallitsevat turvehommat. Koneetkin olisivat valmiina. Olen kuitenkin kehottanut heitä miettimään ihan muita aloja”, sanoo Hannu. Miehet pohtivat, että heidän asuinnurkillaan ei niitä vaihtoehtoisia työpaikkojakaan niin hirveästi ole tarjolla.

“Merijärvellä esimerkiksi on reilut 1 000 asukasta. Me työllistämme kesäaikaan noin 35 ihmistä. Jos turveala ajetaan äkkiä alas, niin mistähän niitä korvaavia töitä löytyy.”

Turpeen nostossa tarvitaan paljon erikoiskalustoa. Suurin osa soveltuu vain turvetuotantoon ja on romurautaa, kun tuotantoa ei enää ole. Monella alan yrityksellä on myös velkaa.

“Turpeen tuotannon loppuminen olisi aika raju isku monelle”, lopettavat turvemiehet vakavina. Parhaimmillaan Suomessa tuotettiin vuodessa energiaa noin 25 miljoonalla kuutiolla turvetta. Nykyisin tuosta määrästä on leikkaantunut pois jo noin 10 miljoonaa kuutiometriä.

Lue myös: Finn Urakointi Oy – multaa ja hiekkaa ja Cobra-kauhat ja Cernos Oy.