Liebherr osa 1 – nosturista se alkoi

Konepörssi oli pienen suomalaisseurueen mukana kiertämässä Liebherr -konsernin Keski-Euroopan maarakennuskonetehtaita. Kierros alkoi Ranskasta, Colmarin kaupungista, missä tehdään järeämmän pään kaivukoneita (21-800 t). Kirchdorf Saksassa on paikkakunta, missä valmistuu pienemmät tela-alustaiset (< 21 t) sekä pyöräalustaiset kaivukoneet (11-78 t). Samalla tehtaalla tehdään myös materiaalinkäsittelykoneet sekä runko-ohjatut dumpperit. Myös sylinteri- ja työlaitetehdas ovat Kirchdorfissa. Bischofshofenin hyppyrimäki Itävallassa on taustana pyöräkuormaaja valmistukselle. Puskukoneet, telakuormaajat, kurottajat ja putkenlaskukoneet valmistuvat niin ikään Itävallan puolella, pienessä Telfsin kaupungissa. Tässä ensimmäisessä artikkelissa keskitytään Liebherrin historiaan. Juttusarjan toinen osa eli raportti tehdaskierrokselta julkaistaan Konepörssissä 4/2012 (ilmestyy 30.3.2012) ja tietenkin täällä Konepörssin nettisivuillakin myöhemmin. Lue artikkelisarjan toinen osa Konepörssistä 4/2012 tai tästä.

Kirchdorfin kylässä Saksassa syntyi vuonna 1915 poika, joka kasteessa sai nimen Hans. Poika ei aavistanut tuolloin, että sukunimensä Liebherr ”Vapaaherra” tulisi vuosikymmenien kuluttua olemaan varsin kuuluisa ja tunnettu maailmanlaajuisestikin.

Isä kaatui ensimmäisessä maailmansodassa, kun Hans oli vasta kaksivuotias. Äiti avioitui myöhemmin uudestaan. 13 -vuotiaana Hans sai ensimmäisen kosketuksensa rakentamiseen, kun hän aloitti oppipoikana isäpuolensa rakennusfirmassa.

Toisessa maailmansodassa hän liittyi ns. insinöörijoukkoihin ja palveli pitkän ajan rakentamalla siltoja saksalaisille joukoille Neuvostoliitossa, osana operaatio Barbarossaa. Sota-aikana kerätty tietotaito erilaisista rakennusprojekteista vaikutti varmasti Hansin sodan jälkeisiin ratkaisuihin.

Hävityn toisen maailmansodan jälkeen Saksa oli raunioina , niin poliittisesti, henkisesti  kuin fyysisestikin. 11 prosenttia maan väestöstä eli 7,5 miljoonaa ihmistä oli kuollut sodassa, maatalous kykeni enää tuottamaan alle puolet siitä ruuasta, mitä ennen sotaa. Monet tehtaat oli muutettu tuottamaan rauhan ajan tarvikkeiden sijaan sotakalustoa. Kaupungit ja kylät oli pommitettu jätekasoiksi ja jälleenrakentamisen tarve oli käsittämättömän suuri.

Hans Liebherr ymmärsi, että laajaa maata ei rakennettaisi pelkästään sodassa uuvutettujen käsien avulla. Tarvittaisiin koneita ja laitteita, jotta ihmisten elämä saataisiin käännettyä taas nousuun.

Liebherr myös tajusi sen, että pieniä rakennusyrityksiä tulisi nousemaan pitkin maata. ja juuri niille hän kehitti ensimmäisen tuotteensa, josta alkoi Liebherrin tarina. Tavoitteena oli tehdä kevyt nosturi, nopeasti kasattava ja purettava konstruktio, joka peittoaisi muut markkinoilla olleet yritelmät.

Paikallisen sepän ja kahden muun miehen kanssa yhteistyössä syntyi sitten TK 8 -torninosturi, joka esiteltiin yleisölle Frankfurtin näyttelyssä vuonna 1949. Kiinnostus laitteeseen oli kova, mutta yhtään tilausta ei näyttelyssä vielä tehty.

Hans uskoi kuitenkin tuotteeseen ja alkoi rakentaa Kirchdorfissa, pienessä puutaloon tehdyssä pajassaan nostureita varastoon. Yritys sai nimen Hans Liebherr Maschinenfabrik.

Muutamien viikkojen päästä näyttelystä, tilauksia alkoikin tulla. Seuraava malli TK 10 ideoitiin nopeasti ja se kykeni jo 4.5-16 metrin nostoihin, taakan ollessa 650-2000 kiloa. Pystytysaika työmaalla oli kolmisen tuntia. Kilpailevat nosturit olivat paljon suurempia ja niiden pystytys otti useita päiviä.

50 –luvun alussa kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti ja Hans suunnitteli TK 10 –nosturin pohjalta useita eri variaatioita. Koska kaikki tehtiin sarjoissa, pysyi hinta kohtuullisena ja kauppa kävi. Nopeasti jo muutaman vuoden toiminnan jälkeen Liebherr työllisti yli 100 ihmistä ja liikevaihto kohosi yli kahteen miljoonaan Saksan markkaan.

Vuonna 1952 Hansin idealaarista kumpusi jo pyöräkuormaajankin prototyyppi Elephant, joka ei kuitenkaan koskaan päässyt sarjavalmistukseen. Nosturit pysyivät yrityksen päätuotteina aina 70 –luvulle saakka.

Jääkaappeja valmistamaan

Rakennustyömailla vieraillessaan Hans kuitenkin kiinnitti huomion toiseen seikkaan. Maanpäällinen materiaalin siirtely oli hanskassa, mutta se mitä maan alla tapahtui näytti olevan puutteellista.

Kaivava kalusto 50 –luvulla oli suurta, raskasta ja hidasta. Vaijerikoneiden hitaat liikkeet ja epätarkkuus kaivutyössä pistivät Hansin miettimään vaihtoehtoja. Hän halusi soveltaa hydrauliikkaa koko kaivamisprosessiin. Sitä oli jo käytössä dumpperien kipissä sekä joidenkin kaivavien koneiden kauhan käännössä.

Kahdeksassa kuukaudessa syntyi ensimmäinen hydraulinen kaivukone, 7,5 tonnin painoinen L 300. Se oli huomattavasti kevyempi ja paljon suuremmalla kauhalla varustettu kuin kilpailijansa. Kone mullisti kaivamisen ja nopeasti kaivukoneista tuli toinen yrityksen kivijalka. Ensimmäinen täyshydraulinen kaivukone näki päivänvalon vuonna 1966.

Hansin ilmiömäistä liikemiesvaistoa kuvaa se, että jo 50 –luvun loppupuolella hän aloitti myös kodin kylmäkoneiden valmistuksen. Jälleen kerran mies tunnisti suunnattoman tarpeen jääkaapeille ja teknisen älynsä ansiosta toteutti sen välittömästi. Muutamassa vuodessa kylmäkoneitakin valmistettiin jo neljällä eri tehtaalla Saksassa.

50 –luvun lopussa Liebherr työllisti jo 2400 ihmistä ja liikevaihto oli 77 miljoonaa Saksan markkaa.

Liebherrin osaaminen hydraulitekniikassa johti 70 –luvulla yhteistyöhön lentokoneteollisuudenkin kanssa. Yritys alkoi valmistaa laskutelineitä sekä ilmastoinnin komponentteja mm. Airbus –koneisiin jo 40 vuotta sitten.

Samoilta ajoilta on peräisin myös yksi yrityksen peruskuvioista. Jo tuolloin politiikkana oli valmistuttaa oman yrityksen ulkopuolella niin vähän kuin mahdollista. Hansin periaatteena oli, että myös mahdollisimman monessa koneen komponentissa pitää lukea Liebherr.

Juuret mm. omien moottorien, vaihteistojen ja sylinterien valmistukseen ovat siis vuosikymmenien takana, mutta politiikka on edelleen sama. Laadun valvominen on huomattavasti helpompaa, kun koko valmistusprosessi on ikään kuin saman katon alla. Myös varaosahuoltoa asia helpottaa.

Monimutkaisten komponenttien valmistukseen ei ole aina ollut myöskään sopivia työkaluja tai työstökoneita. Näitäkin Liebherr alkoi valmistamaan itse ja se on jo vuosia toimittanut  mm. autoteollisuudelle vaihteistojen ja hammaspyörien valmistukseen tarkoitettuja työstökeskuksia. Kääntökehän sisäpuolisen hammastuksen tekemiseenkin valmistettiin työstökone itse.

Työstökoneiden valmistus johti sitten kokonaisten tehdaskompleksien myyntiin eri valmistajille. Esimerkiksi Algeriaan on valmistunut avaimet käteen periaatteella kokonainen kaivukonetehdas. Yksi yrityksen suurimmista projekteista on ollut 225 miljoonan euron vaihteistotehtaan rakentaminen venäläiselle rekkavalmistajalle.

Tänään Liebherr myös omistaa useita hotelleja ympäri Euroopan. Tämä bisneshaara alkoi jo vuonna 1958. Hans Liebherr perusti tuolloin nosturitehtaan Irlannin maaseudulle Killarney –nimiseen pikkukylään , jossa ei ollut hotelleja bisneskumppanien yöpyä. Siksi sellaiset piti rakentaa itse.

Amerikka takkusi

Maailman valloitus oli nopeaa ja määrätietoista. Voidaankin sanoa, että Liebherr oli maailmanlaajuinen yhtiö jo 70 –luvulla. Euroopan liiketoiminta laajeni nopeasti ja helpostikin. Useisiin maihin perustettiin omat tytäryhtiöt hoitamaan kaupankäyntiä. Myös tehtaita alkoi tulla eri maihin jo 60-70 luvuilla. 70 –luvulla myyntiorganisaatiot perustettiin myös jo Brasiliaan, Kanadaan ja Etelä-Afrikkaan.

Pohjois-Amerikan valloitus osoittautui kuitenkin hankalaksi. Vuonna 1970 Hans perusti kaivukonetehtaan Virginiaan, mutta jälleenmyyjiä ei löytynytkään. Kukaan ei halunnut eurooppalaista kilpailijaa uhkaamaan oman maan konevalmistusta.

Osoittautui mahdottomaksi löytää uudella merkillä aloittajia, sillä varaosa- ja huoltotoiminnot olivat amerikkalaiselle diilerille tärkeitä. Uudelle konemerkille menisi tovi ennen kuin näistä toiminnoista tulisi katetta.

Tehdasta modifioitiinkin nopeasti tekemään myös nostureita ja niistä saatiin iso tilaus Amerikan laivastolta. Pihalla lojui kuitenkin varta vasten Amerikan markkinoille valmistettuja kaivukoneita, joita ei voinut tuoda edes Eurooppaan myytäväksi.

Määrätietoisuus ja peräänantamattomuus palkittiin tässäkin asiassa. Vuosikymmen loppuun mennessä Amerikassa oli jo 50 diileriä ja kaivukoneiden markkinaosuuskin oli 3-4 prosenttia. 80 –luvulle tultaessa koko konsernin liikevaihto oli jo kohonnut 1,2 miljardiin dollariin ja ihmisiä oli töissä jo 15.000. Liebherr oli kohoamassa vauhdilla suurien konevalmistajien joukkoon.

Vaatimaton persoona

Hans Liebherr oli täydellisyyteen pyrkivä kaikissa teoissa ja toimissaan. Myös vaatimattomuus oli yksi Hans Liebherriin liitetyistä luonteenpiirteistä.  Miljonääri lensi aina ekonomiluokassa ja ajoi vanhalla Mersulla. Hän piti esimies- ja johtajakuntansa pienenä. Yksi periaate oli, että hallinnon kustannukset on pidettävä maltillisina. Tuottava työ kun on tuotekehityksessä, tehtaan linjoilla ja myynnissä. Vielä 80 –luvulla Liebherrin pääkonttorissa työskenteli alle 20 ihmistä.

Hänen johtamistyylinsä oli ja on ainutlaatuinen. Mies uskoi aina siihen, että tuhlattavat rahat pitää ensin ansaita. Tämän periaatteen hän uskoi itsekin olleen myös este vieläkin nopeammalle kasvulle. Lainarahalla kun investointeja olisi voinut tehdä nopeamminkin.

Kaksi periaatetta oli ylitse muiden käytännön johtamisessa. Nimittäin  kuukausittain tehtävät raportit sekä odottamattomat tehdaskäynnit. Pääjohtajan kerrotaan ilmestyneen tehtaan tuotantolinjalle keskustelemaan työntekijöiden ja työnjohtajien kanssa ennen kuin johtoporras edes tiesi koko vierailusta.

70 –luvun alussa Hans muutti Saksasta Sveitsiin. Tarkoituksena oli välttää Saksan mittavat perintöverot. Samalla yhtiö jakaantui kahteen osaan; Saksaan jäi vastuu yhtiön bisneksistä. Sveitsi hoiti kaikkia myynti- ja tytäryhtiöitä ympäri maailman.

Kaikki viisi lasta; Hans Jr., Markus, Hubert, Willi ja Isolde saivat osansa yhtiöstä, vaikka Hans pysyi yhtiön ylimpänä johtajana edelleen. Vuonna 1983 yhtiön pääkonttori siirrettiin Sveitsin Bulleen ja syntyi uusi holding –yhtiö: Liebherr-International AG.

Kaikki lapset työskentelivät 80 –luvun lopussa opiskelujensa jälkeen yhtiössä. Vuonna 1990 Hubert Liebherr kuitenkin luopui osastaan.

Tohtori Hans Liebherr oli 78 –vuotias kuollessaan vuonna 1993. Hän jätti lapsilleen terveen, hyvin tulosta ja 2,5 miljardin dollarin liikevaihtoa tekevän, lähes velattoman multikansallisen yritysryppään.

Lapset jatkoivat isänsä kuoltua yrityksen keulilla. Hans Jr. otti vastuun nosturi- ja betonisektorista. Willi otti haltuunsa maansiirtopuolen ja Isolde sai hoitaakseen kylmäkonesektorin ja kuudesta hotellista koostuvan hotellibisneksen. Tässä vaiheessa Markus lähti perheyrityksestä ja luovutti osansa sisaruksilleen. Myöhemmin Markus tuli julkisuuteen mm. ostamalla englantilaisen Southamptonin jalkapalloseuran vuotta ennen kuolemaan johtanutta sydänkohtausta  2009.

Kasvu jatkuu

Koko 90 –luku oli valtavaa kasvun aikaa. Saksojen yhdistyminen edisti sekin rakennuskoneiden kysyntää ja myös monet uudet alueet avautuivat Liebherrin sisaruksille. Etenkin Aasia, Pohjois-Amerikka ja Kauko-Itä vahvistuivat markkina-alueina. Liebherr osti vuonna 1997 junien ilmastointijärjestelmiä tekevän yrityksen ja näin liitti jälleen uuden toimialan bisneksiinsä.

Samana vuonna perustettiin Saksaan myös Liebherr-Mietpartner, joka vuokrasi 70 toimipisteessä maarakennuskalustoa. Uusia tehtaita rakennettiin 90 –luvulla ja tuoreita yhteistyökuvioita liitettiin mukaan. Liebherr kasvoi vieläkin nopeammin kuin lainan ottoon varovaisesti suhtautuvan isä Hansin aikana.

Amerikassa Liebherr osti 90 –luvulla dumpperivalmistaja Wisedan, Thaimaahan perustettiin nosturitehdas, Bulgariaan uusi kylmäkonetehdas halpamallien tuotantoon jne. Lista on loputon.

Vuonna 1999 Hans astui syrjään aktiivisesta johtajuudesta ja samalla Willi Liebherristä tuli Liebherr konsernin hallituksen puheenjohtaja Isolden ollessa varalla. Willin ja Isolden lapsista osa on nyt myös astumassa yrityksen johtotehtäviin, aluksi vanhempiensa rinnalla. Willillä on kuusi ja Isoldella kolme lasta.

2000 –luvun alussa Liebherrin rakenne on muokattu uuteen uskoon. Uusi organisaatio muodostettiin 2000- luvun alussa käsittämään neljä eri divisioonaa; maarakennuskoneet, rakennuskoneet, kylmäkoneet ja lentokoneteollisuus.

Uusia mallisarjoja on esitelty kiivaassa tahdissa ja Liebherrin koneet ovat aina edustaneet tekniikan terävintä kärkeä.

Vuonna 2010 Liebherr Group ilmoitti liikevaihdokseen noin 7,6 miljardia euroa ja työntekijöitä sillä on tällä hetkellä 137:ssa omassa yhtiössään noin 33.000 ympäri maailmaa. Tehtaita konsernilla on yhteensä 52.

Liebherr Groupin virallinen yritysvideo tästä. Liebherr Baumassa 2010 video tästä.Video mobiilinostureiden historiasta tästä.

Internet -osoitteet: www.liebherr.com, www.liebherr.fi, www.interalpen.com