Konepörssi koeajaa: JCB 19C-1E Hiljaa työssä

Siirtolapuutarha on tiivis yhteisö, jossa naapurien tarkkailu on yksi suosituista harrastuksista. Kun tontti piti laittaa uuteen uskoon, ei ympäristön asettamien paineiden ja lapioallergian vuoksi jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tuoda paikalle sähkökäyttöistä konevoimaa.

Ja mikäpä muu tähän mahdollisimman vähän huomiota herättävään työhön olisi sopinut kuin JCB 19C-1E. Sen litiumioniakkujen kapasiteetti yllätti positiivisesti. Niistä riittää virtaa useiden tuntien yhtäjaksoiseenkin työrupeamaan. Kone on varustettu hydraulisesti levitettävällä telastolla, joten se sopii kulkemaan alle metrin levyisestä aukosta.

Sähkön käyttö työkoneissa on jatkuvasti yhä enemmän tapetilla. Aihe puhuttaa. Päästöttömien työmaiden pilottihankkeita on jo käynnistetty Suomessa, ja sähkö on pääroolissa, kun erilaisissa työkaluissa ja koneissa pyritään mahdollisimman ”vihreään” käyttökokemukseen. Green deal -sopimus lanseerattiin työkonealalle vuosi sitten ja sekin pyrkii tukemaan Suomen vuoteen 2035 sijoittuvaa hiilineutraalisuustavoitetta.

Akuilla varustettujen, sähkökäyttöisten minikaivukoneiden ja pyöräkuormaajien prototyyppejä on nähty alan näyttelyissä jo vuosikausia. Joidenkin kehitystyö on sittemmin loppunut syystä tai toisesta alkuinnostuksen jälkeen. Vain harvat valmistajat ovat tähän mennessä saaneet tuotteitaan sarjavalmistukseen saakka.

Nyt markkinoilla on jo järeämpiäkin akkukäyttöisiä maarakennuskoneita ja useita kehitysprojekteja on menossa. Lähes kaikki suuret valmistajat maailmalla tutkivat tällä hetkellä mahdollisuuksia tehdä yhä ympäristöystävällisempiä konemalleja.

Diesel pitää asemansa

Akut tuottavat työnaikaisessa käytössä melko vähän päästöjä. Päästöjen suhteen aivan eri asia on tietenkin akkujen valmistus ja pakollinen kierrätys, jotka molemmat tasapainottavat käyttöiän aikana saavutettua etua. Koneen tai laitteen hiilijalanjälkeä laskettaessa pitäisikin ottaa huomioon sen koko elinkaari komponenttien valmistuksesta kierrätykseen, eikä vain tuijottaa työnaikaisia ympäristöpäästöjä.

Huikean kehityskaaren pakokaasujen päästöjen vähennyksissä 20 viimeisen vuoden aikana nähnyt dieselmoottori tulee kaikesta paineesta huolimatta pitämään pintansa vielä pitkään, sillä varsinkin järeissä työkoneissa ei sille vielä korvaavaa vaihtoehtoa ole.

Pienemmän pään työkoneita on jo järkevää varustaa akuilla ja niiden teho riittää tietynlaisiin töihin ja työmaihin. Tosin akkuteknologian kallis hinta nostaa koneiden hinnan erittäin paljon dieselversioita korkeammalle, mikä on omiaan estämään laajaa käyttöä.

Paitsi hiljaisuutta ja ”vihreyttä” edellyttävissä työkohteissa, myös sisätiloissa työskentelyyn pakokaasuton akkukone on omiaan. Pakokaasujen hengittäminen suljetussa tilassa ei ole kovinkaan terveellistä ja työvuoron aikana saatetaan tarvita tästä syystä kuljettajan vaihtokin. Akkukoneella tuo ongelma jää taakse.

Yksi merkittävä asia on myös työmaatankkauksen ja polttoaineen rahtaamisen poisjäänti. Näin ei ole myöskään minkäänlaista vaaraa, että polttoainetta läikytetään lattioille tai nurmikentille. Tankkaus jää historiaan, sillä käyttövoima tulee pistorasiasta.

JCB kaupallisti

Englantilainen JCB oli ensimmäisten joukossa tuomassa sarjavalmistukseen akkukäyttöistä minikaivukonetta. Viime vuonna esitelty JCB 19C-1E on rakenteeltaan, kuten alavaunulta telastoineen, puomeineen ja puskulevyineen aivan yhteneväinen dieselversion kanssa. Kaivusyvyys, ulottuvuus ym. ovat nekin dieselversion kanssa samat.

Kuormantunteva, Bosch Rexrothin hydrauliikkakin on sekin tuttu jo dieselmallista. Dieselmoottori sekä polttoainesäiliö ovat heivattu pois ja tilalle tuotu akkupaketti sekä hydrauliikkaa pyörittävä sähkömoottori (7 kW). Kolme eri kierroslukua tarjoavaa työtehoa on valittavissa eli L (1 200 r/min), G (1 600 r/min) ja H (1 800 r/min). Sanomattakin on selvää, että eniten kierroksia antava asetus syö akkujen varauksen loppuun nopeimmin.

Luonnollisestikaan jäähdytykseen ei mene paljoa tehoa. Koneessa on vain pieni hydrauliikkaöljyn lauhdutin, jonka tuulettimen siivet pyörivät sähköllä.

JCB 19C-1E painaa turvakaarella ja puskulevyllä varustettuna noin 1,9 tonnia, ja täysin huoltovapaaksi mainitun akkupaketin kapasiteetiksi on tarjolla kaksi vaihtoehtoa: 15 ja 20 kilowattituntia, jolloin litiumioniakkuja on kolme tai neljä. Suomen vakioksi on valittu tuo tehokkaampi versio, joka oli siis koeajokoneessakin. Koneen käyttämä jännite on 48 volttia.

Koko päivä vai puoli päivää?

Ja sitten se kiinnostavin ja tärkeinkin asia. Mikä on kapasiteetti, kuinka kauan akkujen varaus kestää minikaivukoneelle tyypillisissä töissä? Nyt tehtiin nurmikon pohjan tasausta, kaivettiin istutuskuoppia ja samalla tehtiin lyhyitä siirtoja. Tyypillistä viherrakentajan työsarkaa.

Ensimmäiseen kellotukseen otettiin mukaan myös tauot ja seisokit, kun edellä mainittuja askareita suoritettiin. Alkutilanteessa akut oli ladattu täyteen. Akun varaustilan voi helposti tarkistaa sivupaneelin reilunkokoisesta viisarinäytöstä.

Kellolla mitatun, taukojakin sisältäneen kuuden tunnin työskentelyn jälkeen varausmittari näytti, että neljäsosa poweria oli vielä jäljellä. Näin liikutaan jo lähellä kahdeksan tunnin mittaista kevyttä työpäivää.

Toinen mittaus tehtiin koneen omaa tuntimittaria tarkkaillen. Työ oli lähes jatkuvaa puomin liikettä ja telojen rullausta. Hieman vajaassa kolmessa tunnissa akkujen varaus oli nyt huvennut puoleen, joten samalla tahdilla työt olisivat keskeytyneet kuuden tunnin jälkeen.

Nyt kannattaa muistaa, että akkuja voi ladata esimerkiksi ruokatunnin ajan, mikä antaa hieman jatketta työpäivän pituuteen. Latausvaihtoehtoja on saatavissa kolme erilaista; 110, 230 ja pikalataus 415 volttia. Nyt käytössä oli keskimmäinen versio, joka latasi helposti yön aikana akut täyteen. Valmistajan ilmoittama latausaika sille on kahdeksan tuntia.

Pikalaturille luvataan 2–2,5 tunnin latausaika. Kun Suomeen tulevat koneet varustetaan sillä tehokkaammalla akkukapasiteetilla, poistuu pikalatauksen tarve ainakin osittain.

Jos työ on jatkuvaa maan mättämistä ja työpäivät venyvät paljon kahdeksaa tuntia pidemmäksi, niin dieselmoottoriversio on järkevämpi vaihtoehto. Harvoin tämän kokoluokan koneilla kuitenkaan tehdään keskeytymätöntä kolmivuorotyötä. Yhteenvetona voisi sanoa, että noin 20 prosenttia akkujen varauksesta haihtuu tunnissa, mikäli kauha heiluu lähes koko ajan.

Mainittakoon, että kaivuasetuksena oli koko ajan kolmesta työalueen valinnasta tehokkain eli H. Se kun sovitti kaivuliikkeet käteen sopivimmin ja liikenopeudet tuntuivat passeleilta. Tuntuma vipuihin on jopa dieselversiota parempi. Pienessä koneessa kun moottorin käynti aiheuttaa aina hieman tärinää, joka ulottuu ohjaamoon ja kaivuvipuihin saakka.

Ei savuta saa, ei meluta saa

Pakokaasuja ei siis ilmoille tuprua. Toinen ehdoton etu työnaikaisen päästöttömyyden lisäksi on vähäinen ympäristöön ja kuljettajaan kohdistuva melu. Outoa oli, että koneella kaivaessa saattoi kommunikoida normaalilla puheäänellä ympärillä olevien ihmisten kanssa. Ja tässä kohtaa on pakko tunnustaa, että todella lujaa piippaava ajosummeri mykistettiin siirtolapuutarhassa tehtävien töiden ajaksi. Muutoin naapurisopu olisi iäksi menetetty.

Summerin mykistystä ei todellakaan saa tehdä oikeilla työmailla, mutta hiljaisuusaspekti valitettavasti hukataan ärsyttävästi huutavan summerin takia. Ei voi mitään. Työmaalla äänettömästi liikkuvan koneen on kuitenkin jollain tapaa annettava merkki itsestään kuulosuojaimillakin usein varustautuneille jalkamiehille. Puomin ulottuvuusalueelta on siltikin syytä pysyä poissa. Äänettömyys antaa ehkä vääränlaisen turvallisuudentunteen.

Ilman summeriääntä mitattu melutaso kuljettajan istuimella, korvien korkeudella, liikkui noin 73 desibelin tasossa. Kaivuliikkeet tuovat melutasoon piikkejä, jotka nostavat lukeman ajoittain noin 80 desibeliin. Siirtoajossa telojen pyöriminen kohottaa myös meluarvoja ylöspäin 73 desibelin tasosta. Kolmen metrin päässä koneesta melumittarin viisari näytti maksimissaan 74 desibeliä. Tämä puomin liikkuessa.

Ei ohjaamoa

Ohjaamoa ei toistaiseksi sähkökoneeseen ole saatavilla, vaan on tyytyminen turvakehikkoon. Istuimen ympärille avautuvat varsin tyypilliset JCB:n hallintalaitteet. Itse kaivaminen sujuu aivan samoin kuin dieselkoneessa. Kaivuvivut ovat sähköisesti esiohjatut, kuinkas muuten.

Alussa äänettömyys tuntuu epätodelliselta, mutta nopeasti siihen tottuu. Pieni vinkuva ääni kaivaessa tulee ilmeisesti hydrauliikasta. Kierrokset eli näin ollen myös työalueet L, G ja H valitaan perinteisellä kiekolla sivupaneelista.

Suurin ero dieselkoneeseen tulee koneen startti- ja moottoriäänien puuttumisesta. Käynnistys tapahtuu kääntämällä ensin virta-avain äärioikealle ja sen jälkeen kuittaamalla hydrauliikka aktiiviseksi sivupaneelin napista. Luonnollisesti vasemmalla oleva lukitusvipu on oltava alas laskettuna. Käynnistys on kokonaisuudessaan varsin nopea toimenpide. Sinisen merkkivalon palaessa kone ”käy”.

Hallintalaitteet kokonaisuudessaan ovat varsin tutunoloiset dieselversiosta eivätkä ne kätke sisäänsä mitään ihmeellisyyksiä.

Vähän huoltotarvetta

Huoltokohteita on dieselmoottorin puuttuessa vähemmän kuin normiversiossa. Valmistaja puhuu 50–60 prosenttia pienemmistä ylläpitokuluista kuin dieselkoneessa.

Hydrauliikkaöljyn ja -suodattimien vaihto toki pysyy huoltolistalla edelleen. Samoin kaivulaitteen ym. nivelten rasvaaminen. Koneen takaa aukeaa pieni huoltoluukku ja sen lisäksi koko vastapaino on käännettävissä auki saranoillaan. Näin komponentteihin aukeaa avara pääsy.

Täysin huoltovapaat litiumioniakut ovat hyvin piilossa koneen istuimen alla, joten niiden anastaminen tai niille ilkivallan tekeminen on äärettömän vaikeaa. Koneen normiakku antaa ohjausvirtaa sekä sähköä esimerkiksi mittareille ja valoille. Sille on olemassa oma laturinsa, joka on kytketty litiumioniakkuihin.

JCB CB 19C-1E oli varsin positiivinen yllätys. Täytyy myöntää, että pitkiäkin juttumatkoja päivässä hurauttavalle allekirjoittaneelle eivät esimerkiksi sähköautot herätä kovinkaan suuria intohimoja. Ennakkoluuloja siis oli, mutta nyt niitä tuuletettiin kunnolla.

Akkukäyttöinen minikaivukone on oiva valinta sinne, missä ympäristöystävällisyys on tärkein arvo ja noin kahdeksan tunnin taukoja sisältävä työskentelyaika päivässä on ehdoton maksimi. Huomattavaa myös on, että työmaalta pitää löytyä yöksi sähköä ”tankin” täyttämiseen.

Edellä mainituilla työajoilla JCB 19C-1E:n voisi kuvitella olevan paras mahdollinen vaihtoehto esimerkiksi hautausmaiden ja sisätiloissa vaikkapa betonilattioita piikkaavien saneerausurakoitsijoiden käyttöön. Tähän on saatavilla JCB:n omaa valmistettakin oleva iskuvasara. Koeajokoneessa ei ollut kallistuvaa kauhanpyörittäjää, mutta sellainenkin on tietysti liitettävissä.

Jutussa olevan kolmella kauhalla ja lisähydrauliikoilla varustetun yksikön hintalappuun on kirjoitettu summa 50 000 euroa (alv 0%). Korkeahko hinta selittyy sillä, että tällä hetkellä akkuteknologiassa joutunee maksamaan vielä tuotekehityskuluista. Mutta kun markkinat kasvavat, putoavat luultavasti sähkökoneidenkin hinnat lähemmäs dieselmallien hintoja.

Lue myös: JCB:lle uusi elämä.