Iveco T-Way vaativiin olosuhteisiin

Ivecon raskaiden kuorma-autojen Way-mallisarja täydentyi keväällä, kun yhtiö esitteli huonoihin maasto-olosuhteisiin suunnitellun T-Way-mallin. Valmistaja markkinoi maineikkaan Trakkerin korvaajaa iskulauseella ”Treat it bad”, eli kehottaa kohtelemaan sitä kovakouraisesti.

Maansiirtokuljetusten sektorilla Ivecolla on vankka kannattajakuntansa, eikä se ole mikään ihme. Aikoinaan Magirus-Deutz tiedettiin oivalliseksi kippiautoksi kaikkein vaativimpiin olosuhteisiin. Magirus-Deutz oli yksi merkeistä, joista Iveco aikanaan muodostettiin, ja tuore T-Way edustaa samaa, kovaa käsittelyä kestävää perimää.

Uusi ohjaamo

T-Wayn tunnistettavin piirre on uusi ohjaamo. Muista Way-perheen malleista tuttu ohjaamo on saatavissa lyhyenä päiväohjaamona sekä makuuohjaamona matalalla tai puolikorkealla katolla. Kaikissa tapauksissa ohjaamon ulkoleveys on 2 300 millimetriä.

Sisällä ohjaamossa asiat ovat kohdallaan. Ohjauspyörän ja istuimen säätövarat ovat reilut, joten ajoasennon saa hyvin kohdalleen. Virtalukkokin on muuttanut ohjauspylväästä kojetauluun, joten kivuliaat kohtaamiset kuljettajan polven kanssa ovat historiaa. Peilit ovat hyvät, eivätkä niiden kotelot ole yhtään liian suuret, vaikka ulkoapäin katsoessa niin voisi kuvitella.

Mittaristo on se yksityiskohta, joka ei Ivecon Way-malleissa saa kaikkein parasta arvosanaa. Asiansa se toki ajaa, mutta nykymittapuun mukaan selkeydessä on jo hieman toivomisen varaa.

Alustassa paljon uutta

Madridin tehtaalta T-Way:t valmistuvat kaksi-, kolme- tai neliakselisina. Viisiakseliset rakennetaan lisäämällä Ivecon oma etuakseli jälkikäteen, esimerkiksi VTA Tekniikalla. T-Way:ssa on aina vähintään kaksi vetävää akselia, eli kaksiakselinen on aina nelivetoinen.

Vetävässä telissä on nyt levyjarrut, joilla painoa on saatu pois 75 kg rumpujarruihin verrattuna. Myös etujarrujen suorituskykyä on parannettu uudenlaisilla jarrusatuloilla. ESP-ajonvakautus on saatavilla myös neliakselisiin malleihin.

Rautajousisen telin ripustus on tehty yhdestä valukappaleesta, jolle on nimeksi annettu V-Link. Uudella konstruktiolla on saatu painoa 250 kg vähemmäksi. Suurin telipaino on 32 tonnia. Myös ilmajousinen teli on mietitty uusiksi. Nyt vakaajatangot ovat akselin yläpuolella ja tuentaakin on muutettu. Maavaraa on aiempaa enemmän ja painoa noin 50 kg vähemmän.

Kaikissa Way-malleissa on nyt yhtenevä elektroniikan, johtimien ja paineilmajärjestelmän komponenttien sijoittelu. Yhtenäistys parantaa huollettavuutta ja nopeuttaa korjaamista.

Tuttua voimalinjaa

Iveco T-Way on saatavissa joko Cursor 9- tai Cursor 13 -moottorilla, yhteensä viitenä tehoversiona. Pienitehoisin on 340-hevosvoimainen (250 kW) ja tehokkain 510-hevosvoimainen (375 kW).

Vaihteistoksi on tarjolla automatisoitu ZF Hi-Tronix 12- tai 16-vaihteisena, hieman auton muusta kokoonpanosta riippuen. Vanha tuttu 16-vaihteinen ZF Ecosplit -manuaalivaihteistokin on mahdollisuus valita.

Voimanottovaihtoehtoja on runsaasti. Maininnan arvoinen on moottorin ja vaihteiston väliin tuleva High Performance Sandwich -voimanotto, joka kykenee jopa 2 000 Nm:n vääntömomenttiin.

Maastoon ja tielle

Ajotuntumaa T-Way:lla oli mahdollisuus ottaa marraskuun alun matalalta paistavan auringon valossa Premier Parkin ympäristössä Porvoossa. Maantiellä yllättää oikeastaan vain mukavuus, joka on odotettua parempi. Karttatietoon perustuva vakionopeussäädin huolehtii yhdessä automatisoidun vaihteiston kanssa taloudellisesta etenemisestä. Matkanteko on auton käyttötarkoitus huomioon ottaen helppoa ja mukavaa.

Maastoajoradalla eteneminen oli vakuuttavaa. Ivecon testikuljettaja Jørgen Andreassenin vihjeitä noudattaen T-Way eteni polulla paikoista, joissa jalkamiehelläkin olisi ollut tekemistä – tai ainakin kengät olisivat pahanpäiväisesti kastuneet. Tiukoissa käännöksissä T-Way osoitti erinomaisen ketteryytensä. Etupyörät tuntuivat kääntyvän loputtomasti, kunhan kuljettaja vain pyöritti rattia.

Suomessa Iveco T-Way valjastetaan tyypillisesti maa-ainesten ajoon, ehkäpä vielä nuppiautona. T-Way:n uudet ja aiempaa monipuolisemmat akselivälivaihtoehdot tarjoavat maastokelpoisen vaihtoehdon myös niin sanotun ritiläauton tarvitsijoille ja toki moneen muuhunkin käyttöön. Tehokkaimmankin version moottoriteho rajoittaa hivenen suurinta mahdollista yhdistelmäpainoa, joten perävaunun vetoon varmaankin toivottaisiin Cursor 13 -moottorin 570-hevosvoimaista versiota.

• Lue myös: Ese-Tekniikalle Versalift Ivecon alustalla