Blogi
Paikka tauolle ja tankkaukselle
Ammattiliikenne on liiketoimintana sikäli poikkeuksellista, että siinä työvälineet ja työn suorittajat ovat maantieteellisesti liikkeellä. Virasto tai tuotantolaitos pysyy lähtökohtaisesti samassa osoitteessa, jonne henkilöstö saapuu työtään tekemään, mutta ammattiliikenteessä tilanne on toinen. Työpaikan osoitteessa ollaan parhaimmillaan pari kertaa päivässä, joissakin tapauksissa muualla voidaan olla jopa viikkoja. Varsinainen työn tekeminen tapahtuu joka tapauksessa niin sanotusti maailmalla.
Virastoon tai tuotantolaitokseen on helppo järjestää henkilöstölle sosiaalitilat, eikä ateriointikaan yleensä kovin haasteelliseksi muodostu. Toiminnoissa käytettävä energiakin saadaan yleensä ilman päivittäisiä toimenpiteitä. Ammattiliikenteessä on toisin.
Työ on liikkuvaa, joten ajoneuvon tarvitsemaa energiaa ei voi syöttää jatkuvana virtana ulkopuolelta, vaan se on tankattava jonkinlaiseen mukana kulkevaan varastoon, jota polttoainesäiliöksi tai akuksi kutsutaan. Jotta energiavarasto saadaan täydennettyä, täytyy reitin varrella olla riittävästi diesel- ja kaasutankkausasemia sekä latauspisteitä sähköautolle.
Auton kuljettajakin tarvitsee matkan varrelle palveluita. Jo yksistään lainsäädäntö edellyttää, että kuljettajan on pidettävä työvuoronsa aikana tietyt tauot. Taukojen tarkoitus on mahdollistaa muun muassa ruokailu ja wc:ssä käynti. Suurelle joukolle kuljettajia myös autossa yöpyminen on säännöllistä.
Taukopaikkoja tarvitaan
Tarvitaan siis paikkoja, joissa toimintakykyä ylläpitäviä toimenpiteitä voidaan suorittaa sekä ajoneuvolle että sen kuljettajalle. Sopivia alueita tarvitaan myös vaihtokuormatilojen käsittelyyn ja perävaunujen pysäköintiin siksi ajaksi, kun yhdistelmän muuta kuormaa käsitellään. Tämän päivän HCT-yhdistelmillä ei kaikkialle ole asiaa.
Viime vuosiin saakka taukopaikkojen tärkeydestä ovat viestittäneet lähinnä kuljettajajärjestöt, Suomessa Rahtarit ry. Onkohan alati paheneva kuljettajapula ja vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluverkon vaatimattomuus antaneet virikettä myös elinkeinoelämälle vaatimaan kattavampaa taukopaikka- ja jakeluverkkoa? Ainakin EU:ssa asiaan on herätty ja laadittu direktiivejä, joilla taataan jonkinlainen taukopaikkojen taso sekä jakeluverkon tiheys.
EU:n komission kolme vuotta sitten antamassa asetuksessa määritellään viisiportaisesti turvallisuus- ja palvelutaso, jonka mukaan raskaan liikenteen pysäköintialueet luokitellaan. Luokituksen mukaisille alueille voi alueen ylläpitäjä hakea SSPA-sertifikaattia (Safe and Secure Parking Area). Komission uunituoreen tutkimuksen mukaan Euroopassa on noin 7 000 pysäköintialuetta, joista noin 200 on sertifioitu. Suomea lähimmät ovat Tanskassa.
Suomessa taukopaikkojen tilanne turvallisuuden ja palvelutason osalta on toistaiseksi ollut moneen muuhun maahan verrattuna aivan kelvollinen. Perinteistä dieseliä lukuun ottamatta jakeluinfran suhteen tilanne on toinen. Ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi tiekuljetuksia on tehtävä yhä enemmän päästöttömiä tai vähäpäästöisiä käyttövoimia käyttäen. Niiden käytön esteenä ei saisi olla se, ettei niitä ole järkevästi saatavilla reitin varrella.
Siksi Suomen Yrittäjät ry ja Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry ovat rohkaisseet kuntia huomioimaan maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimuksissa riittävät edellytykset tankkaus- ja taukopaikkojen toteuttamiseen. Ammattiliikenne tarvitsee riittävän avaria, oikein sijoitettuja palvelualueita, joiden auttavat sujuvoittamaan logistiikkaa, ja sitä kautta tukevat suomalaista yritystoimintaa.
Kuvitus: Pauli Maukonen
Lue seuraavaksi
