Lapissa kaikki kaivaa nopeasti

Lapin kesä on lyhyt, kuten laulussakin todetaan. Yllä olevassa otsikossa Vesa-Matti Loirin tunteella tulkitseman Lapin Kesän alkusanoja tosin on hieman muutettu. Perusteitakin on. Kun kesä viipyy vain tovin ja talvi koittaa aikaisin, on kaivuutyöt usein tehtävä nopeasti sulan maan aikaan. Konepörssissä 12/2023 on paljon tarinoita Suomi-neidon uuman yläpuolelta.

Toimittajamme kiersivät pohjoista Suomea kuvaten ja haastatellen. Luntakin pääsi jo reissuilla näkemään ja sittemmin valkoista puuteria on saatu jo koko maahan.

Oma Lapin työrupeamani osuu 70-luvun loppuun ja 80-luvun alkuun. Isäni yrityksessä oli tuolloin useita salaojitusryhmiä kiertämässä pääosin läntisen Suomen peltoja. Itse vedin nuorena miehenä yhtä ryhmää, jonka keski-ikä oli jossain 20 ikävuoden tienoilla, lastentarharyhmäksikin kutsuttua. Kittilä, Kolari ja Pello olivat niitä pohjoisimpia kuntia. Paljon ojitettiin myös Torniojoen laaksossa ja Rovaniemen ympäristössä, esimerkiksi Tervolassa.

Kaivamisaika sijoittui yleensä juhannuksesta elokuun lopulle tai korkeintaan syyskuun alkuun eli reilu kaksi kuukautta ehdittiin kaivertaa naveroa Lapin jänkhille Kurpan Konepajan valmistamalla Ketjumaralla. Kivikot kaivettiin Vammas-kaivurilla. Etelästä koneet kulkivat Lappiin junakyydillä.

Noista ajoista päällimmäisenä on mielessä pitkät työpäivät. Kun aurinko möllötti keskikesällä yötä myöden, ei nuorten miesten urakkapalkalla ryyditettyä menoa saanut millään katkeamaan. Useat maatalojen isännät tosin pitivät meitä ”etelän veteliä” hulluina, mutta ehkä loppujen lopuksi tiluksilta häivyttyämme vähemmän vetelinä.

Koneiden tekniikka ja ergonomia olivat tuolloin mitä olivat. Tosin korjaustoimenpiteet saattoi tehdä aika usein itse pellolla, kun kannettavista tietokoneista ja CAN-väylistä ei nähty edes unta. Tarinoita kertyi lastenlapsille kerrottavaksi.

Katkesipa kerran Vammaksen puomi keskellä peltoa. Retkotti puolesta välistä kuin kuolleen hanhen kaula. Talossa oli hitsauskone, joten eipä muuta kuin puikkoa palamaan. Puomi asetettiin puiden välissä vääntäen kutakuinkin suoraksi ja se lähimpänä luokkahitsaria olleelle kaverille maski päähän. Tosin jos rehellinen olen, aika luokattomia hitsareita oltiin kaikki.

Puomi saatiin paikattua, mutta poikkikohdasta eteenpäin loppuosa kauhanvarsineen kääntyi oikealle aika reilusti. Loppukesän ajan kaivurilla kaivettu ojanpohja oli hieman vino, mutta ohjaamosta näki kaivantoon paljon paremmin. Kyseessä oli siis hitsaamalla tehty kulmakaivulaite, jota myöhemmin nähtiin yleisesti esimerkiksi Lännen-kaivurikuormaajissa.

Kerran Vammaksen etupäästä hajosi jotain, yleensä se oli raidetangon pää. Kone meni ohjauskyvyttömäksi. Edessä oli työmaan vaihto, mikä neuvoksi? Koneen etupää nostettiin sorastusvaunun taakse. Etupyörät vyötettiin kettingeillä kiinni vaunun takana olevaan telineeseen, missä yleensä kuljetettiin kaivurin teloja.

Näin invalidisoitunutta Vammasta vedettiin kohti seuraavaa kohdetta. Poliisi pysäytti omalaatuisen karavaanin ja ihmetteli, kun kaivurin hytissä ei ollut ketään. Sitä siinä sitten seliteltiin puolin ja toisin, kun ystävälliset poliisisedät pohtivat kuljetuksen laillisuutta. Selvitettiin, että aikataulut painavat päälle ja seuraava työmaa on kymmenien kilometrien päässä. Lopuksi poliisit tokaisivat, jotta pitäähän koneet pois jänkhältä saada. Soravaunu/kaivuriyhdistemän matka jatkui ilman sakkoja ja kesä lyheni kovaa vauhtia. Syksyllä koneet lastattiin taas junan kyytiin ja tuotiin kotiin Satakuntaan. Vammaksen puomikin oikaistiin siten kotihallilla kutakuinkin suoraksi.

Lapin hulluus ei hyttysiä Vammaksen ohjaamossa läiskiessä päässyt allekirjoittaneeseen iskemään. Lomilla suuntaus on yleensä etelän suuntaan.

Tänään Lappi on aivan toista kuin 40 vuotta sitten. Matkailu on kasvanut räjähdysmäisesti ja elinkeinorakenne on muokkaantunut totaalisesti. Yleisimpiä elinkeinoja ovatkin teräs- ja metalliteollisuus, matkailu, metsätalous sekä tietenkin myös kaivosteollisuus. Kaivoksia on perustettu useita ja niillä onkin suuri merkitys monen kunnan talouteen.

Mahtaako se Joulupukkikaan enää porokyydillä taivaltaa, varmaan ajaa Teslalla.

Koko pohjoisen Suomen suurin yhteisöveron maksaja oli vuonna 2022 Kevitsan kaivos. 40 miljoonan euron verokertymä kasvoi jopa 12 miljoonalla edellisvuoteen verrattuna. Kaivoksen verotettava tulo oli yli 200 miljoonaa euroa. Hopealle ylsi Kittilän kultakaivos. Sen yhteisöveropotti kasvoi lähes 16 miljoonaan euroon. Verotettavaa tuloa kertyi 80 miljoonaa euroa.

Vuonna 2020 teollisuuden liikevaihto Lapissa oli noin 6 340 miljoonaa euroa, kun kaivostoiminta ja louhinta takoivat liikevaihtoa 690 miljoonaa euroa. Matkailun vaihto oli hieman vähemmän eli 546 miljoonaa. Etenkin kaivosteollisuudessa ja matkailussa Lapilla on suuri merkitys koko Suomea ajatellen.

Vuosi on nyt pulkassa Konepörssinkin osalta. Toivotan lukijoillemme Hyvää Joulua ja menestystä vuodelle 2024. Konepörssi 1/2024 ilmestyy 17.1. ja aineistopäivä on 8.1.