Auta pelastaja ehjänä kotiin

Päätin lainata pääkirjoitukseen otsikkoa suoraan Suomen Palopäällystöliitto (SPPL) ry:n tiedotteesta, sillä lauseeseen kiteytyy hyvin tiellä pelastustehtävissä toimivien huoli omasta turvallisuudesta. Kimmokkeen tiedotteen julkaisemiselle SPPL sai tammikuun puolivälin paikkeilla, kun viikon aikana onnettomuuspaikkaa ohittaneita autoja törmäsi raivaustöiden suoja-ajoneuvoon neljään otteeseen!

Huoli pelastajien turvallisuudesta on näköjään aivan aiheellinen. Eivätkö enää edes siniset hälytysvalot viestitä muille tielläliikkujille, että jotakin poikkeuksellista on edessä, ja on noudatettava varovaisuutta? Melkein pelottaa ajatella, miten hinausautojen kuljettajat selviävät hengissä, kun he keltaisten varoitusvalojen turvin noutavat rikkoutuneita ajoneuvoja teiden varsilta.

Kerrataan nyt vielä: Jos tapahtumapaikalla on jo auttajia, eikä kukaan aktiivisesti pyydä sinua pysähtymään, ohita tilanne varovaisuutta noudattaen ja tiukasti liikenteeseen keskittyen. Unohda kuvaaminen ja noudata liikenteenohjausta. Tietysti, jos paikalla tarvitaan apua, jokaisen tienkäyttäjän on velvollisuus auttaa omien kykyjensä mukaan.

Aiempana mainituissa onnettomuuksissa ei onneksi sattunut henkilövahinkoja. Muuten tieliikenteessä menehtyi Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan 219 henkilöä. Kuolonuhrien määrä on pysynyt jo vuosia jokseenkin ennallaan, eikä merkittävää laskua ole ollut havaittavissa.

Miten menee läntisissä naapureissa?

Jälleen kerran ihmetyttää se, että Norjassa liikenteessä menehtyi vain 87 henkilöä, vaikka olemme kansakuntina jokseenkin samankokoisia. Liikenteen olosuhteet ovat vuonojen maassa kuitenkin monessa suhteessa melko tavalla haasteellisemmat kuin Suomessa. Epäilen näkyvän valvonnan ja tiestön kunnossapidon resurssien määrällä olevan jonkinlainen vaikutus.

Tapoihin kuuluu verrata Suomen tilannetta myös liikenneturvallisuuden mallimaana pidettyyn Ruotsiin. Länsinaapurin tieliikenteessä kuoli viime vuonna 192 henkilöä, eli vähemmän kuin meillä, vaikka väestöä on kaksinkertaisesti Suomeen nähden. Viitaten ylempänä käsiteltyyn pelastajien turvallisuuteen, juuri Ruotsista kantautuu kuitenkin tavan takaa uutisia siitä, miten hinausautoon tai pelastusautoon on törmätty – usein vielä raskaalla ajoneuvolla. Parannettavaa siis riittää länsinaapurissakin.

Voisiko vuosi 2022 olla sillä tavalla käänteentekevä, että alkaisimme jälleen ajaessamme keskittyä tarkemmin liikenteeseen? Ammattiliikenteessä erilaiset viestintävälineet ovat tietysti tärkeitä, mutta ne eivät saisi viedä niin paljoa huomiota, että ote liikenteeseen herpaantuu. Ja kun ikä on lähempänä sataa kuin nollaa, sitä huomaa havaintokykynsä heikenneen nuoruusvuosista, ja on vain oltava entistä tarkempana. Puhun kokemuksesta.

Vaaratilanteiden lisääntyminen pelastustilanteissa johtaa väistämättä siihen, että liikenne katkaistaan kokonaan pelastustöiden ajaksi. Jos kiertotie onkin olemassa, tavan mukaan sielläkin tapahtuu onnettomuus, ja liikenne seisahtuu. Sitten ei ole kellään enää kivaa.

Me muut tienkäyttäjät voimme pienillä toimilla turvata pelastajien työskentelyolosuhteet ja itsellemme sujuvan matkan jatkumisen. Liikenneonnettomuuden uhri voi taistella hengestään, joten on kohtuutonta asettaa häntä auttavaa pelastajaa hengenvaaraan. En usko, että pelastajien työ niin riemukasta on, että sitä viitsisi oman henkensä uhalla tehdä.

Liikutaan varovasti!