Helppoa ajoa nelivetoautomaatilla – VW Crafter

Volkswagen avasi muutama vuosi sitten keskelle Puolaa uuden tehtaan, joka keskittyy pelkästään Volkswagen Crafter -pakettiautojen valmistukseen. Samoihin aikoihin myös kyseinen malli uudistui, kun VW:n ison pakettiauton toinen sukupolvi näki päivänvalon. Viime vuonna uusi Crafter valittiin vuoden pakettiautoksi. Nyt siitä on tarjolla myös nelivetoinen ja automaattivaihteistolla varustettu versio, jollaisen saimme koeajoon. Puolan uusi tehdas valmistaa nykyisin noin 100 000 uutta ajoneuvoa vuodessa.

Uudistunut Volkswagen Crafter esiteltiin maailmalle kesällä 2016. Saman vuoden lopulla käynnistyi sen valmistus upouudella Puolan tehtaalla. Viime vuonna mallisto täydentyi nelivetoisella 4Motion-mallilla. Tänä vuonna saatiin viimein varustelistalle kaivattu automaattivaihteisto.
Pakettiautonkin hankinta alkaa nykyisin muistuttaa henkilöauton oston tavoin loputonta monivalintatehtävää. Kori-, moottori-, voimansiirto- ja varusteluvaihtoehtoja alkaa olla valtaisa määrä. Edellä mainittujen päälle tulevat vielä tämän päivän elektroniset apu- ja turvatoiminnot, viihdekeskukset ja navigointijärjestelmät. Ei ihme, jos valinnan teossa menee sormi välillä syvälle suuhun. Paljon on tarpeellista, eikä mitään lisävarustetta voi kutsua turhakkeeksi. Kaikille löytyy tarvitsijansa, joskaan ei aina samassa paketissa. Tosin sellaisenkin version Crafterista saa, jos on valmis maksamaan.
Volkswagen-pakettiautojen maahantuojaK Auto oy (VV-Auto Group oy:n nimi muuttui 1.6.2018 alkaen K Auto oy:ksi) oli varannut koeajoautoksi varsin kattavasti varustellun Crafterin. Siinä uuden kahdeksanpykäläisen automaattivaihteiston voimat jaetaan tiehen kaikkien neljän pyörän kautta. Moottorina on kahden litran TDI-moottori tehoilla 130 kilowattia (177 hv). CO₂-päästöarvo on 234 grammaa kilometrille. Koriksi oli valikoitunut niin sanottu lyhyt ja puolikorkea malli. Lisäksi metallivärillä kuorrutettuun autoon oli ahdettu lisävarusteita sen verran paljon, että niistä olisi helppo kirjoittaa vaikka koko illan elokuva. Valtaosa tarjonnasta keskittyy elektroniikan mukana tuomiin ominaisuuksiin. Koeajoauton hintalappuun oli printattu 73 900 euroa (sisältää arvonlisäveron), josta autoveron osuus on 13 150 euroa. Oheisena katsaus, mitä tuolla summalla saa ja etenkin, millainen uusi nelivetoinen automaattivaihteinen Crafter on ajossa. 

Se automaatti
Crafterin automaattiversion vaihteistona on perinteinen automaattivaihteisto. Voimansiirto on tavallaan pelkistetty.  Vaihteistossa ei ole henkilöautoista tuttuja sport- tai eco-ajotiloja, joten niiden kanssa kikkailua ei pakettiautolla tarvitse tehdä. Ainut vaihtoehto, jonka vaihteisto tarjoaa, on vaihteiden vaihtaminen sekventiaalisesti käsin. Vaihteita on tällöinkin kahdeksan.

Tavallisessa arkiajossa automaattivaihteisto toimii huomaamattoman jouheasti. Alle 2 000 kierroksen moottorinopeuksilla vaihteisto vaihtaa todella pehmeästi. Rauhallisissa kiihdytyksissä vaihde vaihtuu lähes huomaamattomasti. Pienen nykäisyn tosin tuntee, jos oikein aisteja pinnistää. Rivakammissa kiihdytyksissä kierroslukumittarin neulaa nousee korkeammalle ennen vaihtoa, joka sekin tällöin tapahtuu hienostuneen pehmeästi. Tässä kohtaa on syytä todeta, että koeajo tehtiin tyhjällä autolla, vaikkakin kuorman tuoma painolasti varmasti tekee vaihdosta entistä pehmeämpää. Automaattivaihteiston yhteyteen on saatavana hyödyllinen ja turvallisuutta parantava lisävaruste, adaptiivinen vakionopeuden säädin. Sen myötä auto ottaa yhden harppauksen kohti eräänlaista autonomista ajoa.
Toimintoa käytettäessä kuljettajalle jää vain ajosuunnasta huolehtiminen. Adaptiivisuus tuo vakionopeussäätimeen edellä ajavan ajoneuvon tunnistuksen ja nopeuden sovittamisen sen mukaan. Kokeilun perusteella Crafter jarruttaa vauhdin aina pysähdyksiin asti, jos edessä ajava näin tekee. Ja kaikki tämä tapahtuu ilman jalkojen käyttöä. Tosin luonnostaan tulee kyllä pidettyä jarrujalkaa ikään kuin liipasimella jarrupolkimen päällä. Ehkä siitä tulee luovuttua, kun luotto auton toimintoihin on tullut kokemuksen kautta. Sen verran hyvin ovat Ensio Itkosen opit vielä takaraivossa, että Crafterin pisin tunnistama etäisyys edellä ajavaan tuntuu kyllä Enskan opettamaa turvaväliä lyhyemmältä.
Kaiken kaikkiaan automaattivaihteisto tekee ajosta helppoa ja vaivatonta. Kaupunkiliikenteen seassa se on omimmillaan vähentämään kuljettajan ponnisteluja. Sammutusautomatiikka pysäyttää moottorin liikennevaloissa, joten ekologisuuskin on huomioitu. Hitaalla vauhdilla ryöminen on tasaista. Auto on helppo ajaa nykimättä ahtaaseenkin koloon.

Veto kunnossa
Crafterissa on VW:n muissakin malleissa käyttämä 4Motion-nelivetojärjestelmä. Siinä järjestelmä vähentää vetoa automaattisesti huonosti pitävästä renkaasta, hilliten näin sutimista. Autossa on jatkuva neliveto, eikä siinäkään ole vaihteiston tavoin mitään valinnaisia toimintoja. Autossa on aina käytössä niin sanottu nopea neliveto. Taka-akselin tasauspyörästön lukko on ainut voimansiirtoon liittyvä valinnainen toiminto. Sen käyttö tapahtuu sähköisellä painokytkimellä.
Koeajon aikaisen kuivan ja lämpimän syksyn johdosta ei ollut vielä tarjolla sohjoista tai muuten nelivedon testaukseen soveltuvaa liukkautta. Piti siis kehitellä jokin konsti testata 4Motionin toimintaa tasaista arkea vaativammissa oloissa. Crafterin perään päätettiin kytkeä iso traktori, jota vedettiin loivaan sorapintaiseen ylämäkeen. Traktorin paino oli vajaat kuusi tonnia. 4Motion Crafter veti sen kivuttomasti ja käytännössä sutimatta ylös. Osaltaan automaattivaihteisto helpottaa liikkeellelähtöä, jolloin startissa ei ollut sutimisen aiheuttavaa nykäisyä. Automaattivaihteisto tarjoaa nelivedon kanssa hyvää vääntömomenttia jo etanavauhdissa. Vedon aikana Crafter oli tyhjä. Kevyttä sutimista oli kuultavissa, mutta järjestelmä reagoi siihen välittömästi vähentäen pyörältä vetoa, joten sutiminen rajoittui lähinnä hienoisesti kuultavaan lyhyeen ruopaisuun. Traktorin ylämäkivedosta voi katsoa videon tämän artikkelin lopusta.
Muilta osin nelivedon käytös soratiellä on yllätyksetöntä ja jouheaa. Asfalttialustalla nelivedon olemassaolosta ei ole tietoa, tosin ei sora-alustallakaan, kun auto liikkuu vauhdilla. Sillä on helppo päätyä paikkoihin, joista ei aina välttämättä pääsekään pois, ellei sitten mene niihin peruuttamalla. Siihenkin helpotusta tuo peruutuskamera.

Kuljettajan penkillä
Crafter tarjoaa kuljettajalle hyvät oltavat. Ohjaamossa on pään tilaa yllin kyllin, mutta penkin pituussäätö riittää juuri ja juuri 190-senttiselle kuljettajalle. Sitä pidemmät kuskit tuntevat olonsa varmasti hitusen ahtaaksi. Istuma-asento on sopivan pysty pitkällekin ajorupeamalle. Istuinkorkeus on riittävän suuri pitkällekin kuljettajalle, jolloin jalat eivät ole koukussa. Oviaukko on suuri ja sisäänkäynti helppoa. Ohjaamossa on kaksi kauhukahvaa molemmin puolin, joista voi tarvittaessa ottaa tukea sisään kiivetessä.
Ohjauspyörän koko on lähempänä henkilöautoluokkaa kuin perinteistä pakettiauton suurta kokoa. Se myös osaltaan helpottaa puikkoihin hyppäämistä. Ohjauspyörä on ajan hengen mukaisesti täynnä toimintoja ja mukavuuden maksimoimiseksi se on lämmitettävä. Vakionopeuden säätö on ratin vasemmalla puolella. Sen käyttö on suorastaan mukavaa, jolloin sitä tulee myös hyödynnettyä. Radion äänenvoimakkuuden säädin on niin ikään vasemmalla. Puhelimen käytön kytkimet ovat ohjauspyörän oikealla reunalla. Kaikkien painonappien tuntuma on erinomainen.

Näkyvyys on hyvä kaikkiin suuntiin. Suuri tuulilasi vähentää kyyristelyä ylös katseltaessa, sekin lämmitettävä. Kaksiosaiset sivupeilit molemmin puolin luovat laajan näkyvyyden taakse ja sivuille. Peilit ovat sähköisesti käännettävissä sisään. Peruutuskamera vielä täydentää sen, mitä peilit eivät näytä. Se kytkeytyy aina automaattisesti päälle, kun peruutusvaihde kytketään päälle. Kosketusnäytön peruutuskamerakuva on selkeä pimeässäkin. Ohjauspyörän käännön mukaan kuvassa liikkuvat hiusviivat helpottavat sompailua. Peilien ja kameran lisäksi auton ympäristöä valvovat tutkat niin edessä, takana kuin sivuilla. Onneksi tämä toiminto on kytkettävissä pois päällä. Puiden ja puskien ympäröimällä mökkitiellä se aiheutti alituista hälytystä auton sivuilta, kun puiden oksat lähes hipoivat auton kylkeä. Ehkä huomionarvoisin havainto komentosillalta oli auton todella hyvät ajovalot. Koeajoautossa ne olivat uutta led-tekniikkaa. Valon värisävy oli tasaisen vaalea ja valoteho hyvä leveällä kuviolla, myös kaukovalojen. Valojen korkea sijainti osaltaan parantaa varmasti niiden luomaa kuviota.
Autossa oli myös kaukovaloavustin (Light Assist), joka huolehtii kauko- ja lähivalojen vaihtamisesta. Kokeilujen perusteella avustin hoitaa hommansa. Ainakaan moittivia valon vilkautuksia ei tullut takaisinpäin. Vastaantulijan, katuvalojen tai perä edellä lähestyvän edellä kulkijan havaittuaan auto vaihtaa automaattisesti lähivaloille ja taas kaukovaloille, kun pimeää on edessä riittävästi. Päiväsaikaan auton nokalla palaa ajan henkeen tyylikkäät led-valonauhat. Ohjaamossa on reilusti säilytystilaa pikkutavaroille. Tilaa on ovissa kolmessa eri tasossa, kojelaudalla, keskikonsolissa, hansikaslokerossa, matkustajien istuimien alla ja katon etuosassa. Keskimmäisen istuimen selkänoja taittuu alas tukevaksi kirjoitusalustaksi ja pullotelineeksi. Vasenkätiselle siitä ei ole apua.

Tilaa on

Crafterin lyhyen version tavaratilan pituus 3,2 metriä ja leveys 1,75. Pyöräkotelot rajoittavat hieman lattiatilaa. Lattian korkeus maasta on 70 senttiä, joten huonojalkainen kaipaa helposti jotain apuaskelmaa. Sellaista ei autossa itsessään ole. Puolikorkean mallin takakopassa mahtuu 190-senttinen henkilö seisomaan juuri ja juuri suorana. Takaovissa on vahvistetut saranat ja ne aukeavat 270 astetta. Molemmille takaoville on magneetilla varustettu aukipitolaite. Ovet pysyvät näin äärimmilleen auki kovallakin tuulella. Tuulisalvat pitävät ovet 90 astetta auki, ja ne on helppo vapauttaa, jotta ovet aukeavat äärimmilleen. Vastaavasti salvat kytkeytyvät itsestään paikalleen, kun ovet suljetaan. Kaikki ovet, ohjaamoa myöden, sulkeutuvat hillityn täsmällisesti.
Tavaratilassa on reilusti sidontalenkkejä. Lattialla on kahdeksan kiinteää ja sivuseinillä kuusi siirrettävää. Takakopan valaistuksesta huolehtivat neljä todella kirkasta led-valoa. Autossa on keskuslukitus kaikkia ovia varten. Tavaratilan ovet pystyy vielä lukitsemaan erillisellä kytkimellä ajon ajaksi.

Ja lisää varusteita
Koeajoauton juttuna oli perehtyä automaattivaihteistoon ja sen ohella nelivetoon. Niistä ei moitittavaa löytynyt, jos ei sellaiseksi lasketa polttoaineenkulutusta. Sekalaisessa ajossa moottoritiellä, kaupunkialueilla, mökkiteillä ja sorataipaleilla kulutus jäi karvan alle kymmenen litran sataa kilometriä kohden. Kaasujalan käyttö oli ennemmin reipasta kuin säästelevää.
Auton moottorin ja alustan ominaisuuksien edelle ajaa nykyisin helposti kojelaudalta löytyvät loputtomat toiminnot. Volkswagenin Infotainment-järjestelmä hoitaa puhelut ja viihdepuolen. Navigaattoria ei koeajoautossa ollut, mutta sellaisenkin saa haluttaessa. Infotainment-järjestelmän kahdeksan tuuman kosketusnäytön tuntuma on hyvä. Näytön painettavat symbolit ovat suuria ja painallukset onnistuvat aina kerralla. Radion lisäksi musiikkia voi kuunnella Bluetoothilla liitetystä älypuhelimesta, sd-muistikortilta, usb-porttiin liitetyltä muistitikulta, cd-levyltä tai audioliitäntään (3,5 millin plugi) kytketyltä soittimelta. Musiikin kuuntelun lisäksi kosketusnäytöllä onnistuu muistitikulla tai sd-kortilla olevien valokuvien katselu.
Android- ja iOS-puhelimen paritus onnistuu kivuttomasti auton kanssa Bluetoothin välityksellä. Samoin älypuhelimen yhteystiedot siirtyvät auton käyttöön napin painalluksella. Kerran muodostettu yhteys auton ja älypuhelimen välillä säilyy muistissa, ja aina kun puhelin on riittävän lähellä autoa, syntyy yhteys uudelleen. Puhelinta ei siis näin tarvitse edes kaivaa taskusta. Henkilökohtaisen älypuhelimen käyttö onnistuu auton kosketusnäytön kautta. Toiminnot ovat nopeita ja äänen laatu molempiin suuntiin on hyvä. Uusimpia älypuhelimia varten Infotainment-järjestelmässä on ominaisuus, joka mahdollistaa älypuhelimen toimintojen siirtämisen auton kosketusnäytölle (App-Connect). Automaattinen ilmastointi tarjoaa helpottavaa vilvoitusta Suomen ikuisiin helteisiin. Auto on hidas lämpenemään nykyisten dieseleiden tapaan. Sitä helpottamaan on asennettu polttoainekäyttöinen, ajastinkellolla varustettu lisälämmitin.

Kaikki yksissä kuorissa
Volkswagen Crafter on iso auto. Koostaan huolimatta sitä on helppo käsitellä ahtaissakin paikoissa. Kiitos siitä kuuluu nykyaikaisille avustimille. Viestintä hoituu niin ikään ajanmukaisin varustein, Bluetooth jne. Kuljettajan viihdytykseen on tarjolla moniakin lähteitä, joskin niitä kaikkia tulee tuskin käytettyä. Koeajoauton kaksilitrainen moottori tarjoaa riittävästi tehoa moottoritieajoon muun liikenteen mukana. Nelivetoisena autolla voi uskaltautua pois kovapintaisilta alustoilta sekä myös hieman mäkisimpiin oloihin. Varsinaiseen maastoajoon siitä ei ole, mutta erittäin huonoja mökki- tai metsäteitä sillä kyllä pistelee. Kaiken kruunaa vielä ajamisen helppous, jonka mallistossa uusi automaattivaihteisto tuo tullessaan. Ajossa unohtuu helposti olevansa pakettiauton ratissa. 

https://youtu.be/vJsdRYjqmlI