Uutiset

Työkoneet

KP 40 – Rautionmaan konekauppiaat – Konepörssissä mukana alusta saakka

Konepörssi täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Lehtiä on tehty tuona aikana jo reilusti yli 400 kappaletta. Rautionmaan tunnettu konekauppiassuku on ilmoittanut myynnissä olevaa kalustoaan uskollisesti alusta asti. Suomen Telakoneenakin jo vuodesta 1990 lähtien. Ennen Hyundain maahantuonnin aloittamista vuonna 1998 ilmoituksissa oli lähes pelkästään käytettyä kalustoa.

Nyt toimitusjohtajan tehtävät jättävä ja vanhemmaksi neuvonantajaksi siirtyvä, vuonna 1954 syntynyt Matti Rautionmaa oli Konepörssin alkuaikoina vanhempien velipoikien tekemien konekauppojen hanslankarina ja puskukonekuskinakin, mutta Telakoneen perustamisen jälkeen yksi omistajista.

Matti Rautionmaa kertoo heti aluksi, että jo hiekkalaatikkoiässä tulevaisuuden toimenkuva oli nähtävissä. Kun toiset mielivät ajaa puusta itsetehdyillä koneilla pitkin poikin hiekkalaatikkoa, Matti halusi asettaa niitä riviin laatikon reunalle. Suorat konerivistöt ovat Suomen Telakoneen pihamaalla edelleen Matille tärkeitä. Punkalaitumen hiekkaleikeistä kumpuaa siis jo Matinkin innostus koneisiin ja tekniikkaan.

Aivan ensimmäisen ilmoituksen Konepörssissä vuonna 1981 julkaisi 10-jäsenisen sisarusparven vanhin, vuonna 1939 syntynyt Mauri Rautionmaa. Rivi-ilmoituksessa todettiin yksinkertaisesti näin: ”Myytävänä pyöräkuormaajia ja tela-alustaisia kaivukoneita.” Myös edullisia kone- ja varaosatoimituksia ulkomailta luvattiin. Koneita ei sen paremmin yksilöity ilmoitukseen vielä tässä vaiheessa.

Ja tuon ilmoituksen sanoma on edelleen täyttä totta Suomen Telakoneenkin kohdalla. Yritys on käynyt luotettua kansainvälistä konekauppaa läpi vuosikymmenten. Niin tuontia kuin vientiäkin, ajankohdasta riippuen. Konepörssilläkin on ollut tärkeä rooli, kun myytävää kalustoa on tehty tiettäväksi asiakaskunnassa.

Suomen Telakone Oy:n toimitusjohtajan virasta pois jäävä Matti Rautionmaa velipoikineen on tehnyt konehommia ja -kauppaa kauemmin kuin Konepörssi on ollut olemassa. Matin kädessä on kaksi aivan ensimmäistä Konepörssiä vuosilta 1981 ja 1982. Työkavereilta lahjaksi saatu pikkuharmaa on vuodelta 1956 ja Matti on kaksi vuotta vanhempaa vuosimallia. Kaikki kolme vieläkin hyvässä vedossa.

”Minun ensimmäinen kontaktini Konepörssiin on 80-luvun alkupuolelta. Olin velipojan kanssa hommissa Uudenkaupungin Kemiran tehtaalla (nykyinen Yara) puskemassa kipsiä pois hihnan alta. Kaksi Konepörssin matkasaarnaajaa kävi ilmoitusta myymässä. Toinen oli sellainen tukevampi upseerismies”, muistelee Matti.

Konepörssin nykyinen päätoimittaja Jussi Lehtonen tunnistaa kuvauksesta Risto Ojasen, joka vastasi tuolloin Pirkanmaan ja Turun suunnan ilmoitusmyynnistä.

”Lehden rooli jo 80- ja 90-luvuilla oli todella merkittävä. Konepörssiä selattiin aina innolla. Ja ne, joiden ilmoitus oli sivuilla, olivat niitä pelimiehiä ja todellisia tekijöitä. Se huomioitiin heti, jos joku oli jättänyt ilmoittamatta. Konekauppiaat kokivat alusta saakka erittäin tarpeelliseksi lehden, jossa voi markkinoida myytävää kalustoa tehokkaasti. Konepörssi iski hyvään saumaan”, jatkaa Matti.

Allis Chalmers -puskukone Tatran vetämällä lavetilla vuonna 1969. Auton ovessa lukee M.Rautionmaa Punkalaidun.

Puskukoneista se lähti

Puskukoneet juuri olivat niitä, joilla Rautionmaatkin tekivät alkuaikojen kauppojaan. Tuolloin konetyyppi oli vielä Suomessa suosittu. Matti sai ensimmäisiä ajotuntumia puskukoneisiin jo varsin nuorena. Tosin ihan ensimmäinen muisto koneella ajamisesta liittyy yhteen toiseen, Suomen rakentamisessa laajalti käytettyyn konelegendaan.

”Isällä oli Riukuvammaksia ja niillä kaivettiin metsäojia. Vammalan tehdas oli lähellä Punkalaidunta, joten sieltä sitä kalustoa ostettiin. Paikallisessa työsiirtolassa teetettiin niihin esimerkiksi kauhoja ym. asennuksia. Sain tehtäväksi ajaa sieltä kotiin yhden koneen. Isä kehotti välttämään isoja vaihteita. Epäonnekseni heitin isoa pykälää sisään ylämäessä ja siitä koituva nykäys nosti kevyen nokan kohti pilviä. Kauha otti sitten kiinni maahan ja hetken katselin ohilentäviä lintuja. Kuitenkin tajusin sitten painaa kauhalla keulan alas ja loppumatkan ajoinkin todella varovasti. En uskaltanut mainita asiasta isälle”, nauraa Matti.

Matti (vas.) ja Markku ovat tehneet käytettyjen maansiirtokoneiden kansainvälistä kauppaa 70-luvulta saakka. Niitä on tuotu Suomeen ja myös viety Suomesta pois. Komea kasipari komeili Humppilan toimitilojen pihamaalla vuonna 1998.

”Olin jotain 12- tai 13-vuotias, kun isä vei minut Vuosaareen tiilitehtaalle puskemaan Allis Chalmersilla merestä imuruoppaajalla nostettavaa hiekkaa putken päästä etäämmälle. Suuaukkoa piti pitää auki. Jäin sinne työmaalle sitten yksin, kun isä lähti hakemaan Punkalaitumelta toista kuskia.”

”Putken päästä tuli hiekan mukana paljon myös erilaisia meren eläviä. Se oli lokkien buffetpöytä ja lintuja oli ilma sakeanaan. Puskin pari vuorokautta yhtä soittoa sitä hiekkaa. Välillä torkahdin hetkeksi ja kun heräsin, niin lokki istui naaman edessä. Ei ollut ruokaa eikä juomaa mukana. Kun apuvoimat tulivat, niin minut kannettiin autoon. Jalat eivät enää kantaneet”, muistelee Matti nuoruuden uuvuttavia konehommiaan.

Matin isoveli, vuonna 1948 syntynyt ja jo edellä mainittu Markku teki tosissaan kauppaa jo 70-luvulla ja Matti hääri mukana, minkä ehti ja kykeni.

”Yksi Cat D4 -puskukone myytiin Varkauteen ja minun piti käväistä siellä näyttämässä, että kaikki toimii. Sekin keikka venähti kahdeksi viikoksi, kun jäin sitten tekemään paikallisen yrityksen palvelukseen Joutsenlahden ylitystä.”

Samsung käväisi

Hyundai ei suinkaan ollut ensimmäinen Rautionmaiden uusi kone-edustus.

”Ennen Hyundain maahantuontia toimme yhdessä edesmenneen Kari Päivikön (Fintractor Oy) ja Tauno Heinolan (Heinolan Auto ja Traktori Oy) kanssa Samsung-kaivukoneita maahan. Ne muistetaan parhaiten siitä pyöreästä helikopteriohjaamostaan. Vuoden 1996 Maxpossa niitä ylpeänä esiteltiin ja Konepörssissä tietenkin ilmoiteltiin. Se lysti ei kestänyt kuin muutaman vuoden, kun Volvo osti Samsungin. Tosin Hyundain edustus alkoi heti Samsungin loputtua”, muistaa Matti.

”Edellisen ketkun Hyundai-maahantuojan jäljiltä piti tehdä paljon töitä ja markkinointia merkin näkyvyyden eteen. Tässä imagon luomisessa apuna käytettiin tietenkin Konepörssiä.”

Hyundai lähtikin heti hyvään liitoon. Rautionmaille oli jo muodostunut hyvä asiakaskunta ja sitä kautta luottamusta.

”Nuorena lähdimme pelotta aina tulta päin ja yksi kantava motto on ollut riskien ottaminen. Myös alusta alkaen meillä on ollut hyvä ja innostunut asentajaporukka. Asiakkaalle myydään tänä päivänä yhä enemmän kokonaispalvelua ja huolenpitoa. Käytettyjen kaupassakin pitää kantaa vastuu, aivan samalla tavalla kuin uusienkin kohdalla.”

Konekaupan luonne on muuttunut reilussa 30 vuodessa paljon. Aiemmin esimerkiksi vaihtokonetta tutkittiin paljon tarkemmin. Kauppoja käytiin hieromassa asiakkaan luona, samalla tutustuttiin ja ystävystyttiinkin. Monet Matinkin asiakkaista ovat olleetkin mukana alusta saakka.

Hyundai siirtyi Suomen Telakoneen maahantuontiin 1990 luvun loppupuolella. Oheinen Konepörssin ilmoitus on vuodelta 1998 ja numerosta 11. Ihan alussa lehden ilmestymistiheys oli harvempi, mutta jo yli 30 vuotta Konepörssi on ilmestynyt 12 kertaa vuodessa.

Ei tapaamisia

”Valitettavasti tämä internet on vähentänyt sosiaalista kanssakäymistä. Ennen konemyyjä oli jatkuvasti liikkeellä, eikä tietokoneen ääressä. Nyt kauppoja voidaan tehdä pelkkien kuvien perusteella ja koneiden vieressä ei välttämättä fyysisesti käydä ollenkaan. Kansainvälistä kauppaa internet on helpottanut. Ennen ilmoittelimme ulkomaille myytävää kalustoa esimerkiksi Resale Weekly -lehdessä ja myös ruotsalaisissa alan julkaisuissa. Olipa meillä kerran ilmoitus amerikkalaisessa Rock and Dirt -lehdessäkin. Varsinkin 90-luvun alun laman aikaan myimme kalustoa runsaasti ulos maasta, kun Suomessa ei ostajia ollut. Meksikossa taitaa olla kaukaisin asiakas”, muistaa Matti.

Varsin monenlaisia kauppatapahtumia on sopinut Matin pitkän uran varrelle. Yksi mieleenpainuvimmista on venäläinen konevälittäjä, joka osti takavuosina paljon kalustoa Rautionmailta.

”Kerran tämä murtaen suomea puhuva kaveri ilmestyi muovikassi kädessä toimistolle ja 300 000 euron kauppa sovittiin muutamista koneista. Mies kaivoi sileitä setelipinkkoja muovikassistaan pöydälle. Oli 100, 50 ja 20 euron seteleitä siisteissä nipuissa. Kauppasumma laskettiin vain ynnäämällä yhden nipun sisältö ja asettamalla samankorkuiset pinot vierekkäin”, virnistää Matti.

Vasta pankissa rahamäärä tarkistettiin oikeaksi. Venäläiskauppamies kun lupasi sitten seuraavalla kerralla tuoda lisää, jos summa olisi vajaa. Tosin vannotti myös hyvittämään, jos rahaa olisi liikaa. Pietarilaispankista olivat loppuneet isot setelit, millä selittyi 20 euron setelien mukana olo.

”Kysyin mieheltä, että eikö hän pelkää, että joku ryöstää rahat matkalla. Hän totesi, että ketä kiinnostaa vanha ukko, joka roikottaa muovikassia kädessään. Sepä se. Mies osti meiltä paljon koneita.”

Matti Rautionmaa siis siirtyy Suomen Telakoneen vanhemmaksi neuvonantajaksi. Mies on käytettävissä vuosien kokemuksen pohjalta antamaan neuvoja niitä haluttaessa. Työhuonekin on vielä Humppilan tiloissa, mutta siellä ei hän enää vakituisesti päivystä. Kaksi Matin kolmesta pojasta jatkaa kuitenkin Suomen Telakoneen palveluksessa, joten Rautionmaat eivät Telakonetta jätä.

”Lopuksi haluaisin kiittää lämpimästi kaikkia asiakkaitani ja muita yhteistyökumppaneita vuosien varrelta. Terveiset myös konekaupan kollegoille merkistä ja yrityksestä riippumatta. Yhteistyö konekauppiaiden kesken on ollut hyvää ja rehtiä. Vilpittömästi olemme toisiamme kannustaneet ja onnitelleet onnnistuneista kaupoista. Kaikille myös oikein hyvää jatkoa elämässä. Tästä minun on nyt hyvä väistyä kohti uusia seikkailuja”, päättää Matti.

Niihin seikkaluihin vie työkavereilta läksiäislahjaksi saatu, vuoden 1956-mallinen ”pikkuharmaa-Ferguson”, jonka pukille Matti kiipeää juttutuokion lopuksi.

Suosittuja Telakonepäiviä on vietetty useana vuonna. Kuva tapahtumasta vuodelta 2006.

Ovisilmistä se alkoi

70-luvun lopulla Matti kokeili myös toisenlaista kaupankäyntiä muuttamalla hetkeksi maalta urbaaniin sykkeeseen.

Kauppamiehen taival nimittäin alkoi Suomen Turusta. 70-luvun lopulla mies karisti Punkalaitumen savet saappaistaan hetkeksi ja päätti muuttaa serkkupojan kanssa kaupunkiin. Päätöstä oli edeltänyt opiskelijoiden rientopaikoissa vierailut. Tuolloin moni jutulle tullut opiskelija valitti asuntopulaa Turussa.

Tästä rohkaistuneena serkukset laativat ilmoituksen Turun Sanomiin. Matin muistelun mukaan se meni kutakuinkin näin:

”Kaksi työssäkäyvää ja maksukykyistä nuorta miestä etsii vuokralle Turusta 2–3 h+keittiö.”

Tosin taidettiin hieman pistää omiamme. Kummallakaan ei ollut työtä, eikä penniäkään rahaa”, nauraa Matti. Puutarhakadulta löytyikin nopeasti iso huoneisto ja ensimmäisen kuukauden vuokrarahat lainattiin Matin isoveljeltä.

”Haistoimme bisneksen. Baareista hommasimme nopeasti alivuokralaisia huoneistoon ja pian kämppä oli täynnä opiskelijoita. Sillä seurauksella, että minä ja serkkupoika nukuimme patjalla keittiön lattialla. Aamulla sitten peti piti korjata aikaisin pois opiskelijoiden aamiaishuoneesta.”

Matti kyllästyi nopeasti joutomiehenä oloon ja löysi työpaikan Maito-Aurasta. Patanokka-Volvo starttasi yöllä kohti saaristokuntia. Maitotonkat kulkivat aamuksi meijeriin. Väsynein silmin huristeltiin pitkin kapeita kyläteitä. Yöherätykset alkoivat nopeasti kyllästyttää nuorta miestä. Varsinkin kun vilkkaassa opiskelijakolhoosissa oli vaikeaa nukkua päivällä ja Matin puheiden mukaan myös yöllä.

Suomen Telakone Oy:n huoltohalli Humppilassa joulukuussa 2020.

”Sainkin sitten ylennyksen jakeluauton kuljettajaksi kaupungissa. Kun kuormista jäi yli maitotuotteita, niin täytin niillä jääkaappia opiskelijoille. Tosin äkkiä valittivat, että aina vaan tätä jugurttia ja piimää”, muistaa Matti rooliaan köyhien opiskelijoiden muonittajana.

”Hiukan eväät paranivat, kun siirryin Maito-Aurasta leipomoon pullakuskiksi. Kohta samat opiskelijat valittivat, että ei ole jääkaapissa kuin kuivaa pullaa. Tosin luulen, että minä ja serkku oltiin ainoat vuokraisännät Turussa, joilla ruokaa sisältyi vuokrahintaan.”

Matti kävi töissä, mutta merkonomiksi kouluttautunut serkku kiersi vain baareja ja vietti rentoa oloneuvoksen elämää. Mattia se vähän kismittikin.

”Patistin hänet töihin ja työpaikka löytyikin K-Raudasta. Kerran menin miestä hakemaan töistä ja näin laatikollisen outoja pieniä komponentteja. Toisesta päästä kun katsoi, niin kohde oli kaukana ja toisinpäin ihan lähellä.”

”Otin siitä pari mukaani. Samoin viskasin rättisitikan takapenkille porakoneen ja terän. Ensimmäisen ovisilmän asensin sitten siihen vuokra-asuntomme oveen. Seuraavat myin samaan rappukäytävään naapureille. Kohta jo hain täyden laatikollisen niitä.”

Hinnat pompsahti

”Ensimmäisistä ovisilmäasennuksista pyysin varmaan noin 10 markkaa, kun hinta K-Raudassa oli seitsemän. Äkkiä olin nostanut veloituksen jo 50 markkaan ja kauppa kävi silti kuin siimaa. Pullakuskin hommat loppuivat ja olin täysipäiväinen ovisilmämies. Opiskelijoille aloin ostaa jopa makkaraa, lihaa ja muita parempia eineksiä jääkaappiin. Rättisitikkakin vaihtui Alfa Romeoksi. Bisnesmiehenä Turussa vierähti varmaan vuoden päivät”, muistaa Matti.

Mies muistelee myös, että esimerkiksi Runosmäen vanhemmat kerrostalot ovat hänen asentamillaan ovisilmillä varustettuja.

”Turun yöelämässä oltiin tuttuja. Portsarit moikkailivat ja viittelöivät jonon ohi sisään. Tosin bisnes sitten hiipui, kun tehdasasenteisia ovisilmiä alkoi jo silloin olla uusissa taloissa. Palattiin kotikonnuille ja aloin tehdä ihan muunlaista kauppaa. Asiakaspalvelun alkeet opettelin kuitenkin ovisilmillä”, lopettaa Matti Rautionmaa.

Konepörssi toivottaa Matille mukavia neuvonantajapäivä ja kiittää hyvästä, pitkästä ja hedelmällisestä yhteistyöstä.

Lue myös: Markku Rautionmaa (70 v) – konekauppaa pitkin poikin palloa.



Lue seuraavaksi