Merlo Group on vahvasti vientiyritys

Vuonna 1964 perustettu Merlo S.P.A. on perinteikäs italialainen perheyritys. Sitä luotsaa toisen polven koneenrakentaja eli vuonna 1934 syntynyt Amilcare Merlo, joka on edelleen tuttu näky tehtaalla lähes päivittäin. Mies on varsinainen tervaskanto, joka on varsin monien Merlon teknisten perusratkaisujen kantaisä. Tuotannon automatisointiin on panostettu

entisestään, esimerkiksi hitsaus hoidetaan jo kokonaan 54 robotin avulla. Merlo valmistaa valtaosan koneiden osista itse. Muun muassa rungot, puomit ja jopa hydraulisylinterit tehdään talon sisällä. Terästä kuluu Cuneon tehtaalla vuosittain peräti 60 000 tonnia. Jopa muoviosia, kuten puomien liukupintoja ja ohjaamon verhoiluja, on tehty muutaman vuoden ajan itse.

Edellisen kerran vierailin Merlon kurottajatehtaalla huhtikuussa vuonna 2014, jolloin MerloManne alias Leo Tergujeff aloitti yli 4 000 kilometrin mittaisen kurottajamatkansa Cuneosta Italiasta kotisuomeen. Leo juhli tuolloin eläköitymistään Rotatorin Merlo-huoltopäällikön tehtävästä varsin poikkeuksellisin menoin eli kurottajan ohjaamossa. Hieman yli kuukauden kestänyt reissu meni hyvin ja Leo huristi Euroopan läpi malliston pienimmällä mallilla Guinnessin ennätyksen arvoisesti. Tätä tapahtumaa Cuneossakin muistellaan edelleen lämmöllä ja reissusta kerrotaan edelleen jokaikiselle vierailevalle ryhmälle toimintaa esiteltäessä. Hyvin tehty Leo, kurottajasankari Italiassakin.

Nyt maahantuoja Rotatorin asiakasryhmän vierailu osui ajankohtaan, jolloin Euroopan talous elpyy monen hiljaisemman vuoden jälkeen. Italiankin talous ja sen myötä myös konekauppa olivat kolmisen vuotta sitten vajonneet vuonna 2008 alkaneen laman myötä ennen näkemättömään kuoppaan ja Merlollekin kotimarkkinat olivat hiljentyneet tyhjäkäynnille.

Italiankin kysyntä on tosin nyt kohenemassa. Vahva vientiyhtiö ei kuitenkaan ole riippuvainen oman maan markkinoiden tilasta. Tuolloin kolme vuotta sitten päivittäiset valmistusmäärät olivat tosin suurempia kuin nyt. Tällä hetkellä päivätuotannoksi mainittiin 20–25 konetta, kun vuonna 2014 vastaava luku oli 25–28. Vuosituotanto on tällä vauhdilla nyt noin 5 000 kurottajaa ja lähes 90 prosenttia tuotannosta menee vientiin. Merlo investoi liikevaihdostaan kahdeksan prosenttia vuosittain tuotekehitykseen, joten uusia innovaatioita esitellään tuon tuosta.

Koko hela maailma

Merlolla on kuusi tytäryhtiötä ja koneita viedään yli 50 maahan. Jälleenmyyjiä on maailmanlaajuisesti yli 600 kappaletta aina Australiaa ja Etelä-Amerikkaa myöden. Ranska on

suurin markkina-alue 23,5 prosentin osuudella. Toinen on Englanti (17,3 %) ja kolmas Saksa (14 %).  Nyt yhteensä 22 hehtaarin kokoisissa halleissa operoiva tehdas on laajentunut, alueelta on hankittu lisätilaa ostamalla alueen muita yrityksiä. Koko tehdasalue on kooltaan 30 hehtaaria. Tuotanto onkin pirstoutunut moneen eri halliin ja maallikon onkin vaikea hahmottaa tuotannon logistiikkaa.

Merlon filosofiana on valmistaa siis mahdollisimman paljon komponenteista ja myös työlaitteista itse, jolloin langat pysyvät omissa käsissä. Esimerkiksi sylintereitä tehdään vuodessa noin 40 000 kappaletta. Yksi kurottaja pitää sisällään 5–10 erikokoista sylinteriä. Tekniset ratkaisut kehitetään omalla suunnitteluosastolla ja näin erotutaan niistä kilpailijoista, jotka ostavat enemmän valmiita ratkaisuja muualta. Jo viime käynnillä korostettiin, että erikokoisissa koneissa pyritään yhä enemmän käyttämään samoja komponentteja. Esimerkiksi Turbofarmer-mallien uusi ohjaamo on nyt tulossa Roto-mallistoonkin.

Viime vuonna Merlo työllisti lähes 1 200 ihmistä. Vuonna 2016 palkattiin noin 120 uutta työntekijää ja samansuuntaisen kehityksen uskotaan jatkuvan tänä vuonna. Tehtaan työntekijät viettävät Merlolla edelleen siestaa. Kotona käydään kääntymässä kello 12.00–14.00 välisenä aikana ja työpäivän pituus on neljä tuntia ennen taukoa ja neljä tauon jälkeen. Perinteet siestalle ovat pitkät, mutta vientiyritykselle tauko keskellä päivää asettanee jonkin verran haasteita.

Uudet Rotot tulossa

Ensimmäisen kiinteärunkoisen kurottajansa Amilcare Merlo valmisti vuonna 1981. Jo tuolloin voimansiirto oli hydrostaattinen, kuten se on tänäkin päivänä. Vuonna 1991 Cuneon tehtaan hämäristä putkahti Italian auringon alle ensimmäinen pyörivällä ylävaunulla varustettu Roto. Loppu on historiaa. Mallistot ovat laajentuneet ja uudistuneet vuosien saatossa. Viimeisimpiä lanseerauksia ovat maatalousmallisto Turbofarmer II sekä viime vuonna Baumassa esitellyt hybridimallit, jotka tosin eivät vielä ole tuotannossa. Markkinoille on ensi vuonna tulossa uusi Roto-perhe, jonka yksi jäsen nähtiin tehdasvierailullakin.

Ensimmäiset uuden sukupolven Roto-mallit ovat 45.35S (4 500 kg/34,1 m) ja 60.28S (6 000 kg/28 m). Ensin mainittu on lähes 35 metrin nostokorkeudellaan Merlon korkeimmalle nostava malli. Molemmat on varustettu Turbofarmer-malleista tutulla CVTronic-vaihteistolla. Kyseessä on portaaton ja nykäyksetön hydrostaattinen voimansiirto nopeusalueella 0–40 kilometriä tunnissa. Se käsittää kaksi muuttuvatilavuuksista hydraulimoottoria ja sähköisesti ohjatun pumpun.

Kun ollaan matalilla nopeuksilla, moottorit toimivat yhdessä maksimiväännöllä. Merlon mukaan vääntöä saadaan yli 10 prosenttia enemmän kuin tavanomaisissa hydrostaattisissa voimansiirroissa. Kun ollaan siirtoajossa, vain päämoottori on käytössä ja näin saavutetaan maksiminopeus.  Ohjaamo on uusi ja rakenteeltaan sama kuin Turbofarmer II -malleissa. Hallintalaitteissa on tietenkin hieman eroavaisuuksia.

Joystick on Rotoissa uutta muotoilua, kämmen lepää kokonaan sen päällä. Merloissa on vakiovarusteena aina ollut yksi joystick, jolla voidaan hallita kaikkia puomiston liikkeitä. Suomi-varustuksessa vakiovarusteena on myös toinen ohjainsauva, sillä se helpottaa hallintaa. Tässä toisessa joystickissa on elohopeakytkin, joka automaattisesti kytkee sen mykäksi, kun käsinoja käännetään ylös. Kuljettaja voi halutessaan ajaa myös yhdellä sauvalla.

Näihin uutuusmalleihin palataan tarkemmin, jahka ne Suomeen saakka tiensä löytävät. Merlo-kurottajat Suomeen tuo Rotator Oy.

Katso alta kuvakooste suomalaisryhmän matkasta Merlon tehtaalle keväällä 2017.