Uutiset
Hansa-Machines 30 vuotta
Tero Tommilan luotsaama Hansa-Machines täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Porissa (kuva yllä) ja Klaukkalassa yrityksellä on toimipisteet, joissa on esillä runsaasti edustuksessa olevia työlaitteita ja koneita.
Uskaltaisin väittää, että porilainen Hansa-Machines ja perustajansa Tero Tommila ovat purkualan työlaitteiden ja menetelmienkin tärkeimpiä uranuurtajia Suomessa. Kun Tero 90-luvulla löysi ulkomaisilta messuilta mielenkiintoisia lisälaitteita, valittiin niistä Suomeen sopivimmat ja otettiin yrityksen tuoteohjelmaan. Toki Hansa Machinesin 30-vuotiselle taipaleelle mahtuu monenlaista muutakin kuin purkualaa. Tuotevalikoima onkin tänä päivänä laaja, joskin harkiten rakennettu.
Tero Tommila vetää Hansa-Machines -nimellä ammattipiireissä tunnettua yhtiötään, joka aikoinaan perustettiin aputoiminimeksi Hansa-Vienti Oy:lle. Se taas juonsi juurensa yritystoiminnan alkuajoista, jolloin kone- ja laitekaupan sijaan Tero avusti yrityksiä vientiponnisteluissa.
Tekniikkaan mies sai ensikosketuksensa jo isänsä pyörittämässä traktoripurkamossa 60-luvulla. Taskurahoja tienattiin kädet rasvassa traktoreita osiksi ruuvaamalla. Kait yrittäjäpistos tulikin nyt jo 94-vuotiaalta isältä, joka ehti tehdä monenlaista työuransa aikana. Traktoripurkamo jäi viimeiseksi isän yrityksistä, ja se hiipui hiljalleen 90-luvulle tultaessa.
Teron tie kulki, armeijan, teknillisen opiston ja kaupallisen täydennyskoulutuksen kautta porilaiseen Satahydro Oy nimiseen yritykseen, jota johti Kalevi Heimolehto.
”Hydrauliikka oli tullut vahvasti Suomeen 70- ja 80-luvuilla. Satahydro toimi Porissa Hi-Flexin jälleenmyyjänä ja me suunnittelimme myös hydrauliikkaa. Piirustuslauta tuli minullekin tutuksi. Satahydrolla oli myös oma konepaja, jossa valmistettiin esimerkiksi paljon omaa suunnittelua olevia erikoissylintereitä. Henkilökuntaa oli parhaimmillaan kolmisenkymmentä”, kertaa Tommila.
Topi-moottorilapio oli yksi oman konepajan tuotteista. Se oli, kuten moni muistaa, perässä hinattava pieni kaivuri ilman omaa ajovoimansiirtoa. Liikuttaminen tapahtui tukipyörien varassa kauhalla työntämällä.
”Minä aloin kulkea Topin kanssa eri tapahtumissa ja asiakkailla. Niitä valmistettiin 80-luvulla kymmeniä vuodessa ja esimerkiksi sen aikainen Tele osti niitä useita kaapelitöihin. Jopa kullankaivajille Lappiin niitä myytiin. Pienten pyörivien minikaivukoneiden tullessa markkinoille Topien kysyntä loppui sitten äkisti.”
Toinen Satahydron edustukseen 80-luvulla tullut kone oli Matbro-kurottaja. Myös kevyen asfaltinpaikkauslaitteen myyntiä kokeiltiin. Teron oma konekauppiaan ura alkoi juuri edellä mainituilla merkeillä.
”Siinä asfalttihommassa astuttiin Lemminkäisen varpaille, eikä se koskaan lähtenyt lentoon, vaikka käyttökelpoinen laite olikin. Tuolloin eri aloilla oli paljon vahvoja monopoleja, joita ei auttanut sörkkiä”, muistaa Tommila.
Ja jo 80-luvulla Heimolehto bongasi jostain ulkomaisesta näyttelystä ranskalaisvalmisteisen, massasta poikkeavan Mecalac-kaivukoneen, jota myytiin useita kymmeniä jo 80-luvulla Suomeenkin.
Sitten tuli lama ja Satahydron lento loppui. Heimolehto oli tehnyt rahoittavan pankin kanssa takaisinostositoumuksen koneille. Yrittäjiltä tuli töiden loputtua koneita takaisin ja niitä piti kovalla hinnalla lunastaa takaisin. Se oli liikaa ja Satahydron konkurssi koitti vuonna 1991.
Mecalac on seurannut Teron ja Hansa-Machinesin mukana näihin päiviin saakka.
Vientiä ja tuontia
Oman yrityksen, Hansa-Vienti Oy:n Tero perusti siis vuonna 1992 ja alussa toimenkuva oli konsultointia. Kielitaitoisena miehenä Tero oli monessa mukana, muun muassa kvartsi- ja kromiittihiekkaa tuotiin valimoille kauimmillaan jopa Etelä-Afrikasta saakka. Hän oli myös viemässä takaisinotettuja Mecalaceja sekä muita maanrakennusalan koneita ulkomaille, kun Suomessa konemyynti laman takia sakkasi.
Jo Satahydron aikaan Tero oli kiertänyt paljon alan näyttelyitä Euroopassa ja huomion kiinnittivät erilaiset kaivukoneiden lisälaitteet. Suomessa purettiin rakennuksiakin pääasiassa vielä pelkällä kauhalla hakkaamalla, eikä lajittelusta tai kierrätyksestä ollut tietoakaan.
”Jotenkin tuntui siltä, että purkupuolen laitteille voisi olla kysyntää meilläkin. Ensimmäiset jälleenmyyntisopimukset tein Ardenen ja Dardan kanssa. Ne ovatkin vanhimmat Hansan edustukset. Ardenelta kahmari taisi olla ihan ensimmäinen purkulaite, jonka myin”, sanoo Tommila.
Viennin konsultointi loppui vuonna 1994, kun kone- ja laitekauppa vei mennessään. Purkupuolen menetelmät alkoivat kehittyä nopeasti ja pian Suomeen sekä Poriin tuotiin jo pulveroijia, saksia, leikkureita ym. Purkupuolen yrittäjät alkoivat tulla tutuiksi kautta Suomenmaan.
”Purkuun tarkoitetut lisälaitteet muodostuivat nopeasti tärkeimmäksi sektoriksi. Näistä myös Trevi Bennen pulveroijat, kahmarit ja leikkurit ovat olleet meillä kauan edustuksessa. Dardan halkaisusylintereiden kysyntä on viime vuosina sekin kasvanut jyrkästi. Nykyään jo suunnitelmiin merkitään menetelmä tietynlaisiin paikkoihin, missä ei voi räjäyttää. Joskus suunnitelmissa lukee ”dardataan”, mikä kertoo merkin tunnettavuuden olevan hyvän”, jatkaa Tommila.
Mecalacin suhteen tilanne elää. Ranskalaisvalmistajan koko repertuaarin ottamiseksi myyntiin ei pienen yrityksen resurssit riitä. Kaivukoneiden lisäksi Mecalac valmistaa nykyään muun muassa pyöräkurmaajia, kaivurikuormaajia, dumppereita ja jyriä.
”Toimivan jälkimarkkinoinnin rakentaminen vaatii enemmän panoksia kuin mitä meiltä irtoaa. Mieluusti luovumme Mecalacin edustuksesta, jos joku koneliike sen haluaa suojiinsa.”
Asiakas ensin
”Kaikissa uusissa edustuksissa on huomioitava asiakkaan näkökulma. Mitään lisälaitetta tai työkonetta ei saa myytyä, ellei asiakas pysty tienaamaan sillä. Hyvä vuoropuhelu ennen kauppaa onkin tärkeää. Erittäin huomionarvoista on mitoittaa peruskone ja työlaite oikein. 20 tonnin koneeseen tarkoitettua laitetta ei saa asentaa 40 tonnin koneeseen”, valistaa Tommila.
Purkutyömaihin kohdistuvat määräykset ja vaatimukset ovat nykyään myös aivan toista luokkaa kun 20–30 vuotta sitten. Kaikki syntyvä materiaali lajitellaan ja sen koneellistaminen vaatii erilaisia, uudenlaisia lisälaitteita.
”Hyvä esimerkki purkutyömaan lajittelun tehostamisesta on hydraulimagneetti, jossa on hampaat. Betonikasoista saa myllättyä hampaiden avulla raudat esiin, jolloin lajittelutyö tehostuu ja nopeutuu. Ja kun romuraudan hinta on lähes tuplaantunut pienessä ajassa, niin rauta todellakin kannattaa ottaa visusti talteen”, tietää Tommila.
Ranskalainen Arden on yksi Hansa Machinesin vanhimmista edustuksista. VS Purku Oy käytti CU 022 SV -purkusaksea Hamburger Börs -hotellin purkutyömaalla Turussa vuonna 2019. Kuvassa VS Purku Oy:n toimitusjohtaja Petri Alander (vas.) ja Tero Tommila.
Yksi merkittävä, purkualaan liittyvä asia on pölynsidonta. Myös siihen Hansa-Machines tarjoaa eri vaihtoehtoja. Duztech-pölynsidontalaitteet muodostavat voimakkaan sumupilven kohteeseen, kun taas Motofog-laitteilla saadaan aikaan kohdistettu ja vähän vettä kuluttava vesisuihku.
”Myös Erkat-jyrsimiä olemme viime aikoina toimittaneet paljon mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin. Nyt parhaillaan koekäytössä on yksi kaivukonesovitteinen malli, jolla umpijäähän mennyttä hiiltä irrotetaan junavaunuista, niille onkin olemassa paljon käyttökohteita.
Uusimpina edustuksina ovat italialainen täyssähkökäyttöinen, 700 kilogrammaa painava Alitrak-minidumpperi sekä itävaltalaiset XAVA-seulat.
”Meillä päämiehet ovat lähinnä Keski-Euroopassa, esimerkiksi Kiinasta emme tuo mitään. Etäisyydet ovat lyhyet, eikä kielimuuria ole. Oma varaosavarastomme on sekin varsin kattava ja aika paljon pääomaakin sitova. Kun tuotteita on paljon, on hyllyillä oltava yleisimmät huolto- ja varaosat.”
Hansa-Machines teki maaliskuuhun 2021 päättyneellä tilikaudella noin neljän miljoonan euron liikevaihdon. Yritys takoo myös hyvää tulosta, joten voidaankin puhua varsin elinvoimaisesta ja hyvin hoidetusta yhtiöstä. Tero on johtanut maltilla ja vakaasti siirtojaan harkiten yritystään eteenpäin.
Mies on jo ylittänyt 60 vuoden rajapyykin ja mielessä pyörii yrityksestä luopuminenkin. Mahdolliselle ostajalle tarjolla on hyvät tuotteet, laaja asiakaskunta ja toimiva konsepti.
”Kyllä kait näin 30 vuoden jälkeen voisi siirtyä syrjäänkin. Luopua kannattaa silloin, kun energiat ovat vielä tallessa ja yrityksen tilanne hyvä”, toteaa Tommila lopuksi.
Hansa Machinesin tarjontaan voi seuraavaksi tutustua vaikkapa Maxpossa osastolla A100.
Lue seuraavaksi
