Salaojaa uudismaalle Savon Salaojan kalustolla

Maan kasvukunnon ylläpitämisen ensimmäisiä toimenpiteitä on peruskuivatuksen järjestäminen. Jos maassa on liikaa vettä, kasvit eivät kasva, eikä maa kanna koneita. Heinäkuussa Loimaalla Savon Salaojan ojituskohteena oli uudismaa, josta viimeiset puut olivat lähteneet juhannuksena. Ojitustyömaalla tarvitaan ojituskone, tässä tapauksessa aurakone, soravaunu ja kaivukone. Kyseiselle työmaalle oli kutsuttu myös paikallisia tutustumaan auraojitukseen.

Savon Salaojan ojituskausi alkaa keväällä, kun routa on sulanut ja hiekkakasat eivät ole jäässä. Kesän kuiva aika tehdään mielellään pitkää päivää aamu kuudesta 10-12 –tuntista päivää. Kun työmaat ovat matkojen päästä kotoa, tehdään mielellään urakka valmiiksi. Ojituskausi päättyy kun maa on tiukasti jäässä tai useimmiten työt pysäyttää jäätynyt sora.

Savon Salaojan toimitusjohtaja Hannu Kolehmainen on tällä työmaalla itse aurakoneen puikoissa.

Vanhoissa ketjukoneissa maan poistuminen salaojan urasta oli selviö ja sen näki konkreettisesti. Aurakoneen terävä kölimäinen kärki nostaa ojamaata ylös eikä tiivistä sitä sivulle. Auraamalla ojia tehtäessä ei maata myöskään tarpeettomasti tiivistetä ojauran seiniä vasten, koska silloin veden liikkeet hidastuisivat maassa. Tavoitteena on nostaa urassa oleva maa ylöspäin, jolloin putken päälle mahdollisesti laitettava sora täyttäisi uran. Etenkin savisessa maassa veden liikkeet ovat hitaita ja ojaväliä ei ainakaan kannata kasvattaa suositellusta. Mieluummin ojaväliä vaikka tihennetään paikoissa, joissa kuljetaan enemmän.

Soravaunun kuljettajalla on hieman pelivaraa sorasuihkun kanssa. Tarkkana toki pitää olla, jotta matto vie soran oikeaan paikkaan. Auki aurattua ojamaata tasoitetaan jyrsimellä. Savimailla ojituksen tarve on suuri ja tarvetta olisi monin paikoin myös runsaampaan soritukseen, jotta vesi löytää salaojaan. Sorasilmiä tehdään työmaalla tasaiseen tahtiin 5-10 metrin välein ja sijoittaen niitä otollisiin paikkoihin kuten mahdollisten vanhojen ojien risteyksiin ja kosteisiin paikkoihin. Jos soritetaan ojat täyteen, soran menekki on noin 12 kuutiota sadalla metrillä riippuen toki ojan syvyydestä. Salaojasoran saatavuus on monin paikoin huonoa ja hinta nousee yhä pidempien kuljetusmatkojen myötä.

Yleensä imuojat aloitetaan kokoojaojan päästä, jolloin lähdön korko saadaan varmasti paikalle kivistä riippumatta. Kun kokoojaojan päälle ajetaan auralla ura, uran pohja on tarkasti kokoojaojan päällä

Imuoja liitetään satulaliitoksella. Kun ammattimies kaivaa, ei lapiota juurikaan tarvitse kuin kokoojaojan esiin kaivamiseen. Liittämisen tekee kaivukonemies, kuten tässä Jaakko Rautiainen. Kaivukonemies ei aina ehdi tehdä kaikkia omia töitä, jos imuojavedot ovat lyhyitä. Joskus taas jää aikaa auttaa vaikka putkikerien nostossa aurakoneeseen ja kaikessa muussa, mitä ojitustyömaalla pitää tehdä.

Työmaan oikeat korot saadaan laserista. Nyt myös satelliiteista saadaan tarkkaa korkeustietoa, jolloin vähitellen lasereita ei ehkä enää tarvita.

www.savonsalaoja.fi