Kirveelle töitä

Suomen kaavaillut ratahankkeet Helsingistä Turkuun ja Tampereelle sekä Porvoon kautta Kouvolaan puhuttavat. Liikenne- ja viestintäministeriön ja valtiovarainministeriön selvitys ratahankkeiden investointiedellytyksistä on otettu rakennusteollisuuden piirissä pettyneenä vastaan.

---

Artikkelikuvan piirros: Pauli Maukonen

---

Infra ry julkaisi kannanottonsa tammikuussa. Tuore selvitys keskittyy infrayritysten mielestä liikaa hankkeet toteuttavien hankeyhtiöiden liiketaloudelliseen kannattavuuteen.

”Raportista ei irtoa paljon kaivattuja uusia, konkreettisia esityksiä hankkeiden rahoitusmalleista. Selväksi tulee vain, että hankkeita toteuttavat hankeyhtiöt eivät ole liiketaloudellisesti kannattavia, ja suurin osa niiden kustannuksista joudutaan kattamaan verorahoilla”, sanoo Infran toimitusjohtaja Paavo Syrjö.

Liikenneinfran rahoittamiseen menee Suomessa lähes kaksi miljardia euroa valtion rahaa joka vuosi. Hankeyhtiöt ovat keino tuoda yksityistä rahaa julkisen rahoituksen päälle. Infra ry kaipaa liikennepolitiikan järjestelmätason muutosta, jotta kaikki rahoituslähteet löydetään ja isoja liikennehankkeita saadaan viimein alulle.

Pääradat on joka tapauksessa uudistettava ja niiden avulla on yhdistettävä kasvukeskukset. Tätä edellyttää ilmastonmuutos, työvoiman liikkuvuus ja hyvinvoinnin rahoittamiseksi tarvittava kasvu. Suomessa ratoihin käytetään rahaa kaikilla mittareilla vain puolet siitä mitä vaikkapa Ruotsissa. Tulevan kymmenen vuoden aikana Ruotsi investoi liikenneinfraan kolme kertaa sen mitä Suomi. Johtuu monista tekijöistä, mutta Syrjön mukaan myös logistisesta kilpailukyvystä, että talousvertailuissa Ruotsi pesee meidät vuosikymmenestä toiseen.

Infra ry:n mukaan nyt tehty selvitys ei anna yhtään oikeaa syytä jarrutella suurten ratahankkeiden eteenpäin viemistä.

Suomen taloudella on aina ollut yksi vankka tukijalka, jonka merkitys vaikeina taloudellisina aikoina vain korostuu. Nimittäin metsä, jota monet Suomen junaratojen vanhat ja uudetkin kaavaillut linjaukset halkovat.

Luonnonvarakeskus Luken julkaiseman katsauksen mukaan Suomen metsien kasvu on vuositasolla noin 100 miljoonaa kuutiota. Kestävästi metsää voidaan hakata noin 80 miljoonaa kuutiota ja tästä on vuosittain jäänyt korjaamatta noin neljä miljoonaa kuutiota.

Viime keväänä energiapuun tuonti Venäjältä loppui, kun talouspakotteet tulivat voimaan. Syntyi kahden miljoonan kuution vaje, joka on puolet vuosittain korjaamatta jäävän puun määrästä.

Jokainen omalla autolla kulkeva suomalainen näkee omin silmin, että siivottavaa energiapuuta riittää. Meillä on arvioitu olevan ainakin miljoona hehtaaria ensiharvennuksen tarpeessa olevia metsiä. Vuonna 2021 Suomessa korjattiin noin neljä miljoonaa kuutiota energiapuuta, josta saatava energia tuottaa esimerkiksi kaukolämpöä tai sähköä.

Ongelmana on ollut energiapuun korjaamisen korkeat kustannukset. Moni maanomistaja on ollut haluton maksamaan ”risusavotastaan”, vaikka hoidettu ja harvennettu metsä nämäkin eurot myöhemmin kompensoisi takaisin maanomistajan kukkaroon.

Kotimaisen hakkeen kysyntä ja tuonnin väheneminen ovat nostaneet raaka-aineiden kuten energiapuun hintoja. Puhutaan jopa kolmanneksen hinnannoususta. Nyt ollaankin tilanteessa, että energiapuun kerääminen onkin hieman kannattavampaa kuin ennen.

Konepörssissä 2/2023 esitellään kaivukonesovitteinen kotimainen innovaatio Risupeto, joka soveltuu tekemään sellaisiakin ensiharvennuksia, joita muilla menetelmillä on kustannustehotonta tehdä.

Metsäautotien varteen kerätty energiapuu pitää myös hakettaa ennen jatkokäyttöä. Tuoreessa lehdessä on tarinaa myös Albach Diamant 2000 -suurtehohakkurista. Urakoitsija Pasi Lehtonen toimittaa haketta muun muassa vahtolaisen perävaunuvalmistaja VAK:n lämpölaitokselle. Lehden kuljetusosiossakin haketusasiaa käsitellään. Myös kantojen nostosta on artikkeli Konepörssissä 2.

Vanha suomalainen sanonta toteaa, että metsä kaipaa kirvestä. Oikeaan aikaan tehdyt harvennushakkuut ovatkin avain mahdollisimman hyvin voivaan ja tuottavaan metsään tulevaisuudessa.