Blogi
Ikä, näkö ja ikänäkö
Iän karttumisesta on ihmiselle monenlaisia fyysisiä seurauksia. Yksi niistä on näön muuttuminen, enkä nyt tarkoita pelkästään ulkonäköä, vaan kykyä nähdä. Tosiasia on, että silmien fyysiset ominaisuudet muuttuvat koko elämän ajan, jolloin myös kyky nähdä muuttuu.
Allekirjoittaneen kohdalla ratkaiseva näkökyvyn muutos huomattiin teini-iässä, jolloin kaukonäkö todettiin kehnoksi, ja silmälääkäri määräsi silmälasit. Muistan olleeni iloinen, kun taas näin kauas kunnolla.
Jo tuolloin lääkäri kertoi, että likinäköisyys voi vielä pahentua, mutta myöhemmin aikuisiällä silmälasien linssien taitekertoimet alkavat taas pienentyä. Miten oikeassa hän olikaan.
Alusta alkaen ajokortissani on siis ollut ’käytettävä silmälaseja’ -merkitä, eikä asiassa ole ollut mitään epäselvää. Kauan sitten jouduin silmälasien rikkoutumisen takia ajamaan ilman, eikä se ollut alkuunkaan miellyttävä kokemus.
Myös viranomaiset ovat yleisellä tasolla tietoisia ihmisten ajan myötä muuttuvasta näkökyvystä, ja edellyttävät, että kuorma- ja linja-auton ajo-oikeuden omaavien henkilöiden on 50 vuotta täytettyään toimitettava viiden vuoden välein lääkärintodistus poliisille. Toki lääkäri selvittää muitakin ajoterveyteen liittyviä seikkoja, mutta näkökyky on yksi oleellinen osa tarkastusta. Liikenne- ja viestintävirasto Traficom muistutti kirjeellä asiasta jo hyvissä ajoin ennen syntymäpäivää.
Vastaanotolla lääkärin tarkastettua näkökykyni hän totesi, että ajokorttiryhmässä 1 ei silmälaseja tai piilolinssejä enää tarvitsisi käyttää. Se tarkoittaa, että esimerkiksi henkilöautolla voisin ajaa ilman silmälaseja. Huudahdin, että en halua! Koen, että kauas katsominen ilman silmälaseja käy liian raskaaksi. Lääkäri kuitenkin merkitsi todistukseen rastin siihen ruutuun, jonka mukaan en laseja tarvitse ajokorttiryhmässä 1.
Teininä minulle silmälasit määrännyt silmälääkäri oli siis ollut oikeassa: kaukonäköni oli vähitellen parantunut. Kuorma- ja linja-autolla ajaessa eli ajokorttiryhmässä 2 silmälaseja on edelleen käytettävä.
Yllättävän nopeaa toimintaa
Olin yllättynyt julkishallinnon nopeudesta, kun posti kantoi jo noin viikon kuluttua lääkärintarkastuksesta poliisilta kirjeen, jossa kerrottiin, että poliisin on lain mukaan tehtävä päätös erityisehdon poistamisesta ajokortiltani. Minulle annettiin mahdollisuus esittää näkemykseni asiasta, joskin päätös voitaisiin tehdä ilman sitäkin.
Ensimmäinen ajatus oli, että mitäpä väliä sillä on, vaikka ehto poistettaisiin. Voisinhan silti käyttää silmälaseja myös kevyemmällä kalustolla ajaessani. Lause, jossa kehotettiin ottamaan yhteyttä lupasihteeriin, jos kuitenkin haluaisin käyttää silmälaseja ryhmässä 1, sai epäilykseni heräämään. Olisiko sittenkin parempi soittaa, kun kerran puhelinnumerokin oli annettu?
Onneksi soitin. Selvisi nimittäin, että erityisehdon poistaminen olisi tarkoittanut ajokortin uudistamista. Siitä olisi taas seurannut, että uusi ajokortti olisi ollut määräaikainen, ja se pitäisi uusia viiden vuoden välein. En ole vielä valmis näkemään sitä vaivaa ja maksamaan aiheutuvia kustannuksia siitä ilosta, että voisin halutessani ajella henkilöautolla käyttämättä silmälaseja. Aikanaan ajokortti toki muuttuu joka tapauksessa määräaikaiseksi, joten mietitään asia silloin uudestaan.
Kaikki kääntyi tältä osin parhain päin. Väistämättä tulivat kuitenkin mieleen kannanotot siitä, miten Suomessa julkisen sektorin pyörittämiseen kuluu valtavasti rahaa. Nyt ymmärrän miksi. Aika monen ihmisen työpanosta on tarvittu siihen, että on voitu päättää siitä, että ei tehdä mitään.
Itse ongelman alkulähteeseen eli ajokortin tietojen muuttamisen haasteisiin on tulossa helpotusta, sillä EU:ssa on kehitteillä digitaalinen ajokortti. Siihen muutokset on helppo toteuttaa. Suomessa sellaista jo kokeiltiinkin, ja allekirjoittanut oli yksi kokeilussa mukana olleista. Voin kertoa, että ajokortti kännykässä oli erittäin kätevä. Absurdia on se, että selvää rahallista säästöä tuovan keksinnön kehittäminen jouduttiin lopettamaan rahan puutteen takia.
Värikästä syksyä!
Kuvitus: Pauli Maukonen
Lue seuraavaksi
