Uutiset

Autot

Peugeot Rifter matalalattiaversiona

Esa Suominen

20.03.2020

Peugeot Partner on merkin pienimmän kokoluokan pakettiauto, jonka nykyinen koriversio esiteltiin vuonna 2018. Samaisesta korimallista on saatavana jopa seitsemänpaikkainen tila-autoversio. Tuolloin peräpeilissä lukee Rifter. Saimme koeajoon tästä Peugeotin tila-autosta jalostetun matalalattiamallin, jolloin mukaan mahtuu kuljettajan lisäksi yksi pyörätuoliasiakas sekä neljä muuta matkustajaa.

Tamlans Oy:n varustelema Rifter mahdollistaa siis kuljettajan lisäksi yhteensä viiden henkilön kuljettamiseen, joista yksi matkustaa autoon kiinnitettävässä pyörätuolissa. Lähtökohtana olleesta vakio-Rifteristä on takapään keskiosan lattiarakenne purettu pois ja asennettu uudelleen alkuperäistä matalammalle korkeudelle. Toki konstruktio on edellyttänyt tiettyjen rakenteiden vahvistamista, koska alkuperäisiä rakenteita on leikelty. Lisävahvikkeita onkin tilanpuutteen vuoksi asennettu auton pohjan alapuolelle, jolloin maavara hieman kärsii. Käytännössä siitä ei ole mitään haittaa, koska kyseessä ei ole maastoauto.

Peugeot Partnerin henkilöautoversio on nimeltään Rifter (kuvassa). Autoa on saatavana jopa seitsemänpaikkaisena tila-autona. Tässä on Tamlansin edelleen jalostama matalalattiaversio. Ulospäin nämä muutostyöt eivät näy.

Takapuskuri on katkaistu kolmeen osaan. Puskurin reunimmaiset osat ovat jääneet alkuperäisiin kiinnityksiin, mutta keskiosa on ruuvattu ylöspäin aukeavaan takaluukkuun. Näin se poistuu luukun mukana pois tieltä ja pyörätuolin ”ajo” sisään takaluukusta onnistuu. Lattian madalluksen lisäksi peräpää on varustettu tukevalla ja helposti käsiteltävällä ramppimekanismilla sekä pyörätuolin kiinnitystä varten olevilla, kiristettävillä hihnoilla. Pyörätuoliasiakkaalle on luonnollisesti oma, erillinen turvavyönsä (kolmepistevyö). Takapäässä on myös sähkökäyttöinen lisälämmitin pyörätuoliasiakkaan mukavuutta parantamassa.

Tavaratilan lattia on madallettu ja takapäähän on asennettu ramppimekanismi pyörätuolin käyttäjän kyytiin saamiseksi. Manuaalikäyttöisen rampin lasku ja nosto takaisin ajoasentoon tapahtuvat helposti muutamissa sekunneissa. Erillisiä työkaluja tai muita apuvälineitä ei toimenpiteeseen tarvita.

Helppokäyttöinen ramppi

Alas käännettävä ramppi on käytettävyydeltään erinomainen. Kaikki osat ovat kiinteästi mukana, jolloin mitään oleellista ei katoa matkan varrella. Ramppi on nivelöity siten, että se kääntyy alas ajon ajaksi, jolloin takapäästä tulee ”tavallinen” takakoppa. Pyörätuolia kuljettaessa se jää tukevasti pystyyn

mahdollistaen tuolin kuljettamisen madalletulla lattian osalla. Rampin kaikki osat ovat siis ”yhdessä nipussa” eli mitään lisäosia tai muita rakenteita ei tarvitse ruuvata kiinni pyörätuolin ylösajamista varten.
Takakoppaan laskostettu, 820 millimetriä leveä ramppi on jousikevennetty. Se nousee näin ylös käsivoimin ilman suuria ponnisteluja. Pienikokoisempi kuljettajakin saa sen varmasti ylös sopivasti sijoitetun vetolenkin avustuksella. Käsittelyyn liittyy kaksi lukitusvipua, joiden niidenkin käyttö on selkeää kunnollisten lukitusten tekemiseksi. Mekanismit vaikuttavat myös kestäviltä, vaikka painoa rampille tulee aika ajoin paljon. Maahan laskettuna ramppi muodostaa loivan nousukulman, jotta pyörätuolin kyytiin saanti olisi mahdollisimman helppoa. Rampin reunat ovat taivutettu ylös rakenteen tukevoittamiseksi sekä myös rampilla pysymisen helpottamiseksi. Luiskan pinta on vuorattu karhennusmateriaalilla avustajan liukastumisen estämiseksi. Rampin maksimikuormaksi on määritelty 300 kilogrammaa.

Pyörätuolin kiinnittämistä varten on edessä kaksi koukullista vyötä. Vinssiä ei ole, mutta tuolin alas valumista vastaan on käsikäyttöinen (sähkötoiminen) lukitus. Takapään kiinnikkeissä on räikkäkiristys.

Remmit kiinni ja menoksi

Pyörätuolin kiinnitystä varten on lattiassa määräysten mukaiset kiinnityspisteet (nelipistekiinnitys). Sekä etu- ja takapäässä on kummassakin kaksi sisään rullautuvaa vyötä kiinnityskoukuin. Pyörätuolin sisäänajoa helpottavaa vinssiä ei hihnoissa ole, vaikkakin etumaisiin vöihin liittyy manuaalisesti käytettävä lukitus. Se estää rampilla olevan tuolin valumisen taaksepäin. Kytkin on sijoitettu auton sisälle, vasempaan takakulmaan, jolloin avustaja pystyy pyörätuolia työntäessään lukitsemaan ja avaamaan etumaisten vöiden lukituksen tarpeen mukaan. Takamaisissa vöissä on räikkäkiristys. Etumaisten vöiden lukitus helpottaa myös pyörätuolin ”valuttamista” alas.
Kaiken kaikkiaan rampin avaus vie aikaa vain muutaman sekunnin. Toimenpide ei vaadi mitään työkaluja, eikä lisäosien kiinnittämistä. Rampin ylös nosto ajoasentoon on yhtä helppoa ja nopeaa.

Tila-autohan se on

Matalalattiaisesta takapään rakenteesta huolimatta koeajettu auto on ohjaamoltaan kuin mikä tahansa Rifter. Etupenkeillä on lokoisat tilat matkustaa. Molemmissa etupenkeissä on alas käännettävät käsinojat. Keskirivillä on tilat kolmelle matkustajalle. Jos kuskin penkillä on 190 senttimetrinen henkilö, mahtuu hänen takanaan kyllä istumaan samanmittainen, joskaan pitkään siinä ei viihdy.

Etupenkkien selkänojissa on molemmissa alas käännettävä, pieni pöytä. Keskirivin penkit voidaan kallistaa kahdessa osassa eteenpäin, jolloin saadaan enemmän tavaratilaa. Keskimmäisen penkkirivin täyttö tapahtuu molemmin puolin olevien liukuovien kautta. Pakettiauton perustasta johtuen Rifter on henkilöautoja korkeampi, jolloin keskipenkille kapuaminen on huonojalkaisille ehkä hieman hankalampi operaatio, muttei kuitenkaan mahdoton.

Rifterin 1,5-litrainen dieselmoottori on syvällä moottoritilassa. Näin painopiste on mahdollisimman alhainen. Tehoa moottorista irtoaa 96 kilowattia (130 hv). Se riittää hyvin kiidättämään tämän kokoista ajoneuvoa. Huolto- ja tarkistuskohteet ovat hyvin esillä.

Katumaasturin kaltaista menoa

Koeajoautoa (Peugeot Rifter Allure BlueHDI 130) ajetaan pakettiautoperustasta johtuen korkealla istuen. Tunnelma on lähellä katumaastureita, varsinkin kun ikkunapintaa on paljon ja näkyvyys kaikkiin suuntiin on hyvä. Taustapeili oli tosin turhan pieni ja B-pilarit ovat totuttua paksummat.

Auto oli varustettu 1,5 litran dieselmoottorilla. Tehoa sitä saadaan 96 kilowattia (130 hv). Vaihteistona on kahdeksanpykäläinen automaatti. Kulkua on tarjolla suomalaiseen liikenteeseen aivan riittävästi. Täyslastissa meno toki hieman laantuu. Automaattivaihteiston käyttö on toteutettu suureen keskikonsoliin asennetulla, kierrettävällä kytkimellä. Sen käyttö on erittäin helppoa, eikä ponnisteluja tai kikkailuja vaadita. Vielä kun seisontajarrun sähkökäyttöinen kytkin on aivan vaihdekytkimen lähellä, on näiden hallintalaitteiden käyttö sujuvaa.
Pienen ohjauspyörän takana ovat vielä ”piilossa” läppävaihteet, joiden avulla voidaan vaihtoja tehdä manuaalisesti urheiluautomaiseen tapaan. Ajotiloja (moodeja) on tarjolla perustilan lisäksi ECO-moodi, jolloin polttoainetalous paranee suorituskyvyn kustannuksella. Reilun tuhannen kilometrin lenkillä saatiin keskikulutukseksi 5,9 litraa sadalla kilometrillä. Ajo piti sisällään moottoritie-, maantie- ja kaupunkiajoa ilman pisaralla pisimmälle -ideaa. Luku on aivan kohtuullinen 1 810 kilogramman painoiselle ja suurella otsapinnalla varustetulle autolle.

Ramppi lukittuu tukevasti pystyasentoon, kun kyydissä on pyörätuoliasiakas. Muutoin rampin voi kaataa alas, jolloin takapää toimii tavaratilana. Mekanismit ovat vankkaa tekoa.

Tyylikäs ohjauspyörä

Rifterin ohjauspyörä kiinnittää huomion tyylikkyydellään ja pienuudellaan. Se on kuitenkin tukeva ja sähköisen tehostuksen ansiosta pyörittely on helppoa. Ohjaus on hieman ”kulmikas”, mutta siihen tottuu. Maantieajossa kaistavahti pitää ajoneuvon näkyvien viivojen välissä. Tosin toiminto putoaa pois päältä, jos kädet irrottaa ratista liian pitkäksi ajaksi. Kaistavahti antaa rattiin pienen sykäyksen auton palauttamiseksi takaisin ajolinjalle, kun se ajautuu liian lähelle keski- tai sivuviivaa. Toiminnon voi myös kytkeä pois päältä.
Ohjauspyörä ei ole pyöreä, vaan ylä- ja alaosat ovat ”leikattu” suoriksi. Tämä siksi, jotta alhaalla olisi jalkatilaa ja ylhäältä näkisi mittariston. Rifterissä tiiraillaan mittareita poikkeuksellisesti aina ratin yli. Ohjauspyörässä on sekä korkeus- että etäisyyssäätö sopivan ajoasennon löytämiseksi.

Peugeot on tyytynyt varustelemaan ohjauspyörän maltillisella määrällä kytkimiä. Näin niiden käyttö on selkeää kaikissa valaistusolosuhteissa. Vakionopeudensäätimen hallinta tapahtuu vilkkuvivun alapuolella, ratin takana piilossa olevan vivun avulla. Taksikäyttöä varten on kattoon asennettu lisäled-valo. Säilytystilaa on tarjolla paljon; keskellä iso kannellinen kaukalo, ovissa lokeroita ja katonrajassa (edessä) suuri hattuhylly.
Keskikonsolissa on kosketusnäyttö, johon on koottu ajan hengen mukaisesti yleisimmät toiminnot; radio, älypuhelimen liitäntä bluetoothin välityksellä handsfree-puheluiden tekemiseksi, musiikin kuuntelu bluetoothin avustuksellä älypuhelimesta, auton asetusten tekeminen jne.

Navigaattoria ei paketissa ole. Toiminto saadaan kuitenkin auton näyttöön, jos käytössä on älypuhelin, joka tukee Android Auto- tai Apple CarPlay -toimintoja. Älypuhelimen liitäntä autoon tapahtuu helposti ja handsfree-puheluiden äänenlaatu molempiin suuntiin on hyvä. Näytön painikkeet ovat riittävän suuria (jolloin vasenkätinenkin selviää niistä kohtuullisesti). Kosketusnäytön reunassa on yksi usb-liitin ja keskikaukalossa yksi tupakansytytinpistorasia puhelimen hengissä pitämiseksi.

Rifterin mittareita tiiraillaan ohjauspyörän yläpuolelta. Ratti on pieni, tyylikäs ja tukeva. Sähköinen ohjaustehostin tekee käytöstä kevyttä. Automaattivaihteiston hallinta tapahtuu keskellä näkyvällä pyöritettävällä kytkimellä. Sähkökäyttöinen käsijarrun vipu on siinä aivan vieressä. Keskikonsolissa on suuri liukukannellinen säilytystila. Kosketusnäytössä on yleisimmät toiminnot. Tärkeimpänä niistä älypuhelimen helppo paritus bluetoothilla handsfree-puheluja varten.

Palveluliikenteeseen

Matalalattiamallinen Peugeot Rifter soveltuu palveluliikenteeseen, jossa asiakkaina ovat pyörätuolin käyttäjät. Mukaan mahtuu tosin kerralla vain yksi tuoliasiakas, mutta lastaus ja purku vievät vain vähän aikaa, jolloin toiminta tehostuu. Nyt koeajettu, Tamlansin varustelema Rifter ei täytä Traficomin esteettömyysvaatimuksia, jolloin ajoneuvosta pitää maksaa hankinnan yhteydessä autovero.

Esteettömyyspykälä jää Rifterin osalta kiinni kymmenestä senttimetristä, jonka pyörätuolille tarkoitettu tila on vaatimuksiin nähden osittain liian pieni. Pyörätuoliasiakkaiden kuljettamista se ei kuitenkaan estä. Ja taksivähennyksen autosta toki saa, kun sellaisen hankkii ammattikäyttöön.

Matalalattia-Rifterin autoverollinen hinta on 48 750 euroa, josta Tamlansin muutostyön osuus valinnaisvarusteineen on reilut 16 000 euroa. Rifterin lattiamadalluksen muutostyön alkaenhinta on 13 950 euroa, (kaikki hinnat sisältävät arvonlisäveron, 24 prosenttia). Ja kun tähän koeajoyksilöön oli Tamlansilla vielä asennettu taksamittarivalmius, jo mainittukin lisälämmitin, ikkunoiden tummennus sekä takapuskurin muutostyö tutka-antureineen (=valinnaisvarusteita), muotoutuu näin tuo lopullinen summa.