Nousiaisen perusnelikolla puunajossa

Kokonaismassauudistuksen myötä suomalaismetsiin rynnätään nyt aiempaa useammin neliakselisilla puutavara-autoilla. Yhtäällä nojataan trippeliratkaisuun, toisaalla uskotaan takaohjaavan etuihin, joskaan ei perinteistä kahdella etuakselilla varustettua perusnelikkoakaan ole tyystin unohdettu.

Hyvinkääläisessä kuljetusliike E. Nousiainen Oy:ssä on ajettu suomalaista vihreää kultaa jo reilun kuuden vuosikymmenen ajan. Perinteikkäässä perheyrityksessä on eletty aina ajan hermolla niin kalustoa kuin toimintatapaakin markkinoiden mukaan muuttamalla. Kokonaismassauudistuksen myötä lähinnä eteläisen Suomen alueella operoivan yrityksen vetoautot on vaihdettu neliakselisiksi perävaunujen kulkiessa aiempaa useammin viiden akselin varassa.

Katso videolta, kuinka Nousiaisen perusnelikolla ajetaan puita.

”Kolmiakseliset vetoautot on vaihdettu uusiin neliakselisiin, perävaunuja sen sijaan on myös telitetty Hyvinkään HRP Oy:ssä”, kertoo Esko Nousiainen Riihimäen ratapihalla junanvaunun lastauksen lomassa.

Nousiaisen mukaan aiempaa raskaampiin yhdistelmiin on siirrytty määrätietoisesti, mutta maltilla. Yrityksen kahdeksan yhdistelmän laivastoon kuuluu edelleen myös kahdeksanakselisia, 68-tonnisia yhdistelmiä.

”Pitkän aikavälin tavoitteena on kuitenkin siirtyä kokonaan 76 tonnin yhdistelmiin”, toteaa Nousiainen, jonka mukaan neliakselisten vetoautojen akselijärjestyksestä käydään tälläkin hetkellä vilkasta keskustelua käyttäjien parissa eri puolilla maata. Nousiaisen leirissä mielipiteiden tueksi päätettiin kuitenkin hakea myös kokemuksia, joten tällä hetkellä yrityksen laivastossa on niin trippeliautoja, takaohjaavia kuin kahdella etuakselilla varustettuja nelikoita. Vähitellen karttuneiden kokemusten perusteella jokaisessa tyypissä tuntuu olevan omat vahvuudet ja heikkoudet.

Vuodesta 2008 puuauton ohjaamossa viihtynyt Niko Kaijankoski siirtää puuta metsästä tehtaalle vuodenvaihteessa käyttöönotetulla Volvo FH16:lla. Perusakseliväliltään 4,9 metrin paraabelijousitettu alusta varustettiin VTA Tekniikalla ilmajousitetulla ja siten nostettavissa olevalla kakkosakselilla.

”Ensimmäisen kuukauden ja reilun 11 000 kilometrin perusteella ratkaisu on osoittautunut erittäin toimivaksi, sillä auto on erittäin vakaa ajettava niin metsässä kuin maatielläkin”, kertoo Kaijankoski matkatessamme kantatiellä 54 kohti Lopen metsiä.

”Tämä on erittäin helppo auto ajaa myös huonokuntoisilla metsäautoteillä. Kakkosakselin noston ja taaemman vetoakselin kevennyksen jälkeen pitoa on varmasti riittämiin”, painottaa Kaijankoski kääntäessään polanteiselta pikitieltä polanteiselle hiekkatielle. Tiedossa olevien muutamien nousujen varalle toisen puolen vetopyörään puetaan piikkiketju, joka kiiltävyytensä perusteella on ollut ahkerassa käytössä.

”Tämä talvi on ollut varsin haastavaa aikaa puunajolle: Runsas lumipeite pitää maan sulana, vaihtelevat sääolot taasen tekevät teistä liukkaita”, harmittelee Kaijankoski, jonka mukaan kahdella etuakselilla varustetun auton kulkuominaisuudet tyhjänä herättivät ennakkoon hiukan epäilyksiä, joita akseleiden nosto- ja kevennysmahdollisuuksilla haluttiin lieventää.

”Kahden etuakselin ansiosta etupäätä voi kierrättää esimerkiksi ojan yli varsin huoletta”, pohtii Kaijankoski kääntäessään yhdistelmää leimikon reunassa. Kokemuksia vastaavasta akselijärjestyksestä on haettu myös taloon jo aiemmin tulleesta, kauttaaltaan paraabelijousitetusta vaihtoehdosta.

”Varsinkin rautajousisen uskaltaa ajaa reilusti ojan päälle”, tuumaa Kaijankoski kokemuksiaan.

Volvon keulan osoittaessa jälleen kohti pikiteitä alkaa koivukuitupino siirtyä koura kerrallaan pankkojen väliin.

Lähtökohtaisesti kaikissa autoissa on Weckmanin toimittama puuvarustus ja perävaunu, joskin tällä hetkellä ajossa on myös Närkon ja Jykin valmistamia, mutta käytettynä hankittuja perävaunuja. Kaikki ovat siirtopankoilla varustettuja kiinteitä perävaunuja.

”Weckmanin kanssa on helppo asioida, sieltä saamme kerralla sovitunlaisia ja meille sopivia kamppeita”, perustelee Esko jo vuosien ajan jatkunutta merkkiuskollisuutta.

Nousiaisen perheyrityksessä on jo vuosien ajan nojattu Hiab-konsernin osaamiseen ja tuotteisiin, joten vuodenvaihteessa käyttöönotettu ajokki varustettiin Loglift 108 S -puutavaranosturilla. Kuuden Jonsered-nosturin lisäksi talossa on vertailupohjan saamiseksi myös yksi Keslan valmistama nosturi.

Reilun 4,2 metrin korkeuteen ulottuvat tolpat ovat täynnä metsäteollisuuden raaka-ainetta vajaan kolmen vartin vipuilun jälkeen. Matka kohti pikitietä saattaa alkaa. Massauudistus kasvatti myös yhdistelmien pituutta, mikä on huomioitava varsinkin metsäpäässä. Ketteryyden kasvattamiseksi viisiakselisten perävaunujen 2, 4. ja 5. akseli on varustettu ilmatoimisella keventimellä.

Liikkeellelähtö pinon vierestä käy joutuisasti alamäkeen, joten 650 göteborgilaista hevosta pääsee tällä kertaa helpolla. Volvon voimalinjaan kuuluva I-Shift -vaihteisto on nyt manuaalitilassa kuljettajan ohjastaessa vaihteiston toimintaa oikean käden peukalolla.

”Maantiellä ja tyhjänä ajan poikkeuksetta automaatilla, mutta pinolta ison tien laitaan on mentävä manuaalilla oikean vaihtamisajankohdan varmistamiseksi”, kertoo Kaijankoski luotsatessaan puujunaa jo aiemmin tutuksi tulleella metsäautotiellä. Automatiikka vaihteistoissa on sekin mielipiteitä herättävä ja jakava asia, nuorempaan sukupolveen kuuluvan Kaijankosken mukaan automaattiset vaihteistot ovat kuitenkin osa tätä päivää helpottaen ajamista pääväylillä.

”Mielestäni näiden vaihtamisnopeus on saatu jo keskivertokuljettajan tasolle”, puolustaa kuljettaja kantaansa saapuessamme leveämmän tien risteykseen. On siis aika sitoa kuorma ja poistaa etenemiskykyä lisänneet pyöräketjut.

Siirtymätaival Riihimäen asemalle jatkuu pakkaskelissä, mutta vesisateessa: tälle kaudelle tyypillinen keli saa jatkoa tehden varsinkin kestopäällystetystä tiestä liukkaan. Liikenneopettajaksi opiskellut puutavara-autonkuljettaja ottaa tässä kohdin kelivaraa, muun muassa risteyksiin on hiljennettävä jo ennakolta. Kaijankosken tulevaisuudensuunnitelmat menivät uusiksi viime vuosikymmenen lopulla lapsuudenystävän houkutellessa Nikoa heittomieheksi puuautoon.

”Tehdaskuormien viennistä alkanut kuljettajaura vei nopeasti mennessään”, pohtii uravalintaansa tyytyväinen Kaijankoski kääntäessään puujunaa asemalle. Kumipyörillä matkanteon aloittanut puu vaihtaa pian rautapyörille.

Massauudistuksen yhteydessä kiinnostus paketoitavia nostureita kohtaan on kasvanut ja myös Nousiaisella mietittiin kuormatilaa kasvattavan Z-nosturin hankintaa. Lopulta valinnassa päädyttiin perinteiseen ratkaisuun, joka puoltaa paikkaansa eritoten ratapihoilla toimittaessa. ”Z-konetta ei saa paketista junanvaunun ja pinon välissä”, arvelee Niko Kaijankoski mättäessään Lopen metsissä kasvanutta koivua Äänekoskelle matkaavan junanvaunun kyytiin.

Usko Nousiaisen vuonna 1954 aloittama autoilu on vuosien saatossa kasvanut ja kehittynyt nykyiseen laajuuteensa kuitenkin puunajoon vahvasti nojautuen. Tänään yrityksen kahdeksan autoa kiskovat puuta metsistä tehtaiden tarpeisiin lähinnä eteläisen Suomen alueella. Useimmiten kyydissä kulkee Stora Enson tai Metsä Groupin puita joko ratapihoille tai suoraan tehtaille. Uskon viitoittamalla tiellä jatketaan edelleen, nyt tosin nuorempien sukupolvien luotsaamana. Esko Nousiainen on ollut mukana isänsä perustamassa yrityksessä jo reilun kolmen vuosikymmenen ajan, seuraavaan sukupolveen kuuluva Anttikin on ajanut puita jo reilun vuosikymmenen ajan.

Perinteet eivät kuitenkaan takaa menestystä, sillä toimintaa on uskallettava ja osattava kehittää olosuhteiden mukaan. Kokonaismassojen kasvattamisen ohella on Nousiaisilla tehostettu toimintaa muun muassa omalla ajojärjestelyllä sekä nosturittoman siirtoauton käytöllä. Merkkinä aktiivisesta ajattelusta toimii myös ennakkoluulottomuus kalustohankinnoissa. Erilaisten ajoneuvojen ja ratkaisujen vahvuudet ja heikkoudet löytyvät kaikkein parhaiten kokeilemalla niitä omissa tehtävissä.

Ari Perttilä