Uutiset

Työkoneet

Tauno Heinola – konekauppaa monella merkillä

Vuonna 1947 syntynyt, ja äskettäin 75-vuotis päiväänsä juhlinut Tauno Heinola on nähnyt konekaupan ylä- ja alamäet. Eletty on lamat ja nousut. Tauno on syntynyt ja elänyt ikänsä Honkajoella sekä myynyt traktoreita ja maansiirtokalustoa pitkän uransa aikana niin paljon, että Elon laskuoppi ei luultavasti riitä niitä laskemaan. Tauno tunnetaan vanhan liiton miehenä, joka ei sähköpostilla kommunikoi eikä internetissä surffaa. Suora näkö- tai puhelinkontakti on parasta asiakaspalvelua.

Taunon isä Armas oli sodankäynyt mies, joka palasi kotiin Hongonjoelle viiden palvelusvuoden jälkeen. Tauno syntyi suurten ikäluokkien (1945–1950) keskivaiheilla ja pikkuveli Jarmo viittä vuotta myöhemmin.

”Honkajoki oli nimeltään Hongonjoki aina vuoteen 1952 saakka. Minä tulin maailmaan kotipaikassa, joka sijaitsee 300 metriä tästä Kankaanpäähän päin. Tälle nykyiselle tontille muutimme vuonna 1953, joten kovin suurta muuttoliikettä en ole elämässäni tehnyt”, virnistää Tauno aluksi.

Isä Armas teki kaikenlaista kauppaa heti jo 40-luvulla, kun kaikesta oli sodan jälkeen pulaa. Tuottipa pohjoisesta sellaistakin tavaraa myyntiin, mistä lapsille ei kerrottu. Myös torikauppa tuli tutuksi ja nykyiselle tontille Taunon vanhemmat perustivat kyläkaupankin.

Tauno Heinola (75 v.) on tehnyt pitkän uran konekaupassa ja se jatkuu aina vaan. Mies tunnustautuu vanhan liiton mieheksi, joka ei tietokoneista ja muista nykykotkotuksista perusta. Kauppaa on aina tehty henkilökohtaisiin kontakteihin perustuen. Ennen kaupan sinetöimiseen riitti kädenpuristus ja suullinen sopimus. Nyt ajat ovat toisenlaiset.

”Muistan kaupan hyvin. Sinne tuotiin tavarat myyntiin ainakin Lipsaselta Porista ja Itä-Suomen tukusta. Myytiin kaikkea, mitä maalla tarvittiin ruokatavaroista hevosenkenkiin”, muistaa Tauno.

Ei siis ole aivan täysi mysteeri, mistä Tauno kauppamiehen eväät on ammentanut. Koulunkäynti ei työtä pelkäämätöntä nuorukaista kiinnostanut.

”Olen valmistunut Anttilan kansakoulusta. Jatko-opinnot jäivät vanhempien rohkaisusta huolimatta ja aloin puuhata kauppahommia isän apuna. Laajemmin paneuduin sitten asiaan Niinisalossa vietetyn armeijajakson jälkeen.”

Ensimmäinen Heinoloiden myyntiin tullut traktorimerkki oli Deutz, jota Lipsanen toi maahan 60-luvulla. Aina vuoteen 1977 asti toimintaa pyöritettiin Armas Heinola -nimellä.

”Vuonna 1976 isä totesi, että toiminta on syytä yhtiöittää. Hän oli sitä mieltä, että jos hänelle sattuu jotain, minä ja Jarmo ollaan vaikeuksissa verottajan kanssa.”

Näin osakeyhtiö Heinolan Auto ja Traktori (myöhemmin artikkelissa HAT) rekisteröitiin ja ikäänkuin kohtalonsa aavistanut isä Armas kuoli 58-vuotiaana sydänkohtaukseen seuraavana vuonna eli toukokuussa 1977. Pojat alkoivat tehdä konekauppaa tosissaan.

Huutokaupoilla Hollannissa

Yhtiöittämisen aikoihin alkoi yhteistyö Keskon kanssa ja näin Zetor tuli jälleenmyyntiin. Sitä myytiin Honkajoella menestyksekkäästi ja samalla alkoi myös käytettyjen traktoreiden kauppa kasvaa.

”Käytetyt saatiin pääasiassa kotimaasta tuolloin. Ulkoa tuotiin traktoreita, mutta vain purkuvaraosiksi. 80-luvulle tultaessa Zetor oli jo poistunut Honkajoen kaupantekovälineenä ja tuolloin HAT:in pääpaino oli käytetyissä, kaikenmerkkisissä traktoreissa.

Tauno Heinola on tehnyt paljon myös maarakennuskoneiden tuonti- ja vientikauppaa. Virallisten maahantuojien vastustakin koettiin aikanaan niin sanottua harmaatuontia vastaan. Rotterdamin huutokauppa tuli tutuksi, kun konekauppiaat Honkajoelta kävivät ostoksilla. Vuonna 1996 tungos huutokaupassa oli tällaista. Hereillä piti olla, jos halusi omansa saada.

”Jo 80-luvun alussa alkoi myös maarakennuskoneiden kauppa. Hollannin huutokauppa tuli tutuksi. Siellä kävin yhdessä edesmenneen Eero Pakkasen ja Reijo Ylipaaston kanssa. Ostimme yleensä useita kaivukoneita sekä pyöräkuormaajia. Suosituimmat merkit olivat tietenkin Hitachi ja muutkin maailmanmerkit. Tuolloin Rotterdamissa myytävä kalusto oli vielä melko hyväkuntoista ja sitä kannatti tuoda, vaikka koneita piti täällä varustella suomalaiseen makuun sopivaksi. Tuolloin HAT työllistikin 5–6 huoltomiestä”, kertaa Tauno.

80–90-lukujen taitteessa Suomeen iski syvä lama. Koneiden takaisinottoja tuli, kun valuuttalainoilla kyllästetyt urakoitsijat eivät selvinneet markan devalvoinnista ja töiden vähenemisestä. Pankeista tuli konekauppiaita. Oikeita konekauppiaita ei lama kirpaissut, kaupan suunta vain muuttui.

”Me käänsimme laivan nokan toiseen suuntaan ja aloimme viedä vähän käytettyä kalustoa ulos. Tämä aiheutti sen, että konekanta Suomessa huononi ja laman jälkeen tarvittiin taas koneita, kun työmaat vilkastuivat.”

Taunonkin koneet seilasivat molempiin suuntiin tilanteen mukaan.

”Lama oli kotikutoinen ja pankit veivät aivan terveitä yrityksiä konkurssiin omien tappioidensa minimoimiseksi”, muistaa Tauno.

Traktoreita traktoreita

Traktorikauppoja Tauno (oik.) on kätellyt vuosien saatossa valtavan määrän.

Lamoilla on tapana väistyä aikanaan ja niin kävi tällekin. Vuonna 1992 Heinolat solmivat Porin ja ympäristökuntien alueelle Fiat- ja New Holland -traktoreiden jälleenmyyntisopimuksen Agritek Oy:n kanssa.

”Myimme merkkejä hyvin 90-luvulla ja samalla myös varaosakauppa kävi. Alueella on paljon turvetuotantoa ja Fiatin traktorit sopivat niihin töihin erinomaisesti. Voima/paino-suhde oli hyvä ja ne kestivät kiehumatta pölyisiä turvetöitä.”

Uusia traktoreita meni Porin talousalueella kaupaksi vuositasolla parhaimmillaan noin 40 ja käytettyjä ympäri Suomen jopa 300–400. Agritekin kanssa sopimus loppui vuonna 2015 ja samana vuonna myös Taunon veli Jarmo menehtyi äkillisesti.

Merkistä toiseen

”Fintractoriin menimme Jarmon kanssa mukaan jo vuonna 1995. Sen perustaja, niin ikään jo keskuudestamme poistunut Kari Päivikkö oli ennestään tuttu, joten lähdimme mukaan Bobcat-bisnekseen. Alussa se oli pelkkiä liukuohjattuja Bobcatteja, joille tuolloin vielä oli Suomessa markkinat olemassa. Pienet runko-ohjatut pyöräkuormaajat tulivat monien valmistajien tuoteohjelmaan myöhemmin ja ne söivät liukuohjatut Bobcatit edestään”, sanoo Tauno.

Moni muistaa myös pyöreänmuotoisen ohjaamon omaavan Samsungin, jonka Tauno ja Kari bongasivat Fintractorille 90-luvun puolivälissä huutokauppareissulla Hollannista. Päivikkö haastatteli muutamaa urakoitsijaa ja vakuuttui korealaiskoneen laadusta.


Vuoden 1999 alussa Honkajoella oli edustuksessa kaivukonemerkeistä Halla, O&K, Hyundai ja Samsung. Halla ja O&K olivat Honka Trading Oy:llä, Hyundai Eero Pakkanen Ky:llä ja Samsung HAT:illa. Kuvan ilmoitus julkaistiin Konepörssissä 1/1999.

”Samsung oli edistyksellinen ja erittäin hyvä kone ilman minkäänlaisia takuumurheita. Suomen Telakone Oy:n ja Rautionmaiden kanssa tehtiin maahantuontia yhteistyössä. Valitettavasti se loppui kuin kanan lento, kun Volvo osti toukokuussa 1998 Samsungin itselleen. Me luovuimme neuvottelujen jälkeen edustuksesta kahdeksan kuukautta etuajassa.”

Tauno muistaa yhden Samsungin mallin, joka oli kuin tehty Suomen markkinoille. Samsung 130 oli varustettu korkealla maavaralla ja leveillä teloilla eli soveltui vähäisin varusteluin suoraan metsäojille.

Samsungin poistuminen aiheutti tyhjiön, jota täyttämään tuli saksalainen O&K. Senkin kanssa koettiin epäonnea, kun New Hollandin ja Casen kuviot lopettivat koko merkin markkinoilta. Sitäkään lystiä ei siis kauaa kestänyt.

Ja sitten tuli Sany

Seppo Hakku oli vuonna 2008 vahvasti järjestämässä kiinalaista Sanya yhdeksi Fintractorin tukijalaksi. Se olikin alussa hinnaltaan erittäin kilpailukykyinen ja laadultaankin hyvä. Teimme sillä hyvin kauppaa, kunnes kiinalaisiin iski ahneus. Ajattelivat, että taitaa olla liian halpa, kun kauppa käy. Nostivat reilusti hintoja ja siihen tyrehtyi Sanyn ensituleminen Suomessa”, muistaa Tauno.

Konepörssikin kävi koeajamassa Sanya Vantaalla vuonna 2008

Maarakennuskoneissa myös Terex ja Case olivat pitkään Fintractorin merkkejä.

Fintractorin historiassa on ollut paljon epäonnea edustusten suhteen.

”Panostimme aina taloudellisesti uusiin edustuksiin ja sitten meistä riippumattomista syistä jouduimme luopumaan hyvin käynnistyneestä yhteistyöstä. Meiltä ammuttiin useasti laukkaava hevonen alta. Vaikeuksia kasaantui Fintractorinkin päälle. Fintractor onkin liitetty osaksi Tanerent Oy:tä, joka tekee konevuokrausta. Myös HAT liitettiin Tanerentiin, joka nykyisin on pääyhtiömme. Omistan sen yhdessä toisen poikani Mikon kanssa.”

Tanerentin kalustossa on noin 35 yksikköä.

Kiinteistö Vantaan Nuolitiellä on sekin edelleen Heinoloiden omistuksessa ja siinä toimii useita vuokralaisia, muun muassa Minikone Oy.

Tauno tekee vielä konekauppaakin. Mies saapuu toimistolle joka aamu ennen kahdeksaa ja sulkee oven silloin kuin muutkin. Korjaamotoimintaa ja varaosa- sekä tarvikekauppaa tehdään Honkajoen kiinteistössä.

”Taloustilanne on ollut haastava, mutta kaikesta on selvitty. Mennyttä ei saa jäädä liikaa märehtimään. Kaupanteko on sellaista, että toisinaan tulee voittoa ja toisinaan tappiota.”

Eläkkeelle jääntiä hyväkuntoinen mies ei vielä ole miettinyt. Kun on koko ikänsä tottunut touhuamaan ihmisten kanssa, ei kiikkustuoliin jääminen houkuta.

”Vuosien mittaan on monista asiakkaista tullut hyviä kavereita. Moni poikkeaa edelleen täällä muistelemassa menneitä. Kahvikupposella kerrataan elämän iloja ja suruja”, lopettaa kovan luokan konekauppias Tauno Heinola.

Tauno Heinola (vas.) luotsasi suomalaisten urakoitsijoiden ryhmää O&K:n tehtaille yhdessä Kari Päivikön kanssa vuonna 2000. Saksalaismerkki viivähti hetken Heinolan Auto ja Traktori Oy:n edustuksessa, kunnes suurten pelurien fuusiot lopettivat koko merkin valmistuksen.

Lue seuraavaksi