Uutiset

Työkoneet

Rakkautta romurautaan jo 20 vuotta – Romu Keinänen

Vuonna 2001 oli Espoon paikallislehti Länsiväylässä pienenpieni ilmoitus, ”Ostetaan metalliromua”. Tuo pieni ilmoitus on tuottanut hedelmää ja tänä päivänä kolmen hengen metallinkeräysporukka on kasvanut noin 60 hengen metallinkierrätystoimijaksi. Lisäksi yritysryhmään kuuluu nykyisin myös teräsrakenteiden purkutöitä tekevä Purku Keinänen Oy. Nyt alkanut vuosi on vahvasti perheyrityksen leimaa kantavalle Romu Keinäselle 20-vuotisjuhlavuosi.

Yrityksen perustaja Jyri Keinänen kertoo metallinkeräystoiminnan alkaneen varsin pienin resurssein. Paikallislehden ilmoituksen myötä tuli lähes välittömästi soittoja ja oli aika lähteä noutamaan ”saalista”. Jo heti alussa toiminnassa olivat Jyrin ohella mukana hänen veljensä Harri Keinänen ja vaimonsa Kaisa Syrjä.
”Törmäsin 1990-luvun puolessa välissä pääkaupunkiseudulla pitkään romualalla toimineeseen, Kannon Romun Harri Merikantoon, joka rohkaisi minut alalle. Itselläni ei ole romukauppiastaustaa suvun taholta, vaan tulin alalle ulkopuolelta. Intoa sen sijaan oli rutkasti”, Jyri Keinänen aloittaa. Tuolloin Keinänen teki vielä rakennustöitä pääkaupunkiseudulla ja Venäjällä. Myös Neuvostoliiton loppuaikoinakin hän työskenteli paljon maassa.
”Se oli erikoista aikaa”, virnistää Keinänen.

Romu Keinäsellä luotetaan Liebherrin koneisiin. Niitä on talossa materiaalinkäsittelykoneina ja pyöräkuormaajina. Kuvassa muutama vuosi sitten hankittu teräsleikkuri, jota käytetään purkukohteissa paksunkin metallin paloitteluun.

Pakettiauto, pillit ja vaaka

Pitkät ulkomaan komennukset alkoivat pikkuhiljaa jo riittää Jyrille. Romunkeräyksessä hän näki mahdollisuuden viettää enemmän aikaa kotiseudulla. Lisäksi mies myönsi nähneensä metalliromukasan hienona asiana, ja näkee sen sellaisena edelleen.

Toni (vas.) ja Jyri Keinänen. Toni on nyt ollut toimitusjohtajana reilun vuoden. Jyri on jo hieman vetäytynyt romupihan arkikiireistä. Hänet nähdään kuitenkin vielä usein paikalla rakasta rautaansa ihailemassa.

Nissanin pick-upiin pakattiin polttoleikkauslaitteet ja vaaka. Siitä se toiminta alkoi. Metalliromua kerättiin pääkaupunkiseudulta aluksi tuon edellä mainitun pikkuilmoituksen ansiosta. Vähitellen maine alkoi kiiriä ja soittoja tuli viidakkorummun kautta.
”Velipojan kanssa painettiin pitkää päivää. Tuohon Nissanin avolavaankin kertyi melko pian 300 000 kilometriä pääosin Uudenmaan läänin ajoa, ennen kun siitä piti luopua. Moottori sai vielä uuden elämän toisessa Nissanissa, mutta kori päätyi paaliin”, Keinänen sanoo.

Ikimuistoista keikkaa tiedusteltaessa Keinänen sanoo niitä olevan vaikka kuinka paljon.
”Kerran meillä oli Harrin kanssa tehtävänä purkaa reilun kymmenen metrin korkuinen säiliö. Painoa sillä oli noin 200 tonnia. Varsinainen haaste syntyi kuitenkin siitä, että säiliö oli tukijalkojen varassa kymmenen metrin korkeudessa ja kahden rakennuksen välissä varsin ahtaassa kolossa. Siinä polttopillien leimussa kävi työmaan mestarikin hieman huolestuneena kyselemässä, että tiedättekö nyt ihan varmasti, että mihin se kaatuu. Ja kaatuihan se kuorma-autolla avustaen. Kierähtipä säiliö vielä täyden kierroksen ympäri maahan tullessaan. Kaato meni kuitenkin suunniteltuun suuntaan eikä ympäristölle aiheutunut vaurioita. Tosin kierähdystä ei oltu huomioitu”, muistelee Keinänen.

Romu Keinäsen kaikissa toimipisteissä on massiivinen leikkuri. Niillä lajiteltu metalli paloitellaan pieneksi, jotta se saadaan pieneen tilaan jatkokuljetusta varten. Tässä Vantaan 800 tonnin leikkuutehon omaava leikkuri.

Tehokasta toimintaa kolmella romupihalla

Tänä päivänä Romu Keinäsellä on kolme toimipistettä Uudellamaalla. Ensimmäinen piste avattiin Espooseen jo heti yrityksen alkamisvuonna 2001. Sittemmin romupihoja on avattu Karjaalle vuonna 2008 ja Vantaalle vuonna 2018. Metallia kerätään nykyisin lähes koko Suomen alueelta, pääasiassa omin täysperävaunuyhdistelmin sekä 350 vaihtolavan voimin.

”Yksi säännöllinen ajankohta metallin noudoille on ylioppilasjuhlat. Tuolloin aina emännät soittelevat, että tuolta pihapiiristä pitäisi hakea pois sitä sun tätä tavaraa, joka tosin isännille on monesti kova paikka. Rakkaus rautaan on maaseudullakin varsin tunnettu ilmiö”, toteaa Jyri Keinänen ja naurahtaa, ”Minulla taitaa olla rautaa jo veressäkin, sen verran hyvä on tämä fyysinen kunto onneksi edelleen.”

Toimipisteissä kuormat puretaan materiaalinkäsittelykoneilla, joita on talossa toistakymmentä. Liebherrin pitkäpuomisia niistä on yhdeksän. Koneissa käytetään kourien lisäksi järeitä leikkureita, joilla kuormat pilkotaan helpommin käsiteltävään kokoon.
Lopullinen leikkuu tehdään suurilla, kiinteillä leikkureilla. Niiden leikkuuvoima on jopa tuhat tonnia. Ensimmäinen tällainen iso leikkuri saatiin Espooseen vuonna 2004. Nyt niitä on jo kaikissa toimipisteissä. Leikkureiden avulla metalliromu pilkotaan asiakkaan vaatimaan kokoon. Näin se mahtuu pieneen tilaan, ja sen toimittaminen edelleen asiakkaalle muodostuu kannattavaksi. Ilmaa ei kannata kuljetella pitkin maita ja meriä.

Romupihoilla pyörii materiaalinkäsittelykoneiden lisäksi myös pyöräkuormaajia ja trukkeja. Koneissa valtamerkkiä edustaa Liebherr. Keinänen on tyytyväinen niiden laatuun ja vaihtoarvoon. Konekanta pyritään pitämään kohtalaisen uutena, jolloin työnteko sujuu eikä tehokasta aikaa hukkaannu koneiden korjaukseen.

Myös purkutöitä

Kiinteiden romupihojen lisäksi yhtiön palveluun kuuluu nykyisin myös teräsrakenteiden purkuun keskittynyt Purku Keinänen Oy (ent. Herumet), joka operoi Etelä-Suomen alueella. Purkuporukka hoitaa moninaisten teräsrakenteiden purut kuten rakennusten, siltojen, kuljettimien tai vaikkapa minkä tahansa teräksisen ”tekeleen” purkutyön paikanpäällä. Myös isoja työkoneita ja jopa laivoja puretaan paljon paikoissa, jonne niiden maallinen matka on päättynyt. Teollisuus ja maatalous ovat suuria työllistäjiä tällä saralla.

Laivalla maailmalle

Kerätty ja eroteltu metalli toimitetaan pääosin laivalla lähes ympäri maailman. Ostajia on niin Keski-Euroopassa, Afrikassa kuin Lähi- ja Kaukoidässä. 95 prosenttia myynnistä on vientiä. Pieniä määriä jalometalleja toimitetaan kotimaan terästehtaille ja -valimoille. Myynnistä vastaa Romu Keinäsen omaan henkilökuntaan kuuluva Karoliina Tammi.

Laivarahtien lähtöpaikkana ovat Inkoon ja Koverharin satamat. Vuonna 2020 laivattiin maailmalle rautaa reilun 20 laivalastillisen verran. Lisäksi vientiin lähti tavaraa konteissa Vuosaaren kautta. Tonneissa mitattuna romurautaa lähti vientiin lähes 100 000 tonnia. Myynti tapahtuu maailmanmarkkinoiden ehdoilla ja suuret odotukset voivat hetkessä kääntyä tappioksi.
”Näinkin on käynyt. Esimerkiksi vuonna 2008 metallin hinta maailmalla nousi nousemistaan ja odottelimme sopivaa myyntihetkeä. Kaikki kuitenkin pysähtyi yhdessä yössä”, sanoo nykyisin yritystä johtava, Jyrin poika, Toni Keinänen.

”Tällä hetkellä metallin hinta on varsin ylhäällä, joten varastoja ja romukasoja kannattaa nyt jos koskaan hieman tyhjennellä.”

Periksi antamatonta toimintaa

Jyri Keinänen kiittelee henkilökuntaansa kuluneesta 20 vuodesta. Talossa on paljon pitkäaikaisia työsuhteita ja matkan varrella on saatu ”remmiin” alan ammattilaisia, mikä on osaltaan helpottanut yrityksen luotsaamista. Siitä yhtenä esimerkkinä on kansainvälistyminen, joka nyt näkyy suurina vientilukuina. Asiakaspalvelu on hoidettu kunnolla ja nöyrästi, muttei kumarrellen. Se on tuonut jatkuvuutta, jonka vanhempi Keinänen nostaa toiminnan ydinseikaksi. Yritystä on kehitetty perhekeskeisesti juuri seuraavienkin sukupolvien johdettavaksi.

”Olemme pystyneet jatkuvaan kasvuun, vaikka alan suhdanteet ovat vaikeasti ennustettavissa. Kerrankin vain ostimme tavaraa sisään yhden kokonaisen vuoden verran juuri alhaisten maailmanmarkkinahintojen johdosta. Siinä kyllä punnittiin luonnetta ja pankkisuhteita oikein kunnolla”, toteaa Jyri Keinänen. Romukauppatoiminnan 20 vuotta tulee täyteen tammikuun lopulla. Jyri Keinäsen mukaan juhlavuotta vietetään työn merkeissä. Osaltaan tähän pakottavat vallitsevat koronarajoitukset. Mies lupaa kuitenkin jotain tapahtumaa olevan tiedossa yhteistyökumppaneille, kunhan tämä tautipirulainen sen sallii.



Lue seuraavaksi