Joulutien turvallisuudessa suuria eroja eri puolilla Suomea

Palvelutasoltaan ajasta jäänyt väyläverkko heikentää liikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta monilla joulun aikaan vilkkailla yhteysväleillä. ”Tarvitsemme rohkean vision verkon uudistamisesta – se säästää ihmishenkiä ja parantaa Suomen kokonaisturvallisuutta”, INFRAn toimitusjohtaja Paavo Syrjö sanoo.

Lähipäivinä liikenne maanteillä ja junissa vilkastuu ihmisten suunnatessa vuodenvaihteen vapaillaan mökille ja sukulaisiin. Vapaa-ajan reittien turvallisuudessa on Suomessa kuitenkin suuria alueellisia eroja, sillä esimerkiksi pääväyläverkosta vasta osa on modernisoitu vastaamaan nykyisiä liikenteellisiä tarpeita. 

Ajastaan jääneitä yhteysvälejä yhdistää ennen kaikkea kapasiteetin puute. Junat myöhästelevät, kun raidekapasiteetti on täyskäytössä, ja pääteillä liikenne ruuhkautuu kaksikaistaisilla osuuksilla. Myös vaaralliset tasoliittymät, vähäinen valaistus ja heikot kevyen liikenteen olosuhteet vilkkailla teillä paljastavat, että välttämättömiä uudistuksia on jätetty tekemättä. 

”Kaikkiin puutteisiin on korjaussarja olemassa, kun sitä vain päätetään käyttää. Nelikaistaisten ja kaksiraiteisten osuuksien lisääminen, eritasoliittymät, taajamaliikenteen erottaminen pitkän matkan liikenteestä – työkalupakissa on useita keinoja”, INFRA ry:n toimitusjohtaja Paavo Syrjö summaa.

Meillä on osaamista, nyt tarvitaan päätöksiä

Traficomin mukaan maanteiden pääväylillä on yhteensä 1 000 kilometrin matkalla liikenteen sujuvuuteen, turvallisuuteen tai ympäristövaikutuksiin liittyviä puutteita. 

Raskaiden kuljetusten osalta isoimmat puutteet ovat valtateillä 3, 4, 9, 12, 15 ja 25 sekä kantateillä 40 ja 50. Runsasta loma- ja mökkiliikennettä rekkojen seassa on esimerkiksi valtateillä 3, 4 ja 9. Moni lomalainen suuntaa myös Savoon, Kainuuseen tai pohjoisen hiihtokeskuksiin valtatietä 5, jolla on useita korjausta kaipaavia osuuksia.

Puutteiden korjaus edellyttäisi neljä kertaa suurempaa investointitasoa kuin Liikenne 12 -suunnitelmassa esitetään. Alimitoitettu rahoitus johtaa puutteellisten tieosuuksien tuplaantumiseen 2032 mennessä.

Moni yhteysväli on jo saatukin turvalliseksi ja sujuvaksi. Tuoreita esimerkkejä ovat Hämeenkyrönväylä valtatiellä 3, Kirri–Tikkakoski-väli valtatiellä 4 sekä valtatie 5 välillä Mikkeli–Juva. Viime vuosina on nähty, että Suomessa on huippuosaamista väylien uudistamisessa nopeasti, vähin häiriöin ja budjetissa. 

”Nyt tarvitaan vain kunnianhimoisempaa politiikkaa, oikeita päätöksiä ja kriisitietoista poliittista johtajuutta. Ensi hallituskaudella Liikenne 12:n rinnalle on luotava pitkän tähtäimen väylävisio toimenpideohjelmineen ja lisättävä vuoropuhelua Brysseliin EU-rahoituksesta. Päätöksiä tarvitaan myös budjettikehyksen ulkopuolisista väylärahoitusmalleista sekä valtion omaisuuden myyntituottojen käyttämisestä väyläinfran modernisointiin”, Syrjö toteaa.

Suomalaisen joulutie on vaarallisempi kuin ruotsalaisen 

Rekat, henkilöautot ja talvinen keli samoilla ajastaan jälkeen jääneillä teillä lisäävät joulumatkailun vaikeuskerrointa. Pahimmillaan kehno tie vammauttaa ja tappaa. Tiestöstään paremmin huolta pitäneeseen Ruotsiin verrattuna Suomessa sattuu liikenneonnettomuuksia 1,5-kertainen määrä. 

”Liikennekulttuuri on meillä jo paljolti länsimaistunut, väyläverkko ei. Turvallisuushakuisille ruotsalaisillekin alkaisi sattua ja tapahtua, jos he liikkuisivat yhden talvikauden Suomen teillä”, Syrjö uskoo.

Väylien vointi heijastuu myös suomalaisten kokonaisturvallisuuteen. Sota Euroopassa mullisti geopolitiikan, ja Suomen vienti ja tuonti ovat nyt lähes täysin riippuvaisia meriväylistä ja kumipyöräkuljetuksista satamiin. 

”Maayhteyksiä länteen on vahvistettava. Ylipäätään olemme päämarkkinoiltamme syrjässä, mikä korostuu kriiseissä. Jos emme paranna saavutettavuuttamme, lahjoitamme kilpailuedun läntisille naapureillemme. Joulupukki todellakin asuu Suomessa.”

Suomelle on kehittynyt paha tapa, joka vie meitä kehityksessä taaksepäin.

• Väyläverkolle on kertynyt korjaus- ja investointivajetta yli 20 vuoden ajan. 
• Pahiten on koeteltu tiestöä, vaikka 90 prosenttia kuljetetuista tavaratonneista kulkee kumipyörillä. 
• Perustienpito on ollut alimitoitettua koko 2000-luvun. Tieinvestoinnit on puolitettu 1990-luvun alun tasosta.

Suomen väylärahoitus jää varsinkin tiestön osalta selvästi jälkeen Ruotsista.

• Tiestön kehittämisinvestoinnit 2021 
  Ruotsi 1 380, Suomi 280 milj.€
• Nelikaistaista tietä
  Ruotsi 2 500, Suomi 1 300 km
• Tierahoitus suhteessa valtion budjettiin
  Ruotsi 2,3, Suomi 1,6 %
• Liikenneinfraan saatu EU-raha 2014–2020
  Ruotsi 260, Suomi 70 milj.€.
• 12-vuotisen liikenneohjelman kokonaisvolyymi
  Ruotsi 62, Suomi 22 mrd.€

Tiedotteen lähteenä on käytetty Elinkeinoelämän Väylävisio 2050:tä (sivut 2, 16, 17, 19, 21, 23, 26). Syksyllä 2022 julkaistu raportti on luettavissa tästä linkistä.