Uutiset

Kuljetuskalusto

Isot miehet – pienet koneet

Lassi Ripatti on hurahtanut, ja pahasti. Kuorma-autojen ja maarakennuskoneiden radio-ohjattaviin pienoismalleihin sekaantuminen lasketaan kuitenkin Konepörssin laskuopin mukaan varsin positiivislaatuiseksi poikkeavuudeksi. Kädentaidoillaan vakuuttava mies on siviiliammatissaan urakoitsija ja yrityksensä kalustossa on pari kaivurikuormaajaa. Pienoismallien rakentelukin kun sujuu paremmin niiltä, joilla on kokemusta oikean kokoisesta raudasta. Kaksi kertaa maapallon ympäri venyvät hermot ovat ehdoton minimivaatimus näissä hommissa. Hosumalla ei toimivaa pienoismallia synny.

Lassi Ripatti on paitsi maarakennusalan yrittäjä, myös pienoismalliharrastaja. Hän on rakentanut useita radio-ohjattavia autoja vuosien varrella. Nälkä on kasvanut syödessä ja nyt komponenttien omavalmistusta on kasvatettu. Helsingin messukeskuksessa Lassi ja muut kaltaisensa pääsevät esittelemään vuosittain aikaansaannoksiaan. Kuva: Harri Niemi.

Tapasin Lassi Ripatin ensi kertaa vuonna 2011 ja tein jutun Konepörssiin miehestä ja JCB-kaivurikuormaajastaan. Tuolloin ei puhuttu vielä halaistua sanaa pienoismalleista, vaan pohdittiin pääasiassa kaivurikuormaajan mahdollisuuksia ja etuja. Lankeaminen kauko-ohjattuihin kääpiökoneisiin iskikin kunnolla vasta seuraavana vuonna. Tosin

Lassi Ripatin (kesk.) tytär Viivi on hänkin jo paneutunut isänsä harrastukseen. Tyttö poseeraakin itse kokoamansa auton takana. Marko Salmela harrastaa pääasiassa maarakennuskoneiden pienoismallien kokoamista.

radio-ohjattuja lentokoneita mies oli rakentanut jo aiemminkin.

”Kaverini Joni Kangasniemi rakensi tuolloin jo puu- ja kasettiautoja ja sitten innosti minutkin asialle. Samoihin aikoihin Ari Puisto perusti internetiin RC-työkoneet foorumin, jossa samanhenkiset asianharrastajat alkoivat jakaa kokemuksiaan ja vinkkejään. Keskusteluihin osallistuneiden lukumäärä oli aika nopeasti noin 50 ja alkoi tasaisesti myös kasvamaan. Pian alkoi pohdinta siitä, missä voitaisiin kokoontua ja esitellä kättemme tuotoksia”, aloittaa Ripatti.

Porukka koostuu Ripatin mukaan konemiehistä, jotka eivät saa vielä tarpeekseen päivätöissään koneista ja autoista, vaan harrastuskin nivoutuu niiden ympärille. Hän pohtii, että noin 95 prosenttia pienoismalliharrastajista on tekemisissä oikean kokoisten esikuvien kanssa. Osaajien yhteiset kokoontumiset alkoivat vähitellen. Kangasniemi otti kuutisen vuotta sitten yhteyttä Helsingin Messukeskukseen ja kysyi mahdollisuutta päästä mukaan vuoden 2012 Model Expo -pienoismallimessuille. Hyvin nihkeän vastaanoton jälkeen miehille luvattiin 4×5 metrin kokoinen tila.

”Tuolle pienelle osastolle ahdoimme sitten huoltopöydät ja kolme kuutiota hiekkaa. Siinä sitten ajeltiin ympyrää ahtaassa tilassa viiden miehen ja muutaman koneen ja auton voimin”, nauraa Ripatti.

Alusta asti homma näytti kuitenkin kiinnostavan ihmisiä tosi paljon. Jo seuraavana vuonna tila oli kasvanut 80 neliömetriin. Ja messuvieraiden innostus asialle vain lisääntyi.

”Olemme nyt olleet joka vuosi noilla messuilla, ja nyt järjestäjät jo kysyvät, kuinka paljon tilaa tarvitsemme. Tämän vuoden messuilla osastollamme oli jo 40 eri harrastajan luomuksia ja muutamia oli mukana myös Ruotsista”, jatkaa Lassi Ripatti.

Messinki on materiaali, josta Lassin pajassa syntyy runkoja, lavoja ym.

MAN:a ja Scaniaa

Lassi on rakentanut jo monia erilaisia pienoismalleja. Kaikki tehdään mittakaavaan 1:14. Ensimmäiseksi syntyi puoliperävaunun vetoauto, MAN. Sen jälkeen koukkulava-auto, jossa tietenkin oli myös täysin kauko-ohjaimesta käskytettävä koukkulaite. Sitä seurasi muun muassa kolmeakselinen Scania-maansiirtoauto, joka aluksi oli telivedolla.

Tulevaisuuden suunnitelmissa on rakentaa täysin toimiva leukamurskain, jonka tärkeimmät komponentit ovat jo valmiina. Hieman on vielä askaretta jäljellä.

Projektin edetessä se kuitenkin muokkautui läpivetäväksi.

”Näissä pienissä autoissa on maastoajoa ajatellen etua siitä, mitä enemmän on vetäviä pyöriä”, tietää Ripatti.

Edellä mainittujen autojen jälkeen taitavissa hyppysissä jalostui neljäakselinen MAN-sora-auto.

”Tuo MAN oli ensimmäinen, johon rakensin lavan itse messingistä. Sen jälkeen en enää ole käyttänyt niin paljoa valmiita komponentteja, vaan pyrin myös omaan valmistukseen. Nyt teen esimerkiksi autojen rungot, apurungot ja lavat kokonaan itse täällä pajassa.”

”Scanian kasettiauto oli ehkä vaativin projekti tähän mennessä. Kasettiperävaunu oli metrin mittainen kahdella laatikolla. Koko yhdistelmän kaikki toiminnot hoituivat radio-ohjauksella. Tein perävaunuun mekaaniset lukkojarrut ja ketjulla kasetin vedon. Perälaudatkin toimivat ohjaimesta.”

Noista edellä mainituista autoista Lassi on jo luopunut, vaikka sanookin aina tekevänsä kaikki pienoismallit vain itselleen, ei myyntiin. Kun uusi projekti alkaa, on vanhoista kuitenkin helppo luopua. Ostaja löytyy yleensä kyselemättä. Nyt uusimpina taideteoksina pajasta löytyvät pari MB Arocs -autoa, lavetin vetäjä ja maansiirtoauto. Liebherriltä Saksasta tilatulle pyöräkuormaajalle kun piti tietenkin rakentaa myös lavetti.  Uusimpaan maansiirtoautoon kului Lassin arvion mukaan 450 tuntia. Siihenkin runko tehtiin messingistä tinaamalla saumat. Hauska yksityiskohta on apurungon kiinnitys, jossa on kahden millin pultit. Harvalta löytyy tämän kokoista hylsyä tai kiintoavainta kotoa. Tai edes silmiä, joilla pystyy näkemään pultinkannat.

Liebherr-pyöräkuormaajan Lassi tilasi valmiina Saksasta, mutta MB Arocs -maansiirtoautoon mies on tehnyt paljon komponentteja itse. Myös kolmea lajiketta puskeva seula on ”selfmade”. Kuva: Harri Niemi.

Veljeksillä yhteiset kujeet

Lassi on pitäytynyt pääasiassa autoissa, mutta samaa hurahtamisen aatetta tunnustava velipoika, Iisalmessa asuva Juha, on erikoistunut myös maarakennuskoneisiin. Hän on rakentanut muun muassa täysin toimivan Volvo-kaivukoneen komponentti kerrallaan. Nyt rakenteilla on toinen Volvo, johon tulee pitkä puomi. Tulevaisuudessa olisi näytöksissä tarkoitus purkaa kipsistä rakennettuja kerrostaloja. Toki sitä ennen pitää sitten rakentaa purkuun sopivat työvälineet.

”Juha on metallimies ja häneltä olen saanut oppia muun muassa tuohon messingin työstämiseen. Messingistä rakennan esimerkiksi rungot ja lavat. Minulla on pajassa leikkuri ja jyrsinsorvi. Pystyn myös kanttaamaan levyosat sopiviksi. Yritän koko ajan nostaa oman valmistuksen osuutta.”

Tämä tietääkin sitä, että valmiista rakennussarjoista käytetään yhä vähemmän osia tulevaisuudessa. Lassilla on jo hankittuna myös 3D-printteri, jolla jatkossa valmistetaan esimerkiksi polttoainesäiliöitä ja muita muoviosia.

”Rakennussarjoista jää todella paljon yli komponentteja. Niille löytyy yleensä ostaja. Parhaimmillaan minulla taisi olla noin sata rengasta varastossa. Sitten joku kavereista soitti ja kertoi tarvitsevansa viisiakseliseen perävaunuun rengastuksen. Siitä se varasto hiljalleen alkoi hupenemaan.”

Voiko yli kaksi miljoonaa katsojaa olla väärässä? Pienoismallien kanssa puuhailu kiinnostaa. Katso Lassin käsien taidoista video alta:

Lassin pajalla käymässä ollut, toinen pienoismalleihin hurahtanut harrastaja, Marko Salmela kertoi tekevänsä ylijäämärenkaista räjäytysmattoja kokoamiensa maarakennuskoneiden työmaille. Ihan pikkudynamiitilla ei mies kuitenkaan myönnä räjäytyksiä minityömailla tekevänsä.

”Tämä on talviajan harrastus. Tätä ei voi tehdä läpi vuoden, silloin alkavat vetorattaat hartioiden välissä luistaa. Yleensä keväällä telkeän pajan oven visusti ja siirryn toisen rakkaan harrastuksen eli veneilyn pariin. Syksyllä kun illat pimenevät, sulkeudun taas värkkäämään näitä pieniä ja samalla suuritöisiä projekteja. Uusia haasteita pitää ottaa ja ajattelin siirtyä tulevaisuudessa myös maarakennuskoneita rakentamaan. Leukamurskaimen kehittämiseen olen hakenut jo oppia muilta alan kansainvälisiltä harrastajilta, ja siinä riittää haastetta. Tämä on siitä metka harrastus, että kun viimeistelyn tasoa nostaa vain vähän, niin sen saavuttamiseen tarvittava aika tuplaantuu”, lopettaa Ripatti.

Lassin veljen Juhan rakentama Volvo lastaa proomua Helsingin Hupicon-messuilla tänä vuonna. Kuva: Harri Niemi.

Lassin mukaan harrastukseen pääsee kiinni alle tonnilla hankkimalla valmiin rakennussarjan. Niitä saa Suomesta alan liikkeistä, mutta edullisemmin tilaamalla muun muassa Saksasta. Ylärajaa sille, paljonko rahaa saa kulumaan, ei ole. Kyseessä on aikuisten harrastus, jonka hintalappu jo rajaa pikkupojat pois. Lassin Saksasta valmiina tilaama Liebherr-pyöräkuormaaja maksoi 7 500 euroa Siitä hieman perspektiiviä siihen, mitä kokonaisen auto- ja konearmeijan kokoaminen tulisi maksamaan. Mutta tätä tehdäänkin rakkaudesta lajiin. Varsin kiehtovasta harrastuksesta on todellakin kysymys. Pitäisiköhän raivata tilaa autotallin nurkkaan?

Seuraavan kerran Ripatti ja muut hurahtaneet ovat pienoismalleineen esillä elokuussa Power Truck Show 18 -tapahtumasa Kauhavalla.

RC-Työkoneiden Facebook-sivut tästä.

Lue seuraavaksi